Esitietoni lajista olivat nolla. Nose Work -termi toki kertoo, että lajissa tehdään nenähommia, mutta minkälaisia ja miksi, sitä en tiennyt. Ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen olin suunnilleen yhtä tietämätön, mitä nyt ehdin googlettaa koulutuspäivän aikana netin antia lajista. Eihän toki jokainen kouluttaja sovi jokaiselle koulutettavalle, mutta tämä oli minun harrastusurallani pohjanoteeraus. Koulutettavan näkökulmasta (osallistuin itse siis kolmen koiran kanssa koulutukseen), ihan niin kuin koko koulutusta ei olisi valmisteltu lainkaan. Tuli sellainen fiilis, että nyt tässä vedetään lonkalta. Teoriaa ei ollut lainkaan, mitä nyt jotkut osasivat kysyä juuri oikeita kysymyksiä. Ja ohjauksen puute oli aika räikeä. Niin ja mitä väliä sillä oli, että onko koira tehnyt nenähommia ennen vai ei, kun kerran kaikille koko koulutus oli identtinen harjoituksineen päivineen.
Jätetään kuitenkin tuo koulutuspuoli sikseen ja siirrytään itse lajin pariin!
Lajinahan tuo on mielenkiintoinen, niin kuin kaikki nenälajit. Pointtina (kilpailulajinäkökulmasta) on löytää määrätty haju, joka voi olla eukalyptus, laakerinlehti tai laventeli, määrätystä kohteesta, joita kussakin kilpailuluokassa on neljä, sisäetsintä, ulkoetsintä, ajoneuvoetsintä ja laatikkoetsintä. Kun koira löytää hajun, vain omistajan täytyy tietää tietyllä tarkkuudella, mistä koira hajun löysi. Omistaja näinollen lukee koiraansa eli koiran ei ole pakko osata jotain tiettyä ilmaisukeinoa tai sille ei ole sellaista pakko opettaa. Monille koirille tuleekin luonnostaan jokin reagointitapa, esim. istuminen, hajun löydettyään.Hajutkin olivat jännä juttu, nimittäin luulisi, että mikä vain eukalyptuksen tuoksuinen saunatuoksu käy, mutta ne ovatkin vahvoja eteerisiä öljyjä, joita ei saisi päästä limakalvoille ja jotka ovat haitallisia hengitettyinä tai suoraan iholla. Saatiinkin viikonlopun aikana ostaa hydrolaatteja eli käytännössä vesipohjaisia hajuja. Ostin heti kaksi, sekä eukalyptuksen ja laventelin.
Koulutuksessa treenattiin ensimmäisenä päivänä eukalyptuksen ehdollistamista koiralle. Eli hajun päällä oli reijitetty ruokakuppi, johon tipahti namia aina kun koira sinne kuononsa tuuppasi. Sitten tutustuttiin muovikoreihin eli namitettiin koiraa, kun se tuuppasi päänsä lattialle levitettyihin muovikoreihin. Tästä jatkettiin jälleen hajun ehdollistamisella eli muutamaan koriin hajua ja namia vieretysten. Haasteeksi lisättiin loppuun vielä muovikoreja päällekäin, limittäin ja lomittain, että koira joutui etsimään hajua.
Toisena päivänä tehtiinkin sitten ensin pieni laatikkotesti eli kolme muovikoria lattialle ja yhteen niistä haju. Koiralle palkka hajulaatikon tunnistamisesta. Sen pikakierroksen jälkeen tehtiin sisäetsintää, joka oli liian isolle osalle porukasta yhden puolikkaan päivän ehdollistamisen jälkeen liian vaikea juttu. Toisaalta osa porukasta taas pienen pähkäilyn jälkeen keksi, mistä on kyse. Hieman puuduttavaksi toisen päivän teki se, että teimme vain ja ainoastaan sisäetsintää samalla pöytä/tuoli/kierrätyskelaryhmällä, jälleen vailla mitään teoriaa tai muuta "katkaisevaa" toimintaa.
Miten meillä sitten meni?
Seela, lainakoira, kolmevuotias kultainennoutaja oli minimaalisella harrastustaustallaan hyvin naatti jo melko nopeasti. Kun piti sekä olla ihmeellisessä paikassa, ihmeellisen ihmisen kanssa, että tehdä jotenkin ihmeellisesti töitä ja vielä käyttää järkeään. Seela onnistui kuitenkin hienosti ja väsymyksestään huolimatta tuntui parantavan loppua kohden. Epäilinkin, että Seelalla voisi olla lahjoja nenänkäytön suhteen, vaikka muuten harrastusten parissa onkin vihreä pieni kultsu. Terriäisten osalta Elviiran ilmoitin mukaan huvikseni, ihan vain testimielessä. Eihän se mikään supernenäkoira ole, mutta kuvittelin sen nyt jotenkin pärjäävän. Voin kertoa, että ei muuten pärjännyt! En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun koko koulutusviikonloppu kului ehdollistamisen, nenätyöskentelyn ja Nose Workin sijaan kaiken mahdollisen muun tarjoamiseen.
Siis Elviira istui, makasi, pyöri, kieri, haukkui, turhautui, meni, tuli, peruutti, vinkui, kiipeili, maukui, toi, rikkoi, tarjosi, tarjosi, tarjosi, tarjosi hengittämättä. Kaksi kertaa koko koulutusviikonlopun aikana kuulin Elviiran nuuhkaisevan eukalyptuksen hajua, muuten se vain yritti nenäkosketuksella etsiä paikkaa, johon nenällä piti koskea, kun sitähän tässä haettiin, haettiinhan, joohan?
Elviira oli siis niitä koiria, joille kakkospäivä oli ihan mission impossible, sillä niin oli ykköspäiväkin. Mutta se täytyy kyllä sanoa, että sitä saa, mitä vahvistaa! Makeeta tarjoamista kyllä nähtiin ja teki niin mieli sheippailla paria uutta temppua!
Onneksi mukana oli kuitenkin kirsikka kakun päällä, sokerina pohjalla tietysti Venla. Kesti ehkä kaksi sekuntia, niin Ven tajusi kupilla alkaa nuuhkimaan ja sitten pitikin nenää varuilta nuuhkuttaen kiinni kupin pohjassa, ettei vaan namin tulo ehtyisi. Laatikkoleikit olivat pala kakkua. Sunnuntaina Venlalta löytyikin ihan ennennäkemätön ilme. Ainahan se tekee tosissaan, mutta aina se osaa myös jäädä odottamaan vuoroaan mukisematta. Lauantaisen Venlalle todella helpon ja hauskan päivän jälkeen se tiesi tasan tarkkaan, mitä tultiin tekemään. Kun käytiin sisäetsintäpaikalla, hajut löytyivät vaivatta ja kun toin sen pois ja suljin häkkiin tai laitoin seinän koukkuun kiinni, ilme oli totinen ja syyttävä. Sellainen, miksi ihmeessä otat tuon toisen seisoskelemaan kymmeneksi minuutiksi tempuntarjoamisharjoitukseen, kun minä haluan, osaan ja olen hyvä. Ensimmäistä kertaa ikinä Venlan asenne oli itsevarma, vahva ja tuomitseva. Vau.
Täytyy kyllä sanoa, että kokonaisuutena jäi hyvä mieli viikonlopusta. Seura oli todella hyvää (mahtava koulutusporukka!) ja laji nappasi kyllä jonkinlaisen otteen. Ihan vakavasti harkitsen Venlalle passin hankkimista ja Ruotsiin kisoihin lähtemistä. Noin niin kuin yhden treenin perusteella ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti