Lajista toiseen

Lauantaina kisattiin Tamskin koiratanssikisoissa avoimessa molempien kanssa. Vennipenni freestylen puolella viimeistä kertaa jänöjussi-ohjelman parissa (eihän kesällä voi enää hiihtää!) ja Elvi HTMssä pohjoisvaltioiden marssilla (jota marssitaan vielä ja pitkään).Sama halli Ylöjärvellä, jossa viime kisoissa Venla ei tehnyt muuta kuin ollut nenä maassa. Ja Elviira kokovartalokipsissä.

Siihen nähden tässä oli jo parannusta, vaikka  pisteissä ei liikuttukaan muualle kuin alaspäin. Olen todennut tässäkin lajissa, että kaikki on tuomaripeliä ja niinhän se on. Miten kukaan voisikaan olla täysin puolueeton? Mielipidekysymyksistä puhutaan aina, mutta tärkein mielipide, josta jaksan välittää, on omani. Venlan kanssa meni miljoonasti paremmin, sillä nenä ei käynyt kuin pariin otteeseen lattiassa. Harjoittelun puutteesta moni liike jäi vähän sinnepäin tehdyksi, mutta onpahan, mistä parantaa. Viimeksi lähestynyt juoksu oli siis syy nenäilylle. Luulin jo, että vuosien työ nenän käytön hillitsemisessä oli valunut hukkaan.

Elviira taas teki huomattavasti pidempiä pätkiä jäätymättä, jäätyminenkin oli toisenlaista. Halusi pois tilanteesta, kävi haistelemassa seinää tmv. ja palasi takaisin, jonka jälkeen teki törkeällä innolla töitä. Ei pysähtynyt, huutanut, karannut tai varsinaisesti ahdistunut kertaakaan. Muutaman kerran vältteli (varsinkin välissä -positiota, mikä on yksi lemppareista), mutta ihan oikeasti ne pätkät, joissa se oli oikeassa positiossa oikeaan aikaan, olivat super.

Kaverit

Pitkästä aikaa tuli ahdistuksen kautta inspiraatio myös ohjelmiensuunnitteluun. Seuraaviin kisoihin mennään vasta Ouluun kesäkuussa eli nyt on hyvin aikaa treenata. Ja treenattavaahan riittää. Aion nimittäim kokeilla, miten kumpikin toimii kahden startin taktiikalla (jos siis saadaan neljä paikkaa kisoista). Elviira jatkaa AVO HTM:ssä marssilla, mutta inspis iski myös tehdä tai edes kokeilla taas sitä freestyleäkin. Elvi on kuitenkin hurjan taitava, kun vaan pääsisi niistä henkisistä rajoitteistaan. Cowboy-teemalla mennään testaamaan. Rekvisiittakin on jo teossa. Koiratanssin paras puoli.

Venlan AVO FS ahdisti kaikista eniten, sillä ei tosiaan voida hiihtää enää kesällä, mutta en keksi mitään tuolle koiralle, kun en vaan inspiroidu siitä samalla tavalla kuin Elviirasta. Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, heiljastinliivi, rautalapio, AC/DC - tästä tulee hyvä! Onneksi reilun viikon päästä Salla pitää Westiekerhon järkkäämän koiratanssin yksäripäivän, jossa saatan saada tuon idean jalostettua ammattilaisen neuvoin ihan ohjelmaksi asti. Treenattavaa riittää, sillä Vennin taitotaso on hädintuskin alokasluokkaa, avoimesta puhumattakaan. HTM:n puolella uskoisin, että Vennikän debyytti alokasluokassa sujuu kohtuullisesti. Juuri Vennille sopiva takanojainen musiikki on vain pakko hyödyntää. Eikä tuo sanomakaan ihan pieleen tuon koiran kohdalla mene. Don't worry, be happy.

Kun tästä kammottavasta inspiraatiolauantaista selvittiin, nappasinkin LAKKElta rally-tokoryhmään tuurauspaikan. Heti Elviiran kanssa härkää sarvista ja ihan omasta takaa tuotu täysin tuttu pandakarhu laitettiin hihnaan, käytösruutukoirakoksi ja avot, reaktio oli valmis. Vire on Elvillä ihan sikamainen, kun ollaan agihallissa, mutta harvinaisen hyvin pystyi kyllä keräämään itsensä. Ja monen monta hyvää elämänvalintaa saatiin aikaiseksi pandankin kanssa! Hyvä Elvi. Ihan lopussa treenikaverina ollut mäyräkoira lähti vaeltamaan ulos hallista. Elävä häiriö oli ihan, ihan liikaa, mutta senkin jälkeen työnteko jatkui. Parempi niin.

Rallytreenistä on tuollainen kymmenen minuutin epämääräinen videokin, mutta jos sitä jaksaa katsoa, saa ehkä kevyttä ymmärrystä siitä, miten ahdistava Elviiran elämä on, kun pandasta saadaan tuollaisia reaktioita. Ollaan ehkä jonkun vuoden päästä vielä tilannetta, jolloin pehmon tilalle laitetaan oikea koira, mutta ainakin on toiveikas olo ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, että kyllä tämäkin tästä. Sama reaktiohan toki toistuu lajista riippumatta (ei agissa) eli siinä mielessä harjoittelu auttaa ihan kauttaaltaan.

Maanantaina ymmärrettiin pitää välipäivä. Tai ei ymmärretty, mutta vedän itse agitreeniä kisaryhmäläisilleni maanantai-iltaisin, joten omat koirat ovat pakosta lepopäivällä. Iltasella tehtiin pientä tempputreeniä Vennin kanssa. Elviira harjoitteli odottamista.

Tänään päästiinkin sitten omiin agin viikkotreeneihin. Sieltä puuttui pari muuta treenikaveria, joten päädyin ottamaan molemmat mukaan. Yleensä en tykkää treenata kummankin kanssa, sillä Elviin menee siinä vaiheessa ihan täysin hermo. Se kuumuu miljoona kertaa enemmän, kun tietää, että teen Vennin kanssa agilitya. En todellakaan siis tiedä, mistä johtui, mutta tänään Elviirakin oli uskomattoman fiksu. Hyvää rataa, käsittämättömän hyvää etenemistä ja radanlukua (ei tahtonut kääntyä, siis Elviira, ei kääntynyt!!!). Odotti nätisti autossa väliajat, ilman sen suurempaa draamaa ja raivoa. Vau.

Vennipenni puolestaan teki rengas- ja keinutreeniä, sekä tietysti kipitettiin yhdessä rataakin. Jos uskaltaisin väittää, sanoisin, että ollaan menossa parempaan suuntaan ajoituksen ja aaltopituuden suhteen, vaikka vielä ollaankin aika eri planeetoilla. Venni teki hienosti töitä, mutta itselleni tuottaa tuskaa ymmärtää, että Venlaa taas pitää kääntää. On muuten ihan pakko tai se kaartaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Vennikin on alkanut huomata eron lajeille. Tänään nimittäin kuulin ensimmäistä kertaa Venlan haukkuvan häkissä. Hassu ääni, mikä loppui kyllä aika äkkiä, kun sen kuulin. Mutta olipa Vennissä potkuakin. Kivasti edettiin.

Kamerasta loppui onnellisesti tila, ennen kuin sain molempien treenit videolle, joten alta löytyy pikkupätkä tappaja-Elviiran lyllerrystä. Ensi viikolla täytyy muistaa nostella rimat kolmeenkymppiin, sillä tarvitaan ennen lähestyvän kesän kisakautta paaaaaljon korkeustreeniä. Jos se vihdoin tulisi se ihka ensimmäinen nolla sieltä kolmosistakin.