Agikisoissa

Yli vuosi aikaa viime virallisesta startista agipeto Elviiran kanssa.

Miksi se loppui? Koska Elvin lannerankavamma jumiutti agin jälkeen koko elikon, kolmevitosten jälkeen aina vain pahemmin. Nyt Elviira onkin ollut pitkään hyvässä kunnossa. Häntä heiluu, eikä kroppa kenota milloin mihinkin suuntaan. Agirodussa Elvi oli niin intoa puhkuen mukana, että heräsi pieni into lähteä vielä kokeilemaan, selvittäisiinkö kisaamisesta. Sillä agirodunkin jälkeen Elvin kroppa oli ihan kuin aina ennenkin.

Ilmoittauduttiin siis Sieviin, lähikisoihin, puolentoista tunnin ajomatkan päässä oleviin kyseisen koirakerhon ensimmäisiin virallisiin agikilpailuihin. Mentiin ajoissa paikalle ja ehdittiinkin ykkösluokassa kisannutta toista westietä kannustamaan, ainakin henkisesti. Vietettiin siinä sitten päivää käyskennellen ja Sievin kylämarkkinoilla pyörien. Sekä toki agilitya seuraten. Puolen kilometrin päässä kisapaikastakin oli ihan kiva uittopaikka koirille. Idyllinen maisema, jos ei muuta. Elviira nautiskeli ruohikossa pulikoiden.

Kaislikossa suhisee

Elvin ensimmäinen startti oli agiradalla. Rata oli helppo ja nopeasti siihen tutustuinkin. Ei mitään ihmeellistä, toki pari paikkaa, joissa aavistin Elvin tiputtavan riman, mutta ei sen vaarallisempaa. Toisin kuitenkin kävi, kun lähdettiin liikkeelle. Videoltakin näkee, miten Elvin häntä vispaa ennen kuin komennan sen odottamaan lähtölupaa. Joo, sillä oli vähän intoa. Kakkoshypyn jälkeen olisin vanhan Elvin kanssa sanonut, että se ei ikinä lähde puomin suuntaan, jos itse ohjaan toiselta puolelta. Nyt huono ohjaus yhdistettynä villiin agilitywestieen, niin sinne läks. Toki kääntyi pois, mutta oli jos siinä vaiheessa lipunut niin pitkälle, että tuli kolmoshypystä ohi.

Nappasi muuten tässä ensimmäisen kerran.

Ei muuta kuin eteenpäin ja rimatkin pysyivät ylhäällä, oho! Ennen puomia oleva hyppy, ei ongelmaa, puomin jälkeinen hyppy, ei ongelmaa. Olin vähän hämmästynyt, sillä Elviira on tavannut lanata tällaisissa paikoissa olevia hyppyjä. Sanottakoon kyllä, että ohjaankin noissa ihan hyvin eli kummasti sekin voi auttaa asiaa. Keppien jälkeen tuli sitten se kolmas paikka, jossa kuvittelin riman tipahtavan ja niinhän tuo tipahtikin. Merkkaan Elville liian hätäisesti niiston, koska minulla on kiire alta pois. Elvi lähtee kääntämään perään jo ilmassa, jolloin takajalat lanaavat hypyn. En ehtinyt silti alta pois, vaan kielto putkelta.

Ja toinen naps.

Sitten Elvi menikin jo väärään päähän putkea ja hyllytettiin. Olisin ehkä kuitenkin jatkanut suorinta tietä loppuun ihan juostenkin, mutta Elvi koki ennen aata terrierihetken ja lähti jahtaamaan kinttujani.

Kolmas nappasu ja lähdettiin hieman keventämään kierroksia lenkille.

Paljon hyviä paikkoja, paljon hyviä juttuja, mutta ei vaan tahtonut millään pysyä elukka nahoissaan. Käytiin Elvin kanssa kohtuullisen rivakka lenkki siellä järvellä ja takaisin. Elviira saikin sitten ottaa lepoa Venlan kanssa autossa toista rataa odotellessa.

Ensimmäinen rata täällä.

Venla, Elviira & Tarmo. Läähätyksen määrästä voi päätellä jotain, ainakin Venlalla oli kuuma!

Toinen rata oli hyppäri. Helppo kuin mikäkin tai no, pari paikkaa, joissa olisi voinut käyttää luovempaakin ohjausta, mutta tavoitteenani oli olla Elville mahdollisimman selkeä ja reilu. Tällä kertaa tultiin Elvin kanssa radalle juuri viime hetkellä eli ei ensimmäistäkään sekuntia agilityntuijotusta alla. Siitäkin huolimatta yli-into oli Elvin toinen nimi tälläkin radalla.

Startissa karkasi, mikä tarkoitti jatkon kannalta sitä, että olin itse myöhässä. Piti pakkovalssata nelosputkelle, mutta en sitten valssannutkaan. Ihme ja kumma kyllä, Elviira meni putkeen, mutta jäi sinne sisälle pyörimään kuin väkkärä. Ei tullut kyllä uloskaan enää, minkä vuoksi siinä kohdassa tuomarin nostama käsi mitätöitiin lopuksi. Se ei ollut vitonen.

Hyppyjen jälkeen tönkköohjaus kepeille, Elvi ei ehtinyt ollenkaan hakemaan keppejä, vaan vein sen ensimmäiseen väliin. Meidän välillemme laskeutui hieman jäykkä ja viileä tunnelma. Molemmat mietittiin, että mitähän tässä juuri äsken tapahtui. Siitä huolimatta tai sen ansiosta Elviira kuitenkin nappasi kiinni pujottelusta, vaikka askellus pääsikin kohdalleen vasta puolestavälistä. Hyvä koira, kerrankin korjasi. Sitten voikin kysyä, missä ohjaus. Olin jo ihan loppu, en jaksanut ohjata, enkä todellakaan jaksanut tuossa välissä ottaa sitä spurttia kohti putkea. Elvi nostaa katseen hypyllä ja on lukevinaan vasemmalla olevan hypyn. Pusken itse päälle, jolloin Ee laskeutuu rimalle. Matka jatkuu kuitenkin ja tämä väli meneekin ihan kivasti.

Viimeisen putken jälkeen tarkoitukseni oli tulla aidan ohi ja pakkovalssilla työntää Elvi hypylle, jolloin itse saisin hieman enemmän etumatkaa. Ilmeisestä syystä, en kuitenkaan uskaltanut hypyn sille puolelle lähteä, sillä ratahenkilöstä ei vauhdissa ottanut selvää, mihin suuntaan se siitä sinkoaa. Elvikin putkesta ulos tullessaan oli lähdössä ratahenkilön juoksun matkaan, mutta ihmeellisen onnistuneen hätäratkaisun ja ohjauksen ansiosta sainkin Elvin tulemaan ihan oikeaan suuntaan ja lähes oikeaan aikaan. Eikä yksikään rima tipahtanut. Mieletöntä.

Hyppäriltä todella hyvä vitonen, aliaikaa, vauhti jotain päälle 3,7m/s eli noilla hidastuksilla oikein kelpo vauhti. Tästä vitosesta jäi kutkuttamaan, että voisiko Elviira, kyllä, siis Elviira, tehdä joskus jopa nollan?

Toinen rata täällä.

Seuraavana aamuna Elvi lopetti venyttelyn lannerangan venytyksen kohdalla. Jäämme seuraamaan tilannetta.