Venla otti hieman häiriötä muista, senhän siitä saa, kun treenaa pääasiassa itsekseen, mutta eihän sitä oikeasti häiriintymiseksi voi sanoa, jos muutaman kerran koko treenaamisen aikana katsahtaa muihin. Suurin häiriö oli houkutuksessa olleet nakit laatikossa, mutta hämmästyttävintä oli, että siitäkin päästiin yllättävän kivuttomasti ohi!
Treenipisteinä oli siis houkutus eli toisin sanoen voisi sanoa luopuminen. Siinä jouduttiin vääntämään pariin otteeseen, ettei Venni mene tutkimaan nakkeja tai tötteröitä, edes palkan jälkeen, mutta hoksasi kyllä äkkiä sen, että kontaktilla saa palkan. Valitettavasti video on äänetön, mutta taktiikaksi otin antaa negatiivista palautetta siitä, kun lähti haistelemaan, mutta heti, kun palasi ja jatkoi töitä, kehuin. Hyvin toimi, eikä mennyt Vennikään rikki. Ja ehkä opin itsekin rutiinia Elvin kanssa työskentelyyn.
Toisena treenipisteenä oli peruutuksen harjoittelu. Tuntuu hassulta, sillä Elviiralla ei ole elämässään mitään muuta suuntaa kuin takaperin ollutkaan, että miten peruuttaminen voi olla koiralle niin vaikeaa kuin Venlalle. Tahtoo jäädä tuijottamaan minua ja oikeastaan väistää vasta, kun kävelen päälle. Ainoastaan YHDESSÄ toistossa lähti omaehtoisesti parin askeleen verran peruuttamaan. Että kyllä sieltä se taitokin löytyy, kunhan saadaan se kaivettua esille. Voi olla rallyn kolme koiran mittaa ihmisen seistessä paikalla vielä vähän kaukainen tavoite.
Kolmas tekniikkapala oli neliö, jossa treenattiin tiukkoja yhdenaikaisia käännöksiä. Venlahan ei osaa käännöksiä vielä, sillä ollaan se saatu vasta hiljattain haluamalleni tasolle suoraan kävelyn kanssa (ja katsokaa tuota videota, kyllä silmä lepää seuruussa!!!). Treenattiin niin, että namilla vedin Vennin samanaikaisesti käännöksestä. Hetkittäin onnistui paremmin, mutta huomasin, että Venla tahtoo jäädä tuijottamaan minua (kättä), ja kun se käsi pysähtyy kulmissa, joissa vaan jalat liikkuu, Venlakin pysähtyy. Tai sitten väistää eli antaa minun kääntyä ensin ja sitten vasta kääntyy perässä. Mutta ihan lopussa saadaan pari onnistunutta samanaikaista käännöstä aikaiseksi, ilman vetoapua. Jes.
Se mistä täytyy olla erityisen ylpeä on se, että oltiin siis agilityhallissa, jossa oli neljä tai viisi täysin vierasta koiraa (isoja ja pieniä), joista osa haukkui ja muutenkin oli meteliä, niin mitä tekee Ven? Keskittyy parhaansa mukaan ja kivalla vireellä omaan työhön ja haluaa tehdä parhaansa rallyssa. Ei huutoa, ei meuhkaamista, ei ahdistumisia. Siinä oltiin vain minä, Venla ja taskut täynnä nameja. Pakko sanoa, mut hetkittäin väläyttelee niin hienoja ominaisuuksia tuo koira, etten voi uskoakaan.
Video on tylsä ja alkupätkä kaukaa epätarkasti kuvattu, mut katsokoon ken jaksaa.
Kevät on tullut, mikä tarkoittaa, että päästään taas metsiinkin kulkemaan hiihtäjien siirryttyä kesälaitumille. Ihanaa, sillä jatkuva peseminen ja puunaaminen asfalttikävelyiden jälkeen ei vain jaksa kiinnostaa. Löydettiinkin tässä eräänä sateisena päivänä lyhin reitti Simpsiössä parkkikselta lammelle, Kesää ajatellen on hyvä tietää, mitä reittiä Elviira pääsee kaikista nopeimmin uimaan ;) Vaikka Elville kelpaa myös Lapuanjoki, mutta siinä on välilllä niin kova virtaus, että en uskalla kyllä irti sitä päästää sinne uimaan. Ties mihin mereen ajautuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti