Venla

tiistai 15. marraskuuta 2016

Itsenäinen talvikausi

Jotenkin heräsin vasta ihan hiljattain ajatukseen, että marraskuu on jo puolessa välissä. Talvikausi on siis ihan oikeasti alkanut ja itseasiassa jo pitkälläkin. Meillä on tavoitteita ensi vuodeksi monessa lajissa, kummankin westien kanssa, ja talvikaudellahan noita tavoitteita varten treenataan ja tahkotaan. Meillä on talveksi vapaaharjoitteluoikeus kahteen eri halliin, mutta sen lisäksi vain ja ainoastaan Venla on treeniryhmässä, LaTon Kokeisiin tähtäävissä. Toki siellä on ns. yhteistreenit kahdesti viikossa, mutta se on silti vain yksi laji. Jotenkin tuon LAKKEn kanssa kävi niin, että kun suunnittelin vetäväni yhden agiryhmän ja siitä hyvästä treenaavani Venlan kanssa yhdessä rallyryhmässä, Elviiran kanssa itsenäisesti agilitya treenaten, lopputulos oli kuitenkin se, että vedän agilityryhmää seurassa, jossa en treenaa omien koirieni kanssa muuta kuin itsenäisesti. Kaikkia lajeja.

Vaatii itseltäni vain enemmän ja nyt onkin otettava se suunnitelmallisempi vaihe silmään, että päästään eteenpäin.

Aloitetaan helposta. Tämän hetken kisalajista eli agilitysta. Elviiralle on muistutettava ennen seuraavia kisoja (Lagun kisat Seinäjoella joulukuun alussa) kontaktit, vahvistettava, että tekonurmellakin voi hypätä 35:sen rimoja ja lähdössä pysymisestä on syytä neuvotella. Loppuvuodeksi on suunnitteilla ainakin kahdet kisat, tammikuussa oli sitten jo useammat. Tarkoitus olisi nyt tammikuun loppuun katsoa, tuleeko sisäkisoista mitään. Eli tuleeko tulosta. Jos ei tule, Elviira jää kisatauolle helmikuussa. Ei meidän kannata taistella nollien perään, jos ne eivät hevillä tule. Elviiralle sisätilat ovat aina olleet vaikeita, lajissa kuin lajissa. Onhan meillä kuitenkin se tupla alla, siinä mielessä voisi olla jotain saumaa saadakin kerättyä loput karsintanollista kesälle.


Venlan kanssa treenatan tokon puolella ALO:n ja AVO:n liikkeitä, paljon kyllä vain perusteita ja sitä toistoa toiston päälle. Tuo tokon treenaaminen rajoittuu oikeastaan vain tokohallille ja olohuoneeseen. Lakken hallilla pystytään sitten treenaamaan rallyn taitoja eli niitä AVO- ja VOI-luokan liikkeitä, jotka eivät vielä suju. Suurin murhe tällä hetkellä on IMS-vaihdot, tuntuu olevan todella hidasta eteneminen ja haastavaa saada Venla tekemään nopeita toistoja. Ainut vaihto, joka toimii kuin unelma on istu-maahan. Onhan se jo yksi!

Olen vahvasti harkinnut ja jo puoliksi päätöksen tehnyt, että Venla steriloidaan marraskuun lopussa (4kk juoksuista). Tämä tarkoittaisi toivon mukaan hormoniheittelyiden aiheuttamien mielialamuutosten poistumista Venlan valikoimasta ja voitaisiin ihan oikeasti keskittyä tekemiseen. Tällöin ei myöskään tarvitsisi suunnitella lepo-, treeni- ja kisakausia juoksujen mukaan, vaan esimerkiksi tavoitekisojen tai taitotason mukaan.

Se nyt tietysti steriloinnissa mietitytti, kun Elviiran kanssa kokemus oli aika järkyttävä, miten koirasta tuli yhdessä yössä aggressiivinen. Toisaalta taas mietitytti, että olisiko se sitten avo- ja tähystysleikkaus. Avossa karvaa ei tarvitse ajella kylkiä myöten, kun haava tulee suoraan mahan alle, mutta siinä ohitellaan ja silvotaan ties miten paljon koiraa ja paranemisaika on monen monta viikkoa. Tähystyksessä taas lähtee koko koira kaljuksi ja kysymysmerkiksi jää, kasvaako karva koskaan esim. näyttelymittaansa takaisin. Venlaa kun on kuitenkin tarkoitus vielä näyttelyttää. Siinä sitten pähkäilin ja olin miettivinäni kumpaakin vaihtoehtoa ns. hyvien puolten kannalta, kunnes tulin järkiini ja totesin, että missä vaiheessa koirieni elämää olen koskaan valinnut ulkonäkökysymykset koiran hyvinvoinnin edellä? En missään. Eli karvat saavat kyytiä ja tähystyksellä mennään. Ei jää niin montaa tokotreeniäkään välistä ;)


Kevyempinä aiheina Facebookin westiepalstalla (joka on välillä aika höynähtänyt, mutta minkäs sitä rotutovereiden ihmisille mahtaa) on ilmeisen perinteiseksi muodostunut Joululahjatempaus, jossa arvotaan salaiset parit, joille järjestetään 5-10€:n arvoinen joululahjayllätys. Ilmoitin molemmat tytöt erikseen, jotta saisivat omat pakettinsa ja saimme siitä hyvästä kaksi lahjottavaa koiraa. Kyllä ovat meidän lahjottavat vähään tyytyväisiä, onneksi itse nautin joulusta, varsinkin lahjojen hankinnasta ja paketoinnista niin paljon, että tulee meidänkin salaystävät saamaan vähän enemmän kuin toivoivat :)

Saatiin ihan onnettoman ohut lumikerros Lapuallekin ja treenailtiin heti joulukorttikuvia varten. Toivottavasti tulee vielä uudestaankin lunta, etteivät nämä karvapalleroiskuvat jää virallisiksi otoksiksi. Seuraava agenda westieiden elämässä? Trimmi.


Lisää kuvateksti
Tonttu ei ollut ihan paras idea kuvausrekvisiitaksi :D
Tomera!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti