Pelastuskoirana

Treenikaveri Puukko jälkihommissa

Ollaan tutustuttu ihan uusiin koiraihmisiin, sillä ollaan päästy mukaan Etelä-Pohjanmaan pelastuskoirien (PK-sävytteinen) nimenhuutolistalle. Eli nimenhuudossa kerätään porukka kasaan ja mennään treenaamaan. Tänään oltiin ensimmäistä kertaa sellaisessa treenissä.

Olin pitkästä aikaa maalimiehenä ja olipa kyllä kotoisat oltavat! Lapuan takametsissä, ihan kivenheiton päässä valtatieltä parkkeerattiin autot pellon reunaan, käveltiin pellon ja ryteikön läpi metsään, josta avautuikin ihan kotoisa päijäthämäläinen metsämaasto ylä- ja alamäkineen. No, ero tietenkin Lahden metsiin oli se, että täällä päin metsät ovat pääasiassa avoimempia. Niin, jos eivät ole ryteikköä. Harmitti ihan, että en ollut muistanut ladata kameran akkua, muuten olisi saanut hienoja kuvia kyllä noissa maisemissa. Ehkä sitten seuraavan kerran.

Venlalle jemmattiin kaksi maalimiestä helppoon rinnemaastoon.

Venni oli alkuun hieman hukassa (ylläri, puolentoista vuoden tauko). Oli lähtevinään riistan jäljille, mutta jotenkin tajusi siitä, kun peesarikin oli mukana, että nyt ollaan muissa hommissa, eikä lähtenyt litomaan. Irtoili ensimmäisen kymmenminuuttisen aikana tosi kivasti, pitkällekin. Löysi maalimiehen, joka ei ollut ihan niin kiinnostava. Siis ihana maalimies, mutta Venlasta ei oikein tahtonut löytyä ääntä. Tehtävä siis ihan helppoja ilmaisutreenejäkin.

Sitten tuli täysi stoppi. Nyt se peesari sai kaverikseen maalimiehen ja olipahan pienen Venlan vaikea päästä jatkamaan töitä, kun ne ihmiset vaan olivat niin ihania. Saatiin kuitenkin jotain liikettä aikaiseksi. Toinen maalimies oli makuupussin tyyppisessä makoilemassa maassa, mikä saattoi olla yksi syy sille, että tämän toisen maalimiehen löytäminen oli haastavampaa. Itse löysin molemmat maalimiehet ennen Venniä, mutta ei kerrota sitä sille. Selvästi alkoi myös väsyä ja jotenkin hidastui huomattavasti ennen kuin löydettiin toinen maalimies. Kun vihdoin alkoi ilmaista maalimiestä (ensin piti mönkiä ja heiluttaa häntää ja luimistaa korvia, että jos pääsisi maalimiehen kanssa peiton alle), ilmaisi paremmin kuin ensimmäisen.

Molemmat löytyivät, vaikka Venni olikin vähän erikoinen loppua kohden. Kuljettiin takaisin autoille ja Venni oli vapaana koko matkan! Käveli maalimiesten kanssa samoja polkuja, mutta ei ollut menossa minnekään. Sanoinkin, että pitäisi siis ulkoistaa Vennin vapaanaulkoilu jollekin muulle, minulta lähtee heti jäljelle. Ei vaan omistajan vetovoima riitä.

Päästiin kotiin ja Ven juoksi heti tikkana pihan ovelle pyytämään ulos. No, ajattelin, että oli jäänyt jotain ekstravirtaa ja haluaa sen vuoksi pihalle. Mutta kiire olikin oksentamaan aamuruoat sekä maalimiesten syöttämät eväät. Oksenteli pitkän aikaa. Kannoin Vennin sisälle, jolloin se vain jäi keskelle lattiaa seisomaan ja tärisemään. Hetken päästä kävi maate ja yritti venytellä itseään (mitä ei normaalisti maatessaan tee). Nyt se rauhoittui makaamaan sohvannurkkaan, mutta tärisee ja kipuilee selvästi mahaansa. Päivystävän eläinlääkärin kanssa soiteltiin, että seuraillaan vielä, joten niin tehdään. Tosi kurja päätös peko-treenipäivälle, varsinkin kun tästä oli tarkoitus suunnata kohti Westiekerhon 40-vuotisjuhlia :(

Toivotaan parasta.