Mikrotreenit

Nyt ollaan pikkuhiljaa löydetty Venlankin kanssa se pieni into, mikä agilityn harrastamiseen ja etenkin agilityssa kisaamiseen tarvitaan. En voi sanoa, että nyt tuli kiire starttaamaan, mutta ensi vuonna se tapahtuu. Otetaan siis vielä kaikki irti tästä kuluvasta vuodesta ja siitä, että meillä on taas lähihalli.

Mistä se nyt sitten on kiinni?

Venni ei ole ollut viikkoryhmässä, vaan treenailtu vähän silloin tällöin. Se on käynyt paikkaamassa Elviä tai muuten pyörähtänyt hallilla harvoin. Eli edistymistä ei ole juurikaan tapahtunut. Elvin viime viikkotreeneissä Vennikkä oli paikkaamassa, sillä meillä oli ulkopuolinen koutsi, josta en oikein välittänyt viimeeksi Een kanssa. Tai siis ei vain saatu Elvin kanssa mitään irti.

Ensitöikseen Venla juoksi keinulle ja kaikessa rauhassa sen suoritti (toki palkkasin). Sitten se juoksi sinne uudestaan, uudestaan ja moneen kertaan uudestaan. Radan osana, palkkaamatta, palkattuna, takaaohjaamalla, edestä ohjaamalla. Keinuahan ollaan jouduttu eniten treenaamaan, kun sen liike ja ääni on jännittänyt eniten. Ei muuten jännittänyt enää. Muutenkin Venlan vire oli oikein mukavalla tolalla. Takaakierroille haki, niistoihin tuli ja tehtiin rataa ihan mukavasti eteenpäin.

Siitä se ajatus sitten lähti. Nimittäin ajatus Venla kisakuntoon 2016. Elviiran alkuaikoinahan tehtiin paljonkin VAUn vanhalla Ruusulantien hallilla mikrotreenejä. Siis ajettiin hallille, treenattiin lyhyt pätkä, yhtä estettä tai vastaavaa ja pois. Nyt tätä samaa meininkiä aion koko joulukuun toteuttaa Venlan kanssa. Testataan, mikä on vielä vaiheessa ja kaikkea sitä hiotaan kuntoon.

Tällä hetkellä tilanne on vireen osalta kunnossa. Itsevarmuus, mikä lisää vauhtia varmasti jatkossa, vielä puuttuu, mutta perusvire on kohdallaan. Ohjauskuviot ovat lähes kohdallaan, kunhan itse vain maltan ja ohjaan. Minun täytyy pakottaa itseni radalla odottamaan Venlaa, sillä kaikkia ohjauskuvioita ei vain voi toteuttaa kilometri koiran edellä. Elvin kanssa olen vuosien saatossa tottunut taas siihen, että jos en ole kilometriä edellä, saan hampaasta. Kaikkeen ihminenkin oppii.

Tämän päivän mikrotreenissä huomasin ilokseni, että Venla on myös alkanut lukea erittäin sujuvasti rataa. Sinkoaa putkesta ulos jo valmiiksi lukittuneena edessä näkyvään esteeseen. Mahtavaa!

Estepuoli onkin sitten se, mitä vielä täytyy vahvistaa ja vahvistaa. Rimoja ei olla nostettu vielä kisakorkeuksiin. Treenattava. Putket menevät kuin vettä vain, ei ongelmaa. Pussin Venla oli jonkun tauon aikana oppinut, mutta vielä vahvistetaan sitäkin. Pituus toimii, tosin pituutta ei olla kahdesta erillään olevasta palikasta vielä lisätty. Muuri toimii. Rengas on ollut vähemmällä harjoittelulla, mutta tänään huomasin senkin ilokseni toimivan. Mitään luottoa siihen ei ole, joten vahvistettava varsinkin lähestymisiä ja hakeutumista sille suoralle linjalle.

Kontaktiesteistä a ja keinu toimivat, niiltä ei pompita ja molemmat ovat mieleiset. Tosin kaikkia kontaktiesteitä on pakko päästä treenaamaan myös muualle. Jokainen keinu on erilainen ja jokainen pinta tuntuu toisenlaiselta. Puomilla ylösnousu on rauhallinen, sillä keinu-puomi-erottelu ei ole vielä Venlalla hallussa. Viime treeneissä huomasin myös, että Ven hyppää täsmälleen alastulokontaktin yli. Ei mikään loikka, mutta jättää viimeisen laukan askeleen tekemättä. Taidetaan ottaa länkitreeniä kontaktille. Tokihan Ven olisi helppo siihen pysäyttääkin, kun osaa 2on2offin, mutta en millään halua jo muutenkin rauhallisempaa ja matalavireistä koiraa pysäytellä radalle.

Kepeillä otetaan kuntokuuri myös vauhdin suhteen. Tehdään kujilla muotoharkkaa eli vaikeutetaan alkua, helpotetaan loppua tai vaikeutetaan keskikohtaa ja helpotetaan alkua ja loppua. Otetaan kujat osaksi rataa helpotetulla alulla ja vahvistetaan estehakuisuutta. Vahvistetaan myös jo muutenkin vahvaa ominaisuutta eli itsenäisyyttä kepeillä. Minä voin mennä missä vain ja miten päin Vennin kepitellessä.

Aika pienistä palasista on homma kiinni. Mutta toisaalta Elvin kanssa mentiin kisoihin, kun koira oli vielä ihan raaka. Siitä oppineena en halua millään kisata vihreän koiran kanssa. Sitäpaitsi koen, että Venla on niin hieno ja oppivainen koira, että haluan sen tuntevan osaavansa ennen kuin heitän sen ihan käsittämättömiin tilanteisiin. Venlan pitää olla varma ja minun pitää olla varma Venlasta, ennen kuin startataan. Ja nyt ollaan kyllä lähempänä sitä tunnetta kuin vielä koskaan.