Vuoden ensimmäiset

Vuoden ensimmäiset treenit takana. Käytiin Elviiran kanssa treenaamassa rally-tokoa, ensimmäistä kertaa sitten ikuisuuteen. Tehtiin Petäjän Kirsin MES-rataa viime syksyltä.

Tarkoitus oli käydä koko rata läpi muistutellen lajia (molemmille) ja testaten tasoa ja osaamista. Palkkailin hyvistä suorituksista sitä mukaa, kun niitä kohdattiin. Eli sain palkata usein. Elviira on ihan sikataitava. Siis todella hienoja suorituksia, kun tarkastellaan liikkeitä tai kylttien välistä elämää. Seuraaminen molemmin puolin tarkkaa ja oikealla seuraamisen suhteen selvästi lamppu syttynyt (ja sivulle hakeutumisen suhteen). Kääntyminen oikealla puolella vaatii vielä töitä sekä puolen vaihtaminen edessä. Asennonvaihdot toimivat (istu, maahan, seiso). Paikallaolo ja jääväkin toimii, mutta Elviira oli niin intoa täynnä, että seisominen, kun kiersin ympäri piti toteuttaa takajalat leveässä haara-asennossa niska lähes nurin käännettynä sinne suuntaan, johon lähden kiertämään ja salamannopeasti katseella taas seuraaminen, kun tulen uudestaan viereen. Ja kaikki tämä hullunlaisessa tärinässä. Kevyttä innostusta oli siis havaittavissa tässäkin liikkeessä. Houkutus on aina ollut vaikea, meillä oli namia ja pallo, molemmat vetosivat suunnilleen yhtä paljon ja treeniä vaatii, vaikka hyvin nyt menikin. Putkessakaan ei kuumennut juuri lainkaan, siis pysyi hiljaa!

Mutta kaikki tämä hienous ja sen aiheuttama innostus vaihtuivat nopeasti taas pään raapimiseen. Elämää helpompi kyltti numero 9, istu, käännös vasempaan, istu, jossa vaadin Elviiralta rauhallisemman suorituksen (toistolla) -> vaikeaa, paineistuminen ja fokuksen herpaantuminen, mikä johti haukkumishyökkäykseen kehän laitaa (putki-pujottelulaitaa) kohti. Jossa oli aita ja aidan takana meidän omat koirat, koko hallissa ei ketään muuta missään. Ja kun se sieltä palasi pyytämällä takaisin, jatkettiin kuin ei mitään olisi ollutkaan.

Tämä herättää kaksi kysymystä:

Elvi

1) Miksi?

• Vaadinko liian vaikeita (mielentila)
• Vaadinko liikaa (toisto) 
• Onko Elviira todella noin häiriöherkkä, että kun kontakti katkeaa/tipahtaa tai miellyttävä tekeminen (esim. leikki) loppuu -> reaktio ympäröivään maailmaan

2) Mitä tehdä?

• Pakkohan uusiakin asioita on opetella. Olisiko syytä tarkastella, miten niitä opetan (naksuttamalla) / miten niitä treenataan (lyhyitä pätkiä, yksittäisiä liikkeitä, pidempiä kokonaisuuksia) / minkälaisella vaatimustasolla niitä vaaditaan erilaisissa ympäristöissä (kotona, ulkona, hallilla, vieraassa hallissa, kisatilanteessa)
• Pitääkö palkkaukseen tehdä muutoksia; ollaan käytännössä kokonaan siirrytty ruokapalkkaan (rauhoittava vaikutus), pitäisikö palkkauksen kestää kauemmin, tulla muuttumattomasti samasta kohteesta (vain taskupalkka, vain target)
• Treenata nykyisellään, mutta lisäten häiriötreenin määrää (koira, ympäristö yms. häiriötä)

Näihin mietteisiin Elviiran kanssa.

Venlan kanssa treenattiin seuraamista ja se alkaa näyttää jo enemmän kuin kivalta. Käännöksiin tarvitaan vielä hurjan paljon treeniä, mutta kontakti on kohdallaan. Tosin ruokapalkalla toimii paremmin, olen onnistunut leikkimättömän koiran motivaatiokoulutuksessa niin hyvin, että lelupalkalla alkaa hienoinen edistys. Ehdottomasti positiivinen ongelma!

Käveltiin rallyradalla kylttien lomassa ja kyllähän ne kiehtovat vieläkin pientä terrieriä. Varsinkin, kun pysähdytään ja Ven istahtaa perusasentoon. Napottaa kontaktissa, mutta sitten ei pysykään nahoissa, vaan käy tutkimassa, mikä tämä tämmöinen kyltti olikaan. Treenataan ehdottomasti enemmän häiriötä pikkuneidin kanssa ;)

Ven