Motivaatiobuusti

Talkoilin tänään tokokokeen kanttiinissa hetken ja oman osuuteni jälkeen jäin tuijottamaan koesuorituksia. Päällimmäisenä ajatuksena jäi ihan oikeasti mieleen, että eihän tämä ole mahdotonta. Tottakai erikoisvoittajaluokan  ja voittajaluokan liikkeet ovat kaukaista tulevaisuutta, mutta ei tuntunut ollenkaan mahdottomalta. Enkä yhtään vähättele. Kaikki tokoliikkeet vaativat tietysti hurjasti töitä, mutta työnteollahan siitä selviää.

Sain tosi hyvin sekä vinkkejä että vastauksia miljooniin vaikeisiin kysymyksiini kanssaseuralaisilta (kiitos siitä). Näin myös tosi paljon taitavia koiria ja taitavia suorituksia, mutta myös niitä ihmeellisyyksiä, joita onneksi näytti löytyvän joka luokasta. Ne tuovat jonkinlaista valoa Elviiran kanssa tekemiseen, kun näkee, että joku muukin rajoittunut yksilö on jossain vaiheessa elämäänsä selvinnyt tuohon ja tuohon pisteeseen.

Todellinen motivaatiobuusti iski kuitenkin Venlan kanssa tekemiseen, vaikka se motivaatio on ollut muutenkin päällä. Onhan Venni vielä hyvin, hyvin vajaataitoinen, mutta sillä on ne palikat ja mielestäni myös rahkeet hyvällä ja oikealla koulutuksella edistyä minne vain. Ja nyt kun rallyn jäätyä pois treenivalikoimasta sekä fyysisellä, että henkisellä tasolla, olen jotenkin onnistunut kohdistamaan mielen Vennin kanssa täysillä tokoon.

Käytiin tänään tokokokeen päätteeksi Agilassa treenaamassa Martti-mäyräkoiran kanssa. Tehtiin rally-tokosuoraa ja olipahan haastavaa! En tiedä, mikä on, onko se Agila, onko se Martti, onko se mankeloitavalta aasilta kuulostava huutava Elviira Agilan nurkassa vai tekemisen into, mikä Venniin iski, mutta mitään se ei osannut. Muuta kuin olla innoissaan ja juosta pallon perässä!

Liioittelen tietysti, seuraaminen oli mahtavaa (kun käveltiin suoraan tai max tehtiin 90 asteen käännöksiä), mutta pysähdykset, täyskäännökset ja kaikki muut pienintäkään tarkkuutta vaativat liikkeet valuivat pitkäksi, jos onnistuivat ollenkaan ja Venla edisti kuin mikäkin laukkaratsureima. Ja kun heitin pallon, se ei palauttanut sitä!! Vaan laukkasi ympäri Agilaa heitellen palloa itselleen. Onko palkka nostettu tehokkaalle tasolle? Sanoisin, että on.

Vaikka olenkin siis todennut, että pallopalkka on parempi, kun se ei kannusta nuuhkimiseen ja myös innostaa rauhoittamisen sijaan, olen myös parina viime kertana huomannut (varsinkin, kun ollaan Martin kanssa oltu treenaamassa), että ruokapalkkaa olisi myös pidettävä aina hätävarana. Enpä olisi koskaan uskonut, että Venla lähtee lapasesta.

Tänään katosi mm. yksinkertainen ja jalo maahanmenon taito. Ajattelin ottaa pari liikkeestä maahan -toistoa, mutta sainkin liikkeestä seisomista, mikä kyllä onkin Venlalle kuin pala kakkua, ja vaivoin liikkeestä istumisen. Otettiin sitten monen monta steppiä taaksepäin ja kävin itse lattialle pyytämään Vennin maahan. Mitä tekee pikkukoira? Peruuttaa useita metrejä moneen otteeseen pitkin hallin nurtsia. Noin näemmä peruutuskin on treenin kautta ilmestynyt repertuaariin.

Huh heijaa siis, mikä Venni. Vielä kun saa yhdistettyä tarkkuuden tuohon intoon, olisi aika lähellä jotain järkeä. Toistoja toistojen perään ja vaihtelua harjoitteluun, kyllä se siitä. Olihan Elviirakin toki super tehdessään pikkupalan agilitya ja tokoa. Se on kyllä aina ja kaikesta huolimatta mun ajatus. Saas nähdä, onko samanlaisena ajatuksena parin viikon päästä kisoissa Seinäjoella, kun lähdetään kokeilemaan, kestääkö Elvin pää sisäagikisoja vai ei. Ennen sitä käydään kyllä vielä moneen otteeseen Agilassa irroittelemassa.

Motivaatio, mikä ihana keksintö!

Täysillä kohti tavoitteita