Tokon kuukausikoulutus

Venla pääsi mukaan Lakeuden tokoilijoiden Kokeisiin tähtäävien -treeniryhmään tänä syksynä. Ryhmällämme ovat omatoimiset treenit viikoittain ja toisen kerran viikossa saadaan treenata yhdessä kehittyneemmän ryhmän kanssa (jos uskalletaan). Kerran kuussa omatoimitreenimme ovat vaihtuvan kouluttajan koutsaama treeni ja vaihtuva koutsi on pisimmälle ehtineitä seuralaisia.

Tänään oli juurikin tuollainen kuukausikoulutus ja koska meitä oli vain kaksi paikalla, Elviirakin pääsi vierailevana tähtenä töihin.

Elvin kanssa saatiin taas kerran vinkkiviitosia kapulanpitoon ja pieni lampunpoikanen syttyi sekä Elviiran pään päällä, että omani. Elviiralla on selvästi syttynyt pieni ajatus siitä, että kapulaa olisi syytä kuljettaa eteenpäin! Seitsemän vuotta! Seitsemän vuoden testailun tulos on tiivistynyt reitiksi kohti toimivaa kapulanpitoa!! Nyt treenataan siis paljon naksuttelemalla kapulan tarjoamista sekä sitä, että Elviira istuu edessäni kapula etujalkojen tuntumassa, odotellen toimintaa.

Venlan kanssa puolestaan halusin vinkkiviitosia seuruuseen. No, ensin selvisi, että eihän tuo koira osaa edes sivulletuloa, saati seuraamista. Mutta sain hurjan hyviä vinkkejä, miten treenata sitä selvemmäksi! Eli lisää kulmia ja suuntia sivulletuloon. Sivulletulossa palkka(pallo) suoraan koiralle. Erikseen sivulletuloa, perusasentoa ja seuruuta (suoraan ja käännöksineen). Seuruussa palkka(pallo) taaksepäin. Todella lyhyitä seuruupätkiä. Paljon positiivista hyvää virettä. Ei yhtään imutusta. Ei yhtään haistelukieltoja. Ei nameja, vaan pallo. Meillähän on se pallo. Ja pallo toimii kuin unelma.

Joo-o. Ei siis yhtään mitään uutta, mutta on se vaan jännä, miten joskus sitä tarvitsee sen jonkun vieraan ihmisen sanomaan, että hei haloo ihminen, järki käteen. Hyvä treeni siis!

Ja seisomistreeniin sain vinkiksi vaan jumpata, kyllä se siitä hoksaa. Jatkamme siis pöytä/sohvaharjoittelua. Kaverin treeneistä bongasin jäävienkin alkeisharjoittelun, joka kumpusi mieleeni heti, kun sen näin. Eli juostaan ns. koiraa karkuun ja annetaan käskyjä. Tätä täytyy kyllä tehdä molempien kanssa.

LaTon halli oli yllättävän tilava keinonurmipohjainen halli. Pihapiirissä isona, isona miinuksena laiduntavat hepat, jotka vetävät koirien kierrokset tappiinsa jo autossa. Toisaalta, onpahan hyvä tottua treeneissä tuollaiseen häiriöön, niin osataan sitten olla ns. helpommissa paikoissa, ilman heppoja.

Perjantaina ajateltiin uskaltautua ensimmäistä kertaa noihin yhteistreeneihin mukaan Vennipennin kanssa. Silloin haluan treenata luoksetuloa (vauhtia, ei pa:ta) ja niitä jäävien alkeita.

Likat saivat matkan varrelta Lakeuden Eräkoirasta Seinäjoelta pakastimentäytettäkin. Perusmurkina on nykyään broiskun liharouhe ja hampaita varten ostettiin tällä kerralla mukaan myös muutama kaula. Täytyy kyllä sanoa, että ihmeellisen hyvä ruokakauppa koirille löytynytkin. Palvelu on aina kohdallaan ja valikoimaa riittää.