Löytyi!

Motivaatio nimittäin. Oma motivaationi. Se on ollut kaikkien lajien osalta enemmän tai vähemmän hukassa viimeiset vuodet. Eilen oikeastaan sen ensimmäistä kertaa tunnustin itselleni, mutta jo viime viikonlopun rallytreeneissä tuntui erilaiselta. Omien koirien kanssa tekeminen on kivaa, niiden kanssa treenaaminen on kivaa ja kun on kivaa ja tehdään töitä, yllätys yllätys, edistytään.

Rally-treeneihin mentiin taas Elvin kanssa paikkomaan vajaaseen ryhmään ja treenattiin pihalla. Ihan yhtälailla jähmettymistä, kyttäilyä ja häiriönajoa kuin sisälläkin, mutta enpä muuta ajatellutkaan. Jotain valoa jonkun tunnelin päässä kuitenkin hetkittäin, sillä ei se ihan joka välissä kuitenkaan käytösruutukoirakkona ollutta hirviömäistä pehmolelulehmää tai radan sivussa häiriönä ollutta ihan oikeaa mäyräkoiraa tuijotellut, vaan väläytteli hienoja juttuja. Minullekin tuli ihan uusi rallykyltti vastaan, istu, askel sivulle, istu -kyltti. Onpa siis hyvä, että ollaan treenattu Elviiran kanssa sivuaskeleita. Niitähän tarvitaan rallyssakin!

Tiistaina oltiin agin viikkotreeneissä ja otin molemmat, kun ryhmä oli parilla vajaa. Tietenkin, sen kerran kun kuvaan molempien treenejä, Elviiran toinen veto eli huippuhetket eivät olleet enää mahtuneet mukaan. Se teki niin pirskatin hyvin töitä, että en pysty käsittämään. Rimat kolmekympissä ja kolmevitosessa, eikä mitään ongelmaa, täysillä vaan yli. Renkaalla keuli joka kerralla eli juoksi kauempaa ohi renkaasta, mutta korjaamalla sekin selvis. Yllättäen viimeisellä kerralla kova käskytys oli se, mikä auttoi. Ei se vaan tajunnut aikaisemmin tuijottaa oikeaan suuntaan. Sikamaisen hienot juoksukontaktit (eivät tietenkään tulleet videolle, kun se tila loppui) ja putkiinkin meni (jopa ohjatessani ulkokaarteessa) mukisematta! Eipä ole pitkään aikaan ollut tuollaista agi-Elviä radalla. Kiva koira.

Vennipenni puolestaan tuntui ihan samanlta kuin näyttääkin videolla. Siis Venlaksihan se meni hetkittäin varsinkin tuolla kaukaisemmassa päässä vauhdilla, siis oikein juoksi tukka hulmuten, mutta Elviiraan verrattuna se on vaan niiiiiiiin jähmeä. Tehtiin ihan tahallaan pidempää pätkää, mutta kyllä se vaan huomaa, että se vireen ylläpito vie niin mehut, että väkisinkin tipahtelee treenin edetessä. Pussia ei olla otettu ihan hetkeen ja sen kyllä huomasi, mutta vikoilla vedoilla Venlakin pisti vain kaasun pohjaan ja pimeyteen mars. Luotan kyllä edelleenkin siihen, että mitä enemmän tehdään ja työstetään, sitä enemmän saadaan itsevarmuutta Vennin tekemiseen ja sitä kautta vauhtiakin lisää. Onhan tässäkin jo edistystä aikaisempiin ja kyllä uskon, että tällä vauhdilla ykköset lyllertää kevyesti läpi. Niin sitä vaan kesän startteja kohti.