Tupla

Ettei Venlan mejä-koe jäisi viime viikonlopun ainoaksi aktiviteetiksi, päätin myös kurvailla Janakkalaan 22.5. agilitykisoihin, sillä siellä oli mahdollisuus neljään minikolmosen starttiin. Sitten keksin samalla senkin, kun ykkösluokka oli samana päivänä, että miksen sitten ottaisi lainakoira Tellervo-tiibetinterriäistä mukaan, ja yrittäisi tahkota sen kanssa niitä puuttuvia luvanollia. Tulin sitten ilmoittaneeksi kaksi koiraa yhteensä seitsemään starttiin yhden päivän aikana. Huh.

Palkintoharava tiibettiläinen

Tellervon vuoro oli heti aamusta ja ykkösiä olikin todella vähän. Ennen ensimmäistä rataa Tellervo oli ihan vauhkona, veto päällä, eikä ollenkaan kontaktissa. Mentiin radalle, sillä olin saanut saatesanat "mihin se nyt lähtisi" ja "sehän on nykyään niin ahne". Päästin Tellen irti, aloitettiin rata ja kahden hypyn jälkeen Telle ampaisin ensin tuomarin luokse, mutta lähti sieltä nopeasti tämä ei ole mun mammani -ilmeellä hakemaan aidatun kehän laidalla seisovan yleisön joukosta omaa mammaansa. Joka jäi Nokialle aamulenkille. Ei tullut autolla mukaan Janakkalaan. Voi tiibettiläinen.

Onnekseni ratahenkilöllä oli hoksottimet kohdalla, kun huusin, että menkää joku sen oviaukon eteen (ennen kuin se koira karkaa huitsinnevadaan) ja Telle säikähtikin tuota ihmistä niin paljon, että juoksi luokseni ja nappasin kiinni. Kirosin, että ei todella voida mennä enää millekään radalle, jos teet tuollaista, mutta mentiin kuitenkin. Pyysin toiselle ja kolmannelle radalle hihnankuljettajan jäämään sinne toiselle oviaukolle ja sisäänheittäjän toiselle, mahtavia tyyppejä, kun olivat heti auttamassa ja siellä seistä tönöttivät! Tokalle radalle otettiinkin Tellen kanssa lentävä lähtö ja JES, sehän tuli mukana. Kovaa tsemppausta koko rata. Se on kumma, miten nopea koira voikin olla hidas silloin, kun se ei ole motivoitunut ja Tellervohan ei ole koskaan ollut agissa motivoitunut. Estevarma se on, mutta aika ei tahdo riittää, edes ykkösissä. Nollana läpi ja muutaman sekunnin kymmenyksen aliaikaa eli JES, luva-nolla napsahti agilityradalta toisen sijan siivittämänä.

Kolmas rata olikin sitten hyppäri, josta Tellervolla oli jo luva (joten jäi vielä enemmän kaihertamaan se ensimmäisen agiradan epäonnistuminen), mutta napattiin sieltäkin aliaikanolla sijoituksella 2. Palkintosijoja ja yksi luva, ei yhtään hassumpi saavutus tiibettiläiseltä, jota ei ihan oikeasti jaksanut kiinnostaa mikään. Ei palkintoposeeraus, saati se agilitykaan.

Kakkosten starttien aikana käytiin pitkällä lenkillä molempien kanssa ja onneksi sainkin sitten kolmosten radoille hieman motivoituneemman koiran mukaani.

Ensimmäisenä oli hyppyrata ja sen jälkeen kolme agirataa. Tuomarina Johanna Wütrich ja radat olivat profiililtaan kyllä tosi mukavat. Eivät ollenkaan mitkään ähäkutti-teinpäs hankalat kolmosten radat, vaan ihan vaan sujuvat ja hyvin luettavissa olevat kolmosluokan tasoiset radat. Rimat taisivat olla 30cm korkeudella, ihan en kyllä ole siitä varma.

Ensimmäisellä radalla hämmästyksekseni Elviira teki keppivirheen. Lähti toiseen väliin kepittelemään, mutta näkeehän se videoltakin, että käännän ja kiirehdin liikaa edelle. Toinen virhe tulikin sitten riman tiputuksesta, kun en päässyt itse enää käsittämättömän ohjauskuvion jälkeen liikkeelle (miksi edes tulin putken jälkeisen hypyn taakse tekemään jotain takaakiertoa??). Kympillä maaliin, aliajalla. Ihan ok alku, typerä ohjaaja.

1. rata

Toisella radalla Elviira olikin pirskatin röyhkeä. Jo sivulletulo ennen rataa oli roiskaisu ja varsinkin lopussa keinulla huomasi, että nyt muuten mennään läpi. Mutta eipä menty "kevyellä" käskytyksellä. Muuten rata saatiinkin Sofia-ystäväni toimesta videolle ja siinähän se on. Nolla. Sijoitus 4. Etenemä 3,96m/s. Mah-ta-vaa. Nollaputki on selvästi siis avattu Vaasassa pitkän, pitkän kolmosluokan uran jälkeen (josta toki ollaan pidetty monta vuotta kisataukoakin).

2. rata

Kolmannelle radalle lähdettiin ihan hyvin mielin. Elviira oli vielä virkeän oloinen ja tuntui jaksavan hyvin. Radalla oli varsinkin ennen loppusuoraa aika klassikkopaikat, joissa Elvi tahtoo tiputtaa rimoja, kun itse en etene vaan esim. valssaan. Muutenkin tälle radalle osui aika monta sellaista paikkaa, joissa se vanha Elviira olisi tiputellut rimoja. Meni kuitenkin tosi kivasti ja loppuun asti jännitin, että mikä rima rävähtää. Mutta ylhäällä pysyivät ja sieltähän se tuli. Toinen nolla. Sijoitus 6. Etenemä 3,98m/s. Siis TUPLANOLLA. Käsittämätöntä.

3. rata

Kieli keskellä suuta. Osu nyt siihen renkaaseen ;)

Neljännelle radalle mentäessä Elviira oli väsynyt. Minä olin väsynyt. Ja kun se rima tipahti heti alussa (kun jostain selittämättömästä syystä sanoin Elvin ollessa hypyn päällä TÄNNE), en luovuttanut, mutta ajattelin, että nyt voidaan sitten kokeilla ja tehdä juttuja, joita ei muuten kokeilla ja tehdä. Kuten viimeiselle putkelle ulkokaarteesta putkeen lähetys (kun en väsyksissäni enää mukamas jaksanut vaihtaa puolta), jolloin Elviiran silmät leimahtivat ja naps, takareidessä mahtava mustelma neljällä kulmurinreijällä varustettuna. Armottoman Tappaja-Elviiran välitön palaute siitä, että jos siltä vaaditaan täysiä töitä, niin vaaditaan myös minulta. Eikä niille putkille vaan lähetetä ulkokaarteesta tuollaisessa tilanteessa. Ei lähetetä, ei.

4. rata

Kokonaisuudessaan siis ihan mahtava(n rankka) päivä! Ja kokonaisuudessaan ihan mahtava viikonloppu! Eikä se ole se menestys, vaan se oma onnistuminen. Venni onnistui omassa hommassaan, Tellervon kanssa onnistuttiin yhdessä ja Elviira onnistui kaikki odotukset ylittävästi tuplana. Nautin kisaamisesta näiden kanssa ihan suunnattomasti.

Elviiran leiri. Sisältää matkauima-altaan.