Mallioppilaat

Eilen oli kauan odotettu Westiekerhon järjestämä koiratanssin yksäripäivä DT-areenalla. Ihme ja kumma, mutta mukanani oli vain Venla! Elviiralle en kaivannut yhtä kipeästi yksäriä (tässä vaiheessa), joten tein ratkaisun keskittyä vain yhteen. Vaikka toki tuli keskityttyä myös muihin yksäreillä olijoihin, paikalla kun hurahti koko päivä.

Venlahan on koiratanssissa AVO-luokassa. Siellä täytyy liikkeiden olla vaativampia, (ohjelmien pidempiä), liikkeitä täytyy olla enemmän ja kokonaisuudessaan vaatimustaso kasvaa. Vennipennin ongelma on ollut liikkeiden vähäisyys ja/tai niiden helppous. Salla-koutsin tehtävänä oli tuoda meille vaikeampia temppuja pöytään. Meillä oli jo kuitenkin niinkin paljon kuin teema, rekvisiitta ja musiikki kunnossa.

Ja Sallahan toi.

Kaikilla on olemassa se oma päänsisäinen laatikko, josta kaivaa omia ajatuksiaan ja jossa niitä yrittää jäsennellä järkevään muotoon. Sen merkitys hämärtyy siinä vaiheessa, kun joku muu tulee paikalle ja heittää vakavissaan täysin käsittämättömältä kuulostavia ajatuksia sen laatikon ulkopuolelta. Juuri näin meille tapahtui eilen. Mutta mikä hauskinta, Venla tuumasi vain, että jaahas ja selvä, kun lähdettiin tekemään jotain ihan hullua. Noin vain muutaman toiston jälkeen työ sujui pikkukoiralta kuin mikä tahansa muukin homma. Onni Venlan kanssa on, että se ei pelkää mitään, eikä sitä oikeastaan haittaakaan mikään. Rekvisiittana meillä on ihan oikea rautalapio eli heikompia voisi hirvittää. Venlalle tosin rekvisiitan kautta valikoitui koko ohjelma, sillä rautalapio on Vennin paras kaveri pihatöissä. Miettikää nyt, miten paras kaivuuapu IKINÄ. Sillä kun nostaa maata lapiollisen, niin alta paljastuu vaikka mitä ihmeitä pienen westien tongittavaksi. Tai talvella, kun sillä hakataan jäistä lunta pienemmäksi, saa pikkukoirakin kaivuuapua omien lumitunneleiden kaivamiseen. Siitä se ajatus sitten lähti.

Kotimatkalla jäsentyi ohjelmakin kasaan ja vaikka edelleen temppujen lukumäärä on alhainen (kun tempo on hidas) ja esitys kestoltaakin lyhyenpuoleinen (ettei se nenä viistä maata), luulen, että onnistuessaan ohjelma saattaa hyvinkin saavuttaa AVOn kriteerit. Tämähän jää nähtäväksi Oulun kisoissa, jossa debytoidaan rautalapion kanssa. Ruhtinaalliset lähes kaksi kuukautta aikaa vielä ketjuttaa ja treenata!

Mitä koiratanssikurssilla tehdään ;) 

Tänään ajeltiin takaisin lakeuksille ja pysähdyttiin Virroilla koirahierojakurssin mallioppilaina. Meidän jengi on käynyt kyseisen kurssin malleina jo vuosien ajan ja onkin mukava saada puhelua "tulisitteko taas". Kurssilaiset hierovat pareittain ei toinen toisen kyljen ja toinen toisen noin tunnin aikana. Luokkatilassa on lattioilla peitot, joiden päällä istuskellaan, kukin koira hierojineen omassa pisteessään. Samassa tilassa on kymmenisen koiraa eli todella hyvää häiriötreeniä. Tosin eipä siellä muuta häiriötä ole, kuin muiden koirien läsnäolo. Kurssin kouluttajat liikkuvat hitaasti ja rauhallisesti tunnin ajan luokkatilassa opastaen ja seuraten kurssilaisten työskentelyä. Eli vaikka itse kurssilaiset eivät vielä ole ammattilaisia, koirat saavat asianmukaista käsittelyä.

Mukana oli trio, Elviira, Venla ja Hilma. Elvin ja Hilman heitin surman suuhun eli ihan yksinään saivat olla vieraiden hierojien kanssa. Itse kun keskityin pitämään Venlaa kynsin ja hampain lattiassa. Villivarsa, mikä villivarsa.

Hilmaa jännitti alkuun, mutta sai sellaiset hierojat, jotka ymmärsivät herkän ja hauraan Himpulan sielunelämää. Elviirasta puolestaan sekä hierojat, että heidän luona käyneet kouluttajat kysyivät vuoron perään, onko se aina noin ylirauhallinen. Elviira. Ylirauhallinen. Kaikkea muuta, mutta Elviira on kyllä oppinut, että hieronta on ihanaa ja minusta on hauska seurata sitä, miten se nauttii. 

Itse hikoilin Venlaa kiinnipidellen. Tai itseasiassa ensimmäinen vartti meni hyvin. Sitten alkoi läähätys ja Venni alkoi psyykkaamaaan itseään. Puolen tunnin ja kolmen vartin välillä alkoi ininä ja yninä ja viimeinen vartti oli täyttä tuskaa ja vastaantaistelua. Ja heti kun pääsi jaloilleen, kaikki oli taas ok, eikä mitään hätää. Venyttelyissä hiljeni kyllä kyljellään vielä viimeisen vartinkin aikana, mutta hieronnan aikana räpiköi kuin kala kuivalla maalla. Sanoinkin vain hierojaoppilaalle, että eikös ole hyvä, kun saa treenata vähän tällaisia haastavampiakin hierottavia. Ei kuulemma ollut pahimmasta päästä ;) 

Hilma onkin meillä nyt sitten koko viikon hoidossa. Tavoitteena opettaa targetti (jolle mennään) ja päästä tekemään ihan vähän putki-rimatonhyppy-aktivointiagilitya :) Elviiralle luettiin hetki lakia kotona, niin sai Hilmakin käpertyä sohvan nurkkaan viettämään lepopäivää.