Koiratanssikisavuosi 2016 käynnistetty

Hallilla positiotreenin jälkeistä rukkasentappoa

Elviira pääsi varapaikalta mukaan Cairnterrierikerhon järjestämään koiratanssikisaan DT-areenalle viime tingassa. Venla jäi varasijalle 22. freestylen puolella.

Viime tingassa taas aiheutti sen, että a) ei ollut ohjelmaa ja b) ei ollut puvustusta ohjelmaan. Musiikki onneksi löytyi jo takataskusta ja idea. Eli käytännössä toteutusta vaille valmis. Kisat olivat siis lauantaina. To-pe välisenä yönä heräsin siihen, että keksin ohjelman, pe-la yönä tuli valvottua ompelutalkoissa.

Pari huomiota, ettei nyt kukaan saa mitään vääriä käsityksiä. Elviiran kanssa on se kultainen toimintatapa edelleen haussa. Ja tulee hyvin todennäköisesti aina olemaan.

• Liika treenaaminen -> tuntee ohjelman unissaankin -> tylsä -> kisakentällä aikaa muulle, mm. vahtimiselle. 
• Liika treenaaminen -> tuntee ohjelman unissaankin -> kiire -> haukkuminen, ihminen tee nopeammin, mä tiedän miten tää menee, äkkiä loppuun, äkkiä palkalle
• Liian vähäinen treenaaminen -> ei vaan osaa -> ahdistuu -> sijaistoiminnot peliin, mm. kyttääminen.
• Liian vähäinen treenaaminen / liika treenaaminen -> ei vaan osaa -> paineistuu -> jähmettyy
• Liian vähäinen treenaaminen -> intoa on kuin pienessä kylässä -> sata lasissa tulta päin -> huuto, epätarkkuus, kyttääminen, oheistoiminta.
• Jne.

Ihanne ei siis todellakaan ole mennä kisoihin kertaakaan ohjelmaa harjoittelematta (tai vähillä yöunilla). Mutta Elvillä oli siis ilmo päällä ALO-luokkaan. Ei mitään hätää, sieltähän ollaan saatu jo se KUMA, sitä ei tarvita eli treenataan vain olemista. Paikkana maailman vaikein DT-areena, jossa hyökkäysongelma KT-ohjelman kesken alkoi. Tarkoitus tehdä maailman helpoin ohjelma eli vain asioita, joita E todella osaa. Ja tavoitteena vain saada koira pidettyä kehässä.

Tällä hetkellä meillä on oikeastaan kaksi moodia. Tai siis Elvillä on. Ylivire tai paineistuminen. Ja kuulostaa kamalalta, mutta valitsen mieluummin paineistumisen. Koen, että meidän on helpompi työstää paineistuneisuutta kuin ylivirettä. En siis paineista Elviä tahallisesti, mutta Elvin viretila toimii hankalasti ja suoraan sanottuna väärin. Tein kahdessa sekunnissa huikean hienon viretilapiirroksen vanhalla kunnon paintilla ;) Kuva selventää kuitenkin tilannetta.

Ideaalitilanne on vihreä käyrä, Elviira on punainen. Ideaalitilanteessa koira nostaa vireensä tai se nostatetaan kohtuullisen nopeasti oikealle tasolle. Oikea taso ylläpidetään suorituksen aikana ja suorituksen jälkeen koiran viretila laskee kohtuullisella vauhdilla normaaliksi. Elvillä viretila nousee nollasta ylivireeseen jo pelkästä odotuksesta (esim. kotona Venla jää kotiin ja vain Elvi lähtee eli nyt tapahtuu jotain extrakivaa, into ja odotusarvo työnteosta nostattaa vireen). Vire pysyy korkealla, kunnes virettä yritetään manipuloida. Eli kisapaikalla otan muutaman toiston ottaakseni Elvin kontaktiin, rauhoittaakseni sen haukkua, muistuttamalla sille vielä jonkun position. Tässä vaiheessa (logiikka ei ole esim. toistojen määrässä tai ajassa) vire voi tipahtaa normaalitilaan tai jopa sen alle (paineistuminen) yhtä nopeasti kuin se on noussutkin. Sitten vire voi suorituksen ajan sahailla ylös, alas vähän liikkeestä, suunnasta ja häiriön määrästä riippuen. Loppua kohti vire yleensä nousee palkan tiedosta ja palkkautumisen jälkeen palautuu kohtuullisen normaalilla nopeudella normaalitilaan. Viretila voi yleensä nousta suorituksen jälkeen myös takaisin ylivireeseen.

Ylivireessä Elviira on nopea, sähäkkä, tarkkaavainen, ehkä iloiseksikin laskettavaa liikehdintää on näkyvissä, mutta myös epätarkka, sählä, huutava, komentava, pureva ja kieltäytyvä. Niin ja karkaava. Paineistuneena Elviira on hiljaa, suorittaa annetut tehtävät, reagoi hitaasti ja on jähmeä. Ollaan moneen otteeseen kokeiltu ensimmäistä versiota perusteluilla, se näyttää innokkaalta ja iloiselta. Ei huomioida jatkuvaa haukkumista, näykkimistä ja kieltoja. Joten nyt kokeillaan toista versiota, paineistuneena toimimista ja sitä kautta parempaan vireeseen pääsemistä.

Tänään täytyy sanoa, että Elviira ei lähtenyt kehästä ("hyökäten"), vaan pysyi koko ajan liki. Ei se jälkeenpäin ajateltuna edes ollut lähdössä mihinkään. Katsoi yleisöä, paineistui, jähmettyi hetkittäin, reagoi hitaasti ja oli jähmeä, mutta ei hyökkäävä, peloissaan tai ahdistunut olemassaolevista tai kuvitteellisista uhkakoirista yleisössä. Ns. bravuuripositiot vasemmalla seuraaminen nenä eteenpäin ja jalkojen välissä seuraaminen nenä eteenpäin, olivat surkeimmat positiot tälle päivälle. Parhaat olivat jalkojen välissä peruuttaminen ja vasemmalla seuraaminen nenä taaksepäin.

Elviira kuitenkin teki kaiken, suurimman osan hitaasti ja jähmeästi, ilosta ei puhuta. Mutta koin, että saavutimme tavoitteemme alavireestä huolimatta. Koira ei lähtenyt. Meillä tulee olemaan kyllä vielä pitkä tie, mutta HTM on se laji, jossa tuo tie koiratanssin parissa kävellään. Elville tutumpaa, turvallisempaa ja ennalta määrättyä. Teemana meillä oli sotilasteema (Yhdysvaltojen sisällissota) eli käytännössä vain marssittiin. Teemaa pystyy helposti soveltamaan vielä eteenpäin, jos joskus ongelmien parista päästään esitysten kehityspuoleen kiinni. Tämän ohjelman parissa jatketaan AVOssa ja vaihdetaan seuraavan kerran teema ja ohjelma voittajaluokkaan. Kyllä me sinne vielä joskus noustaan.

Sijoitus oli tänään seitsemän koirakon HTM ALO-luokassa neljäs, tuloksella 158,33. Tuomarien arvostelut (pisteet: tekninen laatu, taiteellinen vaikutelma, kokonaispisteet):

82, 80, 162

Ohjelmassa jo paljon positioita, joita pyrittiin esittelemään moniin eri suuntiin. Ihan kaikesta esitetystä tekniikasta koira ei ohjelmassa suoriutunut ja vastasi hetkittäin hitaasti ohjaukseen. Ohjelmassa selkeä teema & idea ja ohjaaja vei kokonaisuutta kauniisti eteenpäin.

75, 70, 145

Ajoittain oikeinkin kaunista seuraamista. Koiralla aika paljon kontaktikatkoja, jotka vaikuttivat yleisilmeeseen. Marssimusiikkiin olisi toivonut hieman pontevampaa liikkumista. Kehässä on ilmeisen jännittväää, mutta koirasta löytyy varmasti hyvää poweria kunhan yhteistyö vielä paranee.

83, 85, 168

Hienosti marssittu. Muutamia kontaktikatkoja. Seuraaminen pääosin siistiä, hieman haparointia vas. seuraamisen käännöksissä. Jalkojen välissä peruutus hieno. Koira hallitsi positionvaihdot hyvin.

Hyvät kisat siis. Ensi viikonloppuna Ylöjärvellä AVO hieman monipuolisella, mutta samantyyppisellä ohjelmalla. Plus Vennipenni korkkaa AVOn freestylen puolella. Nyt vähillä yönilla kohti vähiä yöunia, aamulla sika-aikaisin ylös ja kohti kotihallia, LAKKEn Agilaa. Agilityseminaariin taidan valita Venlan kouluttautumaan, Elvi on ansainnut lepopäivän.

Väsynyt sotilas ja ihan omin pikku kätösin tehty (omaan puvustukseeni kuulunut) pohjoisvaltioiden hattu.