Ollaan yritetty ihan helppoja, yksinkertaisia, suoraviivaisia radanpätkiä. Pari kolme estettä menee jotenkuten, mutta sitten napsahtaa ja Elvi liimautuu iilimadon lailla jalkaani. Ei. Vaan. Irtoa. Minnekään. Huutaa sitten siinä ja kiroaa, kun edetään liian hitaasti. Putkiin ei mene ollenkaan tai vaivoin ja rimat lentävät, jopa kahdessakympissä.
Ihan eri meininkiä kuin kesällä ulkokentillä, jossa tehtiin hei kisoissakin nollia. Voi siis olla että nollahaaveet saadaan unohtaa, ennen kuin niistä aletaan edes haaveilla. Jos ei sitten ehditä jollain ihmeen kaupalla ulkokisojen koittaessa kerätä niitä lähes kerralla kasaan. Mennään itsenäisyyspäivänä kokeilemaan Tamskille kolmen radan verran, tuleeko siihen menoon tolkkua vai ei. Sittenhän sen näkee.
Venlankin kanssa tuli jostain ihmeen syystä hinku tehdä agia. Tehtiinkin ja voi että kun se on tarkka. Se on niin tarkka, että melkein itkettää. Siis pedantti. Kaikki on täydellistä. Ja just niin kuin pitääkin. Ja Venla on onnellinen. Hurjan onnellinen. Mutta missä on vauhti tai räjähtävä eteneminen? Kaikkeahan ei voi saada. Varsinkaan jos siihen ei jaksa panostaa. Mutta hauskaa oli.
Tänään saatiin postissa (tai Ärrältä) Facebookin westiepalstan salaiselta joulupukiltammekin paketti. Hirveän monta pientä pakettia yhdessä laatikossa! Elviira, sairaalloisen kiinnostuneena kaikista laatikoista ja paketeista, aina, olikin pää viidentenä jalkana pahvilaatikosta nappaamassa yhden pehmeän möh-möh-ääntä pitävän paketin. Sattumoisinhan paketin päällä lukikin Elviira, joten saattaa olla, että salainen joulupukki onkin osunut nappiin ;)
Kun käytiin tyttöjen ruokakaupassa, Lakeuden eräkoirassa, valitin hieman, kun broiskurouhe on niin vähärasvaista ja possu ei sopinut sitten millään ruokavalioon lisäksi. Keksipä sitten kauppias, että miksen ottaisi pureskeltavaksi kaulojen sijaan broiskun selkää. Eipä ole tullut itselleni vielä missään vastaan muuta kuin broiskun kauloja tai siipiä! Selkähän on vastaus murheisiimme, sillä se on rasvaisempaa kuin rustoinen liharouhe, hampaat saavat turvallista tekemistä (nikamia, ei putkiluita) ja selkäpalan koko on täydellisesti yksi ateria per westien lakunenä. Kauloja täytynyt syöttää pari, kolme jopa neljäkin, mutta näissä selkäpaloissa riittää kerralla puuhaa hetkeksi. Täytyy kyllä sanoa, että on meillä hyvä, palveleva ruokakauppa. Toden totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti