Venla

lauantai 19. marraskuuta 2016

Joulurieha

Seurakaverin pyynnöstä lähdettiin muutaman muun seuratoverin kanssa paikallisen yrityksen Lämpöässän järjestämään jouluriehaan. Siellä tietysti pääpaino oli tuotannon ja tuotteiden esittelyllä, mutta kuuluttiin siihen ah, niin tärkeään, oheisohjelmaan, jota oli lapsille (ja koiranystäville) tarjolla runsaasti.

Oli joulupukkia, pomppulinnaa ja lapsille (lelukoirineen) agilityrataa. Tällä agilityradalla toimittiin samalla valvojina ja koirat saivat hengailla mukana riehavieraiden rapsuteltavana. Minulla olivat molemmat tytöt mukana, parhaita sosiaalisia tilanteita. Lapset rakastivat tuota agilityrataa, jossa saivat itse siis suorittaa hyppyesteitä, pujottelua, pienen pientä keinua, pienellä puomintapaisella tasapainottelua ja keppien pujottelua. Niin ja olihan mukana jännitystä luomassa myös pöytä-este, jolla piti malttaa odottaa niin kauan että laskettiin viiteen! Vasta sen jälkeen sai vapautuksen ryömiä putkeen ;) Voin kertoa, samoja piirteitä tuli esiin ihmislapsissa, kuin mitä koirissa tuon tuosta näkee agilityradalla.

Elviira oli alkuun terävänä, kun paikalla oli muitakin vieraita koiria. Että pitikö niitä vahtia vai pysyvätkö lestissään. No, pysyiväthän se sitten, eikä niitä oikeastaan ehtinyt enää tarkkailla, kun ihmisinvaasio pyöri jatkuvasti rapsuttelemassa. Rieha kesti viitisen tuntia ja Elviira oli ns. esillä koko ajan. Loppuvaiheessa Elviira ei muuta jaksanut kuin kellahtaa selälleen ja jäädä siihen hymy naamalla. Oli kyllä yhden onnellisen westien päivä taivaassa, maharapsutuksia lapsilta. Mikä onni.

Venla oli myös menossa mukana, mutta joutui pariin otteeseen jäähylle häkkiin rauhoittumaan. Kyllä, Venla rahoittumaan. Raivokynnyksen ylittivät muutaman lasten mukanaan tuomat lelukoirat agilityradalla (hei niillä oli hihnat ja kaikki). Toisen yli-innostuskohtauksen aiheutti, kun valvottiin hetken aikaa putkipistettä. Sinne ne lapset sujahtivat putkeen ja kovan ryömimiskohinan jälkeen putkahtivat ulos toisesta päästä. Saalisvietti rävähti päälle niin vahvasti, että saatiin kuulla jopa Vennin tyypillistä ajohaukkua, jota myös kiljunnaksi voisi paremman puutteessa kutsua. Muutama ihana ja rohkea lapsi pusutteli Venlan kanssa, joten saipa tuo pikkuriiviö putsata muutamat lapsekorvatkin. Onnenpäivä. Täytyy kyllä sanoa, että Ven oli ylittävän hallitusti ja kootusti koko päivän. Ja malttoi. Siis ennen kaikkea malttoi. Eihän se samalla tavalla nauti lääppimisestä, mutta ne muutamat halittelut ja sitten omassa zen-moodissa oleminen, näyttivät pitävän tuonkin ihan tyytyväisenä.


Kumma kyllä muuten, Elviira ei lämmennyt kertaakaan agilityesteistä saati siitä, että lapset niitä suorittivat! Täytyy kyllä sanoa, että jos johonkin koiraan pitää luottaa lasten seurassa kuin kallioon, se koira on Elvi.

Mahtava sosiaalinen päivä koirille ja kotiin päästyämme ajattelin vielä ottaa mainoskuvan blogiin saamamme Lämpöässän pussukan kanssa, mutta kuten kuvakin paljastaa, kotiintuomisina tuli kaksi terrierinraatoa. Sehän sopi paremmin kuin hyvin, sillä jos tänään talkoiltiin LAKKEn riveissä, huomenna olisi luvassa talkoilua kanttiinissa LATOn tokokokeessa. Porkkanakakku valmistui melko kivuttomasti koirien vedellessä sikeitä omissa nurkissaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti