Pääsiäisen ajan aktiviteetit

Westiekerhon nimissä järkättiin westieille Krista Karhun rally-tokokoulutus Koirakoutsilla pitkäperjantaina. Venlan tausta rallyssa on parit onnettomat treenit ja ne yhdet ihan hyvin menneet kisat, Elvi kun taas on mestariluokkalainen, mutta ei olla kahteen vuoteen kisakentille astuttu ahdistusongelmasta johtuen.  Mietin ja pohdin, onko minun ideaa osallistua molempien kanssa, mutta osallistuin kuitenkin.Krista

Kanssakurssilainen Retu

Sitten seuraava mietinnän aihe olikin, mitä me haluaisimme tehdä.

Venlan kanssa tehtiin Kristan tekemää pikkurataa, niin että Krista katseli, miltä meno näyttää ja mikä

Krista teki kuitenkin asiallisen huomion: koirankin olisi mukavampi tehdä, jos sille opettaisi enemmän tekniikkaa eli niin kuin hyvin sen itsekin tiedän, motivaatiota lisää myös itsevarmuus. Venlan taitotasoon rallyssa ei olla kuitenkaan missään vaiheessa vielä keskitytty, joten laji on siinä mielessä outo koiralle. Harkinnassa on, josko kesäaikaan päästäisiin sellaiseen rally-ryhmään LAKKElle, että Venlakin pääsisi hieman edistymään lajissa. Tuo laji on kyllä niin tuttu, että voittajaan asti selvitään ilman sen kummempaa ryhmätreeniäkin. Toinen huomionarvoinen seikka oli, että sama ongelma, mikä meillä on ollut seuraamiseen lähdössä, on toki myös kaikessa muussa tekemisessä. Eli käskyjen nopeampi suorittaminen. Venlalla kestää se sekunti, pari, ennen kuin se alkaa toteuttaa annettua käskyä ja siinä vaiheessa olen itse jo mennyt menojani. Kotitehtäväksi otettiin siis reagointinopeuden kasvattaminen. Luulen kyllä tuon korjaantuvan itselläänkin, kun opetellaan tekniikkaa, mutta kuten seuraamisen kanssakin on huomattu, kyllä se vaan auttaa vahvistaa sitä, mitä halutaan.

Elviiran kanssa pohdin ensin, että otanko noin ison palasen purtavaksi koulutuspäivään, kuin Elviiran ahdistuskarkaamisongelman. Onneksi kuitenkin siihen päädyin ja kun totta puhutaan, sehän on se ainut asia, mikä estää meitä kisaamasta rallyssa. Elviira ei kyllä ollut ollenkaan sellaisessa lukko-tilassa, eikä lähtenyt sellaisella räyhähengellä kuin on totuttu näkemään. Mutta saatiin kuitenkin Elvistä ongelmakäyttäytyminenkin näkyviin isolla pehmolelukarhulla, jota Krista kuljetti narun päässä. Kristan huomiot olivat, että tämä on tässä vaiheessa muodostunut opituksi käytökseksi -> korjattavissa eli kielto, kun lähtee, sitten helppo toteutettavissa oleva käsky ja kun toteuttaa, siitä palkka. Simppeliä. Toki todettiin, että koirien kanssa reaktiossa on mukana epävarmuutta ja jonkin asteista pelkoa, mutta Krista oli vakaasti sitä mieltä, että kyllä tämän saa korjattua. Korjataan samaa toimintaa myös arjessa, jos sitä siellä ilmenee ja samoin myös muissa lajeissa. Elviira pitää työskennellessä siedättää myös kaikkeen liike- ja äänihäiriöön (helpommin sanottu kuin tehty), sillä kaikista nopeimmin reaktion sai aikaiseksi, kun Krista juoksi kiljuen nalle narussa ohitsemme. Mutta saatiin myös todella hyviä tilanteita, joissa Elviira valitsi oikein eli jatkoi työntekoa, vaikka huomasin ahdistavan, kiljuvan tai liikkuvan nallen lähellään.

Vaikka valtaosa päivästä olikin taas odottelua koirilla, pidettiin kuitenkin vapaapäivä lauantaina ja käytiin vain muutaman kilometrin lenkeillä. Pääsiäissunnuntaina käytiin aamulenkillä metsässä laavulla, mukana koko porukka, nuotitarpeet ja makkarat. Vaikka kävelymatka ei hurjan montaa kilometriä ollut, saatiin kuitenkin useampi tunti kulutettua ulkoilmassa ja varsinkin Venla kulutti laavullakin energiaa kiertämällä kaikkia leiripaikan hajuja ja käytettyjä makkaratikkuja nuollen. Eipä siis mikään ihme, kun päästiin kotiin, että kolme neljästä koirasta (Venni eniten) olivatkin ihan naatteja. Elviira ei ihan vähästä fyysisestä toiminnasta väsähdä ja pysähdyksissä pysäyttää myös psyykkisen toimintansa, joten tuota terriäistä ei muutaman kilometrin metsälenkkeily makkaranpaistoilla rasittanut.
olisi oikea suunta jatkaa. Ihanaa oli taas se, että nenä ei Koirakoutsin tokohallissa ollut maassa kertaakaan, kun tehtiin töitä (niin kuin koko viime tanssikisan esityksen ajan samaisessa tilassa). Toinen superpositiivinen asia oli se, että harjoittelu tuottaa tulosta! Nimittäin seurussa ollaan treenattu urakalla liikkellelähtöä. Radalla kun eri pysähdysten jälkeen annoin uuden seuraa -käskyn, Venni hypähti liikkeelle. Ihan mahtavaa!

Elvistä oli vain tylsää olla paikallaan. Mikä makkara? Joo ei kiinnosta, pitäkää makkaranne.

Makkara? Sanoko joku makkara? Mulleko myös? Eikö? Onko varma? Saanko nuolla edes tikun sitten, kun olet valmis? 

Huomenna toisena pääsiäispäivänä tapahtuukin jännittäviä. Menen itse maalimieheksi Lapuan pelastuskoirien hakutreeniin ja ollaan päästy mukaan porukkaan niin, että saamme osallistua Venlan kanssa yhteisiin harjoituksiin. Katsotaan päästäänkö jo ensi viikolla ensimmäisiin kunnon peko-treeneihimme sitten kesän 2014. Toivottavasti likalla on laji muistissa, sillä itselläni on motivaatio pysynyt samana, jossei jopa noussut, tauomme aikana. Olisiko se tosiaankin toteutumassa tänä vuonna eli Venni peruskokeista läpi? Toivottavasti.