Venla

maanantai 2. tammikuuta 2017

Tokon kokeenomaiset

Kun nyt kerran sinne oman seuran (halli)tokokokeisiin jossain mielenhäiriössä ilmoittauduttiin, olihan se tänään Elviiran osallistuttava myös tokon kokeenomaiseen treeniin. Meidän seurassa on tosi hieno käytäntö. Jokainen tokoryhmä järjestää vuorollaan ns. kokeenomaisen treenin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sinne ilmoittaudutaan, liikkuri liikkuroi liikkeet, paikkamakuussa on vierasta koiraa ja koko tilaisuus on ns. kokeenomainen eli häiriötä löytyy. Tokoryhmäläisten liikkeiden määrää rajoitettiin 4kpl yksilöliikettä ja se oli ihan ok meille, eikä edes mennyt koko iltaa.

Elviiran, keulivan villihevosen, kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja kaukot. Seuraaminen sen takia, että se on niin villihevosena, kun seuruu on aina ensin. Liikkeestä maahan sen takia, kun se on helppo ja kiva ja satavarma (että Elvi rentoutuu kun on kuitenkin sitä häiriötä). Luoksetulo sen takia, että näen onko haukku palannut valikoimaan tositilanteessa. Kaukot siksi, että ne on tosi, tosi, tosi, tosi paineistavan vaikeat. Paikkis tehtiin myös kolmen paimentolaisen kanssa.

  


Elviira otti yllättävän vähän häiriötä. Siis muutaman kerran tuijotti vähän pidempään kohti yleisöä, mutta ei paineistunut siitä, eikä varsinkaan lähtenyt mihinkään. Paikkiksessa haukkui kovaäänisesti, kun joku iso koira tuli juuri paikkiksen aikaan sisälle halliin ja hengitti (Siis kyllä te tiedätte sen äänen kun iso koira pitää suuta auki ja hengittää. Se on yksi pahimpia uhkailuääniä, mitä Ee tietää. Vaikka toinen vain hengittää). Mutta sieltäkään ei lähtenyt, ei noussut, ei mitään. Kävin kyllä iholla toistamassa käskyn.

Seuraaminen oli hetkittäin jopa kelvollista, mutta villivarsameinigillä mentiin kyllä pitkän matkaa. Melkein voisi sanoa, että loppua kohden, yllättäen, parani. Osasin jopa itse kuunnella liikkuria. Liikkeestä maahan puolestaan. Mitä voisin enää tähän sanoa? Se satavarma "tämä onnistuu aina"-liike. Lopputuloksena siitä muodostuikin liikkeestä seiso. Siis seiso. Mik-si. No, tämä nyt oli yksi yksittäinen, älä stressaannu ihminen. Vielä.

Luoksetulossa lähtö on hiljainen, mutta tuo on ihan uusi uutuus tuo, että kun vauhti on jo päällä, Elviira mutisee. Siis ei vouvou-hauku (mikä on ollut juoksuun lähtiessä haukkuna), vaan ikään kuin mielenosoituksellisesti mutisee tullessaan. Muuten tietysti kivasti suorittaa ja kiertämällä tulee suoraan. Tämä pelaa kyllä. Kaukoissa Elvi yllätti. Siis tosi, tosi, tosi, tosi reipas istumaannousu ja hyvä maahanmeno. Joo, pientä edistystä, mutta hei, se vaihtoi asentoa ja vieläpä ihan oikein. Erittäin pätevää.

Kaksi asiaa oikeastaan mietityttää kokeen suhteen ja ne ovat tuo häiriönsietokyky sekä ääntely. Mutta toisaalta, siinä on kaksi asiaa, joille en oikeastaan voi muuta kuin viritellä Elviä mahdollisimman työkykyiseksi ennen omaa vuoroamme. Liikkeet se osaa (-kapulanpito) ja jos se suorittaa ne kokeessa 80% laadulla siitä, miten se tekee ne treeneissä, saadaan ihan hyvä tuloskin. Jännitys tiivistyy.

Autossa pettyneenä mukana matkustanut Venni ei päässyt halliin treenaamaan ollenkaan, mutta lohdutukseksi sai sitten kotona nautiskella iltaruokansa rallaillen. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, asennonvaihtoja sivulla, vasemmalle käännöksiä, puolenvaihtoja, seuraamista molemmin puolin, vierelle ja sivulle hakeutumista, eteentuloa ja sieltä kiertäen tai suoraan oikealle puolelle siirtymistä. Kaikennäköistä siis. Ja vire pysyi SUPERkorkealla koko ajan. Positiivista on se, että vire pysyy SUPERkorkeana kotioloissa jo kymmenenkin minuuttia, mikä tarkoittaa, että Vennin on mahdollista joskus onnistua pitämään tuo vire hyvällä työkorkeudella myös kisatilanteissa. Kehitystä tapahtuu koko ajan, Venlalla askeleet ovat vain niin pienet ja tasaiset, etten niitä aina huomaa tai arvosta. Elviira kun nousee jättiläisenkokoisia harppauksia eteenpäin, mutta tulee ihan yhtä ryminällä sitten takaisinkin.

Vuoden 2017 tavoitteet ovat hahmottelussa tekstimuotoon. Ja niitä tavoitteitahan riittää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti