Arkiviikko

Huh. Ensimmäinen arkiviikko takana ja siltä se tuntuikin. Ehdittiin kyllä koirien kanssa mukavasti vaikka ja mitä, treenaamaan ja olemaan.

Molemmat pääsivät heti alkuviikosta viikkotreeneihin, Venni peruutuspaikalle ja Elvi ihan oikeaan treeniryhmäänsä. Venni paikkasi mölliryhmässä, jossa tehtiin pientä radanpätkää, pääosassa keinu. Ihan ensitöiksemme löydettiin vahvistettava osa-alue, häiriössä treenaaminen. Ei sillä, että häiriö olisi häirinnyt Venlaa, ei missään nimessä. Olen niin onnellinen, kun Venla ei häiriinny mistään. Eihän se huomaa mitään muuta, kun se keskittyy työntekoon! Mutta häiriössä on pakko treenata enemmän, sillä Venla oli SUPERMOTIVOITUNUT ja SUPERINNOSTUNUT ja VALMIS LÄHTEMÄÄN VAIKKA LENTOON. Kaikki oli ihan vähän ihanaa. Ihan vähän liian ihanaa.

Venlallahan on tosi kiva asenne, kun se nostattaa vireensä, siis oikein sellainen iloinen työkoira -asenne. Mutta sitten, kun Venla menee ylivireeseen, se iloinen työkoira -asenne muuttuu yltiöonnelliseksi hyppykirpuksi, joka pompottaa menemään suuntaan x, y tai z. Onhan se hauska, mutta olen kuitenkin sen verran vakavamielinen, että tuollainen kitketään :D

Eka kierroksella homma menikin siihen hämmästelyyn, että mikä tämä pomppiva on. Keinullakin pöljäili minkä ehti ja hyppi pois mistä hyppi. Toiselle kierrokselle Ven sai palautettua itsensä paremmalle viretasolle ja sen näki heti tekemisestä. Hyvin meni, vaikka en osaa sitä kyllä vieläkään ohjata. Venla hakee todella kivasti jo rataa, tulee ohjauksiin, mutta hakee myös itse, jos en muuta sano. Ja kun olen Een kanssa tottunut, ettei tarvitse sanoa, niin harvemmin sanon. Huoh. Koutsikin totesi, että molemmat olemme taitavia tavallamme, mutta yhdessä ei vielä toimi. Aivan totta.

Elvin kanssa viikkotreeneissä tehtiin ennen käyttämätöntä japanilaista, vaikka se oli kyllä ihan meidän ohjaus. Sokkarinsokkari. Ja hyvin Elvi tekikin. Muutama virhearviointi ja sen sellaista pöljäilyä, mutta pääasiassa ponnistaa hypylle hyvin ja laskeutuu hyvin. Rimat kolmessakympissä muuten.

Käytiin myös myöhemmin viikolla vielä hallilla tekemässä Venlan kanssa lisää keppitreeniä, nekin ovat hyvällä mallilla, vauhti pysyy! Vielä ei uskalleta radalle niiden kanssa. Enemmän itsevarmuutta koiraan ja luottamusta siihen, että koira osaa.

Hallilla ollaan treenattu myös kohta eteen tupsahtavia koiratanssikisoja varten. Menin jossain mielenhäiriössä ilmoittamaan molemmat AVO-luokkaan. Perusteluina se, kun kisoihin on niin pirskatin vaikea päästä, niin mieluummin kokeillaan siinä vaikeammassa luokassa onneamme. Jos menee hyvin ja saadaan hyvä tulos, mieluummin otetaan se hyvä tulos korkeammasta luokasta kuin alemmasta. Ja jos ei mene hyvin, niin ei muuta kuin kotiin harjoittelemaan.

Venlan ohjelmassa on vielä liian monta aukkoa. Freestyleahan se tulee olemaan. Pelkään, ettei siinä ole riittävän vaikeita liikkeitä AVOon ja sen lisäksi en tiedä yhtään, miten saan ohjelman koottua. Musiikki, rekvisiitta, idea ja kaikki Venlan osaamat liikkeet ovat käytössä, mutta se yhdistelytyö mietityttää. Tai lähes ahdistaa. Mutta ei ahdistuta. Yritän parhaani mukaan saada ohjelman valmiiksi.

Elviiran kanssa ollaan työstetty HTM-ohjelmaa, sitäkin AVO-luokkaan. En taida uskaltaa ottaa kuin neljä varmaa positiota. En voi riskeerata, että Elvi hämmentyy jostain vaikeammasta ja sen vuoksi häiriintyy yleisöstä ja lähtee huutamaan. Tosin se voi hyvin lähteä muutenkin huutamaan. Oltiin ihan yksinämme hallissa tässä eräänä iltana ja treenattiin vain tiheällä palkalla positioiden vaihtoja, kun hallin omistaja saapasteli yhtäkkiä ovesta sisälle. Elvi juoksi tikkana jalkoihin huutamaan, mutta mikä pahinta, se ei palautunut. Siis koko sinä aikana, kun tämä omistaja oli hallissa Elviira ei kyennyt tekemään töitä. Kyttäsi, missä ihminen menee ja mitä ihminen tekee. Eihän tuo nyt ihmisistä ahdistu, eihän!! Heti kun ukko hävisi, Elvi teki taas hienosti töitä. Kun vain tietäisi, kuka olisi se oikea ammattiauttaja tähän ongelmaan, mentäisiin kyllä heti. Elviiran ohjelma on onneksi helppo kursia kasaan ja se ei tule olemaan ongelma. Elvin kanssa pääasia olisi saada palaute ohjelman tasosta AVOon. ALOn kumakin saatiin niin rimaa hipoen, että ei kyllä mennä heittämällä AVOsta ohi.

Ensi viikolla selviää myös päästäänkö Venlan kanssa lähirallykisoihin. Se olisi Vennin ensimmäinen virallinen rallystartti ja itseasiassa ensimmäinen virallinen kisastartti tälle vuodelle. Elvin kanssa on tarkoitus mennä agikisoihin, mutta näillä hurjilla pakkasilla ei mennä edes treeneihin. Ja koska ihan peruslenkkeilykin on aika minimissään (vaikka puetaan, niin silti on kylmä ja pakkasessa hengittäminen on raskasta), taidetaan keskittyä pari seuraavaa kuukautta ainakin peruskunnon kohottamiseen ennen kisakautta. Venlan hiivatassumurhe on ehkä hieman helpottanut, mutta ei vielä parantunut kokonaan. Näytelmäeläimen elämä siirtyy siis varmasti kesälle, mutta onpahan edelleen paremmin aikaa rakentaa tukkaa. Siinä sitä urakkaa riittää.

Yksi iso hankinta likoille kevään aikana tulee myös olemaan passit! Meillä on nimittäin luvassa Ruotsin reissu. Lähdetään haukkumaan mäyrälle. Huipputilaisuus osui kohdallemme, kun olemme tutustuneet ruotsalaiseen harrastavaan westieen. Kivaa kevättä luvassa!

SAMAA ruokaa. Ihme.

Mutta se tulevaisuudesta. Tässä ja nyt, nimittäin kotona, ollaan tehty vähän uudelleenjärjestelyjä. Tai minä olen. Koirat ovat touhunneet siinä ohessa leikkien, nukkuen, syöden ja kaikkea siltä väliltä. Westien elämä on itseasiassa aika onnellista.

Rankat huvit vaativat kunnon levon.