Koiratanssia - ihan tarpeeksi

Aloitetaan kuvalla, hienolla sellaisella (siskoni tekemä digitaalinen maalaus) Elviirasta ja Vennistä ylämailla! Tämän jälkeen koko postaus onkin pelkkää tekstiä, koittakaa kestää..

Viime viikonloppuna oli niin paljon koiratanssia, että on kestänyt seuraavaan viikonloppuun vasta niiden purkaminen ;)

Lauantaina käytiin treenaamassa kaikkien koirien kanssa hallissa. Samassa hallissa, jossa sitten sunnuntaina oli tuomarikolleegion harjoitusarvostelu (koiratanssituomarikokelaat 3kpl ja viralliset tuomarit 3kpl arvostelemassa eritasoisia kt-esityksiä, epävirallinen tilaisuus).

Elvin kanssa treenattiin hyvin vähän omaa sirkusleijonaa eli FS-ALO-luokan esitystä. Kerran taidettiin ottaa koko pätkä ja sen jälkeen pari kriittisintä kohtaa palkaten vuolaasti. Kriittisillä kohdilla tarkoitan niitä, joissa Elvi on saanut kisoissa jonkun kohtauksen.

Pääasiassa kuitenkin halusin treenata ja kokeilla liikkeitä uuteen HTM-musiikkiin, jonka olin juuri saanut valittua. Testattiin vähän erilaisia liikkeitä, positioita ja suunnittelin vähän kuviotakin ohjelmaan. Tästä tulee muuten hyvä. Elvillä tosin kiehui yli pelkissä seuruissakin. Kokeiltiin myös vaikeampia positioita, kuten esim. kaikkia positioita hitaasti. Elviira yrittää pysyä nahoissaan ja hillittynä, mutta se purkautuu siihen, että kun itse otan yhden hitaan askeleen, Elviira on ehtinyt teputtaa 5 supernopeaa minilyhyttä askelta eteenpäin ja jää odottamaan, koska itse osun taas kohdalle. Hyvä haaste muuten yrittää opettaa tikkaava westie kävelemään hitaasti!

Toki nyt tuntuu vahvasti siltä, että HTM tulee olemaan sekä minulle että Elville helpompaa kuin freestyle, mutta tämäkin kutina voi muuttua hyvinkin nopeasti, kun mennään kisoihin ja todetaan, ettei siitä(kään) muuten tullut yhtään mitään. Haasteita toki pitää ollakin ja sitä tuo laji (kuten ah niin moni muukin Elvin kanssa) tekee, haastaa koiran päätä ja omia koulutustaitojani.

Elvillä meni hyvin.

Vennille kokeiltiin viittä miljoonaa musiikkia ja liikkumista niiden tahtiin, mutta en oikein osannut sanoa juuta enkä jaata. Koiratanssissa on varmasti niin monta tyyliä kuin on ihmistäkin. Tunnen tyyppejä, joilla on ensimmäisenä mielessä musiikki, toisia, joilla on liikkeet ennen mitään muuta ja kaikkea siltä väliltä. Itse taas olen huomannut olevani teemavetoinen. Teema ensin, sitten musiikki (tuskallisin osuus) ja tämän jälkeen liikkeiden sovittaminen.

Koiratanssin suunnittelusta tekee tuskaista omalla kohdallani se, että en halua tehdä koiratanssinumeroista tanssinumeroita. Toki musiikkiin sopivaa, musiikin tahtiin liikkumista, mutta kaipaan ryhtiä ja selkeyttä. Eli sitä selvää teemaa ja vielä selvempää "tässä mennään tuonne ja sitten tässä vaihdetaan tähän"-tyyppistä ohjelmarunkoa. Ja sitten vielä, kun sen musiikin ja ohjelman ja teeman ja kaiken pitää sopia minulle ja koirilleni, molempien koirien ollessa vielä täysin eri maatakin.

Venlan treenaaminen jäi kontaktiharjoitteluksi, liikkumiseksi ja musiikkien kuuntelemiseksi. Eipä niistä oikein mitään inspiraatiota tuntunut saavan.

Sunnuntaina jatkettiin sitten tosiaan samaisessa paikassa tuomarikolleegion edessä Elviiran kanssa. Luulin tai toivoin, että hallissa ei olisi ollut muita koiria, vaan ainoastaan tuomarikolleegio. Näin olisin saanut nähdä, miten Elvi käyttäytyy tyhjässä hallissa kisatilanteessa. Toiveitani ei oltu kuultu, vaan tuomareiden omia koiria vinkui, piippasi ja haisi tuomareiden takana.

Elvi sai heti paineistumiskohtauksen, kun tuli halliin sisälle ja jäi vain ulvomaan yhtä kangashäkkiä. No, ei muuta kuin kehään vain ja show pystyyn. Siinä samaisessa kohdassa, jossa se samaisessa hallissa viime virallisissa kisoissa lähti huutamaan yleisön seassa oleville koirille, se lähti nytkin. Oli nimittäin osuvasti paineistava kamala kangashäkki, jossa se koira oli, osunut juuri samaan kohtaan kuin kisoissa oli pahin koirakeräytymä tuomariseinän takana.

Luulin, että Elviiran paineistuminen koirien seurassa, jotka se näkee, olisi pahempi, mutta nykyään pidemmän korren vetääkin koirat, joita se ei näe, mutta jotka se tietää olevan läsnä. Hommaa hankaloittaa koiratanssissa, kuten rallyssa ja miksei tokossakin lajien hidastempoisuus. Näissä lajeissa olisi harvinaisen hyvä, jos olisi koira, joka ei a) huomioi ympäristöään tai b) ehdi huomioimaan ympäristöään. Elvi tekee näistä molempia ja ehtii oikein hyvin tehdä töitä ja tarkkailla kuka tekee mitä tekee koska tekee ja miksi.

Paineistui, jäätyi, huusi ja ei vain yksinkertaisesti taipunut helppoihinkaan liikkeisiin. Jotain hyvää; eka liike meni nappii ja viimeiselle liikkeelle kaartaessamme Elvin katse muuttui ja viimeinen liike tehtiinkin ilmeellä "hei tän mä osaan". Kyseessähän on siis sekä alku- että loppuliikkeenä Elvin bravuuri kerjääminen. Muuten olikin aika tasaisenvarmasti ala-arvoista suorittamista.

Nauratti vain, kun saatiin tuomareilta suullinen palaute (siis kaikilta kuudelta!), että vaikka kaikki tiesimme, että show oli niin surkea kuin olla ja voi, palaute oli rakentavaa kritiikkiä, mutta ennen kaikkea positiivista palautetta. Elvi sai kehuja, että kun se jotain pientä onnistui kaikelta ahdistukseltaan tekemään, se oli tarkkaa, siistiä ja taitavaa. Saatiin niitä tyhjänpäiväisiä "treenatkaa eri paikoissa"-kommentteja, joita ollaan koko Elvin elämä kuultu ja kukaan ei ole vielä huomannut, että sitä ollaan Elvin koko elämä toteutettukin sekä hyviä vinkkejä ohjelman rakentamiseen ja siihen, mitä aloluokan ohjelmalta vaaditaan. Ai niin ja minä sain kehuja, että vaikka teki varmaan mieli kuristaa koira, näytin ja käyttäydyin koko ajan todella rauhallisesti. Siis minä, what?! Sanoinkin, että sisällä kiehuu, mutta sehän on hyvä, jos ei näy ulospäin ;)

Paras ja tsemppaavin näistä yltiöpositiivisista palautteista tuli kuitenkin Packalenin Maritalta. Hän sanoi, että ne liikkeet, joita Elviira suoritti, niin niistä näki, että ollaan tehty paljon töitä tämän koiran kanssa. KIITOS! Siinä vaiheessa meinasin oikeasti itkeä. Kukaan ei pysty käsittämään, miten paljon töitä tuo koira ja sen kanssa tekeminen on vaatinut, vaatii ja tulee vaatimaan. Mutta se, että joku näkee sen ja ennen kaikkea sanoo sen ääneen, merkitsi ihan suunnattoman paljon. Sen jälkeen saatiin kyllä vielä hyviä kommentteja ohjelmasta, rakenteesta, hyvästä sovituksesta musiikkiin sekä rakentavaa kritiikkiä ja koulutusvinkkejä, mutta mikään muu kommentti ei yltänyt tuohon.

Teki mieli vain sanoa, että niin ollaankin, kiitos, että joku huomasi sen.

Kotimatkalla koiratanssipainotteisen viikonlopun jälkeen inspiroiduinkin sen verran, että Elvin ryhdikkään ja hitaan HTM-ohjelman musiikki on valmiiksi editoitu, positiot ja liikkeet 80 prosenttisesti kasassa ja ohjelmarunko sen myötä (vaatetuskin on jo selvä, vielä kun sen jostain hankkii). Ja samaan syssyyn jostain alitajunnasta kumpusi pikku-Venninkin iloinen ja huoleton, ensimmäinen FS-ohjelma. Musiikki editoitu, vaatetus kohdallaan, liikkeet treenilistalle ja ohjelmanrunkokin jossain mallissa.

Jännä harrastus. Vie vähän niin kuin mukanaan.