Terve

Meillä on käynnissä sota. Hiivasota. Saga-skotin loppuaikana tutustuin hiivaan (sen sitkeyteen ja hajuun), kun Sagalle kertyi hiivaa kainaloihin ja korviin. Vaikka Elviiraa on elämässään joka sortin kutinalla, rapsuttelulla, hilseilyllä, karvanlähdöllä ja ihotulehduksilla siunattu, ei ole koskaan jouduttu taistelemaan hiivan kanssa. Vennipennillä ei taas ole ollut mitään ihovaivaa.

Paitsi nyt.

En tiedä, mistä se tuli, miksi se tuli tai miten hitossa tästä päästään eroon. Kuvassa näkyvä tilanne on ns. normaali päivätilanne. Venni kulkee reippaana korvat vähän mutkalla, mutta mieli korkealla kauluri päässä. Siis sisällä, ulkona mennään ilman ja hyvin sujuu. Ei haittaa elämää. Öisin pakettiin lisätään vielä tossut, vaikka ne hautovat jalkoja, sillä kaulurista huolimatta pitkäkinttu pystyy ihan kevyesti nakertamaan kaikkia varpaitaan. Ja sehän nakertaa, koska varpaissa sitä löytyy, hiivaa.

Ihmettelin, kun Venlan tassuja kutittaa, että mikäs nyt. Ihmettelin, että onko niissä jotain tulehdusta märkien kelien vuoksi vai missä mättää. Haistoin ja homma oli selvä. Eläinlääkärillä vahvistettiin hiivatulehdus ja ei muuta kuin sitä hoitamaan. Vedettiin tassut kaljuksi ja totta tosiaan, jokaisen anturan välissä ja jokaisen varpaan välissä enemmän ja vähemmän tulehdusta, hiivatöhnää ja pahimmissa jopa haavaumia. Suupielissä (yläkulmureiden alla alahuulessa) pahaa värjäymää ja lievää tulehduksenalkua, joka samaan syssyyn vedettiin hiivakastiin.

Mistä se nyt sitten saattoi tulla? Syksyllä oli märillä keleillä ilmestynyt furunkuloosi (huonosti tai ei ollenkaan kuivatut kintut), johon eläinlääkäri määräsi katsomatta kortisonikuurin ja antibioottikuurin. Jälkimmäinen varsinkin on hiivan kannalta herkkua. Nam nam. Ab tuhoaa elimistössä huonoa, mutta myös tarpeellista mikrobikantaa tappavan tehokkaasti. Toki kortisonikaan ei ole hyväksi hiivan leviämisen kannalta katsottuna, mutta pienissä määrissä siitä kai joku on joskus apuakin saanut.

Toinen vaihtoehto on ruoka, nimittäin syksyllä oli kokeilussa RC:n allergianappula, kun ei Hill'siä saanut. MIKSI minulle ei mene vähemmästä perille, että RC on se ikuisen viimeinen vaihtoehto. Ajetaan vaikka toiselle puolelle Suomea, jos tarvitsee, mutta RC:tä missään muodossa ei enää ikinä. Vaikkei se tätä tilannetta välttämättä aiheuttanutkaan.

Kolmanneksi voisin heittää vaikka närästyksen, siitä aiheutuneen tassujennakertelun ja näinollen hiivan ilmestymisen.

Iso juttu, sillä Elvin kohdalla se on auttanut kutituksiin sikamaisen paljon, olisi Vennin kanssa päästä eroon nappulasta. Ei kutinoiden vuoksi, vaan tuon närästyksen, sillä olen vakuuttunut, että se johtuu liian kuivasta muonasta. Tähän mennessä kaikki raakaruokakokeilut ovat päätyneet siihen, että 5-30 sekunnin päästä ruokailusta Ven oksentaa, oli sitä raaka-ruokaa ollut sitten teelusikallinen, kupillinen, pelkästään tai nappulaan sekoitettuna. Olen nyt kuitenkin sitkeästi silloin tällöin ottanut sen riskin ja tarjonnut minimaalisen pienen maistelumäärän oksentelun uhallakin. Näin tein myös joulukuun alkupuolella. Ja se kannatti. Ensin pysyi sisällä teelusikallinen kalkkunan jauhelihaa, ilman ongelmia. Sitten ruokalusikallinen, desi, kupillinen ja yhtäkkiä Venla söikin aamuin illoin raakaruokaa.

Maistuvuus on hyvä, tosin Venlalle maistuu kaikki muukin. Testailtiin varovasti myös muita lihoja, jonka jälkeen totesin, että pysytellään lihan suhteen tuossa kalkkunalinjalla (jauhelihaa, lihaluuta, kauloja, sisäelimiä), mutta lisätään ruokavalioon täytteeksi kasvista tai muiden eläinten lihoja esim. sisäelinten muodossa. Ihan vain siitä syystä, että poro oli jo liian riistaa. Sitä ei voinut syödä, vaan siihen piti hieroa itseään, ruokakupissa maaten. Suuri metsästäjä keittiössä.

Nyt ollaan raakaruokalinjalla eletty kuukauden päivät ja KERTAAKAAN ei ole närästänyt. Alkuun oli pariin kertaan tyhjän mahan oksentelua, kun en osannut annostusta ja ateriaväliä hakea oikein eri tavalla sulavan raakaruoan kanssa. Mutta opin nopeasti ja nyt on hyvä meininki.

Uskon, että tuo ruokapuoli on nyt hoidossa ja omalla tavalla auttaa myös hiivasodassa. Ruokaan lisätään myös Molkosania, sen kun joku tietäjä on sanonut saattavan auttaa hiivataistossa. Eipä tuokaan maistuvuuteen vaikuta, vaikka monelta olenkin kuullut, että ruokailu on loppunut tuon pahanhajuisen aineen lisäämiseen.

Tassuja pestään Malaseb-lääkeshampoolla, desinfioidaan Betadine-liuoksella ja lääkitään Canofite-emulsiolla. Näin ollaan nyt menty useampi viikko ja vielä vain muutama varpaanväli sitkeästi ottaa takapakkia ja lähtee keräämään hiivatöhnää itseensä. Huoh.

Mutta monesta suunnasta on lohduteltu, että tämä sota voi kestää vielä pitkään, jopa kuukausia. Että vielä ei kannata ja pidäkään heittää kirvestä kaivoon. Eläinlääkärikään ei ota meitä enää vastaan, sovittiin treffit helmikuulle ja katsotaan, miltä sitten näyttää.

Kaikki mahdolliset vinkit otetaan vastaan tässä sodankäynnissä!