Turun retki

Ihana seurakaveri Heli olikin kuvannut Elviiran itsenäisyyspäivän agikisojen hyppärinollan! Kyllä se vaan siltä näyttää miltä tuntuikin, siistiltä. Olen omassa ohjauksessani ylpeä siitä, että en prässännyt ollenkaan. Tavoitteena kun on saada se onnistumisprosentti paremmaksi, vasta sen jälkeen prässätä niitä sekunteja, niin tämä on hyvää edistystä.

Cici ei arvostanut vesisadetta saati
haalaria aamulenkillä.

Elviira pääsi myös mukaan spesiaalireissulle, kun käytiin Turussa pyörähtämässä ihan muissa kuin koira-asioissa. Elvi sai matkustaa auton etupenkillä ja pitää seuraneidin virkaa bichon frisé Cicille, kun itse ihmettelin kauppojen joulutarjontaa, leffaa ja Turun joulukeskustaa. Elviira nautti retkestä, ilman Venlaa. Venni puolestaan jatkoi porrastreeniä Nokialla Tellervon ja Hilman seurassa. Jännä, miten koirasta huomaa sen, ettei se ole pentuna/kasvaessaan joutunut/saanut kävellä rappusissa (kun niitä ei ole ollut kotona tarjolla) ja miten toisten koirien jalat vain ovat liukkaammat kuin toiset. Elviirahan ei liukastele koskaan missään, Venlalle kotona laminaattilattialla istuminenkin on liian vaikeaa, se valuu aina maahan. Kerrostalon liukkaasta rappukäytävästä puhumattakaan. Mutta mitäpä siihen muuta sanomaan kuin treeniä, treeniä ja kasvatetaan luonnetta. Kyllä se lähtee sujumaan. Joskus.

Reissusta palattuamme päästiin tälle viikolle toistamiseen treenaamaan isoon halliin.

Venlan kanssa tehtiin pieni taidontarkistus koiratanssin freestylessä eli käytännössä tehtiin VOI-luokan ohjelma läpi ja katsottiin, missä on ongelmakohtia. Suurimpana heikkoutena (tietysti liikkeiden, joiden opettelu on kesken, lisäksi) on ketjutus. Venla ei jostain syystä ennakoi mitään koskaan ollenkaan, vaan elää 100 prosenttisesti hetkessä. Se odottaa käskyä, josta jokainen tulee sille täysin yllätyksenä, vaikka tiettyjä ns. helppoja liikeyhdistelmiä ollaan treenattu jo pidempään. Elviiran kanssa tehdessä olen itse oppinut, että samaa ei voida toistaa siitä syystä liian montaa kertaa, sillä muuten ennakointi-innokas westie alkaa keulia ja tehdä palkan toivossa nopeammin töitä. Venlakin toki palkan toivossa tekee töitä, mutta asia kerrallaan. Ihanan yksinkertaista toisaalta, toisaalta vaatii ohjaukselta pal-jon. Lapion kanssa liikkeiden erottelutreeniäkin saadaan tehdä melkoisen reilusti, mutta se nyt tulee tuossa ohessa, kun ketjutellaan ja vahvistetaan liikkeitä. Taidontarkastuksen päätteeksi vahvistettiin selässä pysymistä, kun konttaan ja lapion yli hyppäämistä.

Elviira teki päivän pikkutreenin. Tehtiin hiljaista takaakiertoa ja nyt toimintatavaksi valikoitui tyyli, jossa Elviira juoksee minua kohti, nakkaan sen ikäänkuin sylikäännöksellä vasemmalle ja siitä takaakierrolle. Tämä me käytännössä tehdään kahteen kertaan. Elvin ohjelma alkaa sillä, että se istuu pienellä jakkaralla ja kun musiikkiraita lähtee soimaan, tulee ensin etänä kerjää-liike. Sieltä kutsun Elvin luokse, käännän sylkkärillä ja lähetän takaakiertoon, sieltä taas luokse, sylkkärillä ja toiseen takaakiertoon ja tämän toisen takaakierron jälkeen käsien välistä hyppy ja selän takaa kierron kautta jalkojen väliin ja eteen-liikkeeseen. Mahtavaa, että saatiin kymmenen minuutin treeniaikana tehtyä sekä hiljaista takaakiertotreeniä että tuo ohjelman alku hiottua ns. suuntineen kuntoon.

Hyvän treenin päätteksi BarffiNetin kautta päivän toiseksi tärkeimmän, iltapalan pariin.

Laumaruokailu