Venla

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Westiekerhon koiratanssipäivä

Jos en ihan väärin laske, niin tämä oli kolmas Westiekerhon järkkäämä koiratanssipäivä, johon itse osallistuin. Oikeastaan siis vähän reilu vuosi sitten otettiin Een kanssa ensikosketus lajiin ja täytyypä sanoa, että vaikka olen aina vannonut, että siinä on sitten niin pöljä laji, etten tuohon lähde koskaan, ollaan aika pitkälle tultu. Ja jos se matka ei näy ulospäin, voin kertoa, että se on ollut pitkä ja kivinen sisäisesti.

Eikä millään huonolla tavalla. Ollaan tutustuttu ihan erilaisiin koiraihmisiin tuon lajin myötä, saatu tehdä ja testailla, kisatakin jotenkin kiireettömämmin ja stressivapaammin kuin muissa lajeissa. Ja jotenkin se "ei tästä tule mitään, ei mulle tuu mitään mieleen, ei mun koira osaa mitään" -mentaliteetti alkaa väistyä.

Ei se tietenkään Sallan vetämässä koiratanssipäivässä taas näkynyt se mentaliteetin väistyminen, mutta vannon, että muuten näkyy kyllä :D

Kt-päivässä oli innokkaita westietanssijoita taas liikkeellä ja jaettiin jengi näennäisesti aloitteleviin ja jatkaviin, vaikka tuntui kyllä, että kaikki olisivat voineet olla vaikka jatkavienkin tehtävissä mukana. Itse olin Vennin kanssa aloittelevien hommissa, se kun on taitotasoltaan toistaitoinen ja sen takia, että treenataan hallintaa ja varsinkin narttuwestieseurassa omassa zen-tilassa olemista. Onneksi putkiaivoinen Venni toimi tälläkin kerralla, eikä tarvinnut kuin kerran napata varuilta niskasta (samalla hämäten namilla nenän edessä), kun aivan käsittämättömän ihastusttava ja topakka viisikuinen miniwestie tuli moikkaamaan. Ven ei huomannut mitään eikä ketään ja pikkuinenkin säilyi hengissä.

Vennin kanssa saatiin päivän aikana siis häiriötreeniä. Juoksujen jälkeen ihan hyvää kontaktiharkkaa ja nenän käyttämättömyystreeniä. Vauhti oli etanaakin hitaampi, mutta se kuuluu valitettavasti asiaan tässä vaiheessa juoksujenjälkeistä masennusta. Testattiin yksi musiikkikin (Don't Worry, be happy) ja niin kuin ounastelinkin, se sopi Vennin rentoon vauhtiin oikein hyvin. Kun saan nostettua Venlan kumalla VOI-luokkaan AVOsta, pidetään freestylen puolella sellainen breikki, että treenataan liikkeitä ja ohjelmaa voittajaluokan tasolle. Samalla kuitenkin kisaillaan samaan pisteeseen HTM:n puolella ja tuo kyseinen biisi on nyt testin myötä valikoitunut Venlan ensimmäiseksi HTM-biisiksi.

Elviiran kanssa oltiin jatkoryhmässä. Etukäteen esitin toiveita Sallalle siitä, mitä jatkoryhmäläiset ehkä haluaisivat opiskella ja mistä olisi hyötyä. Mm. ohjaajan liikkuminen, musiikkiin sopivan liikehdinnän löytäminen ja oman sisällön kehittäminen. Ihan hirveitä juttuja. Siis aivan käsittämättömän kamalia tehtäviä toisensa perään, joissa piti yrittää samaan aikaan tehdä koiran kanssa jotain, kun yritit hytkyä tai heilua tai ylipäätään tehdä muuta kuin kävellä selkä suorana eteenpäin. Mentiin mukavuusalueelta epämukavuusalueen kautta pitkälle siitä eteenpäin. Siis oikeasti, ihan parasta ja juuri sitä sai, mitä tilasi.

Koulutushan ei ole koulutus eikä mikään, jos ei siitä saa jotain uutta irti. Ja itsehän en muuten hytky tai edes leiki tanssivani koiran kanssa jonkun Isla Bonitan tahtiin, jos ei joku pakota. Onneksi pakotti. Ei sillä, että koulutuksessa oltaisiin Elviiran kanssa välttämättä onnistuttu erityisen hyvin, mutta henkisesti se teki hyvää. Elvi-parka ahdistui hetkittäin siitä, kun teen jotain muuta kuin no, kävelen selkä suorassa eteenpäin, mutta olosuhteisiin nähden, hyvin meni silläkin. Kaikista parasta oli, kun nuo kaikenmaailman hytkymistreenit, haastavat tempputreenit tai rekvisiitan hyödyntämistreenit saivat sen koiratanssin ideaflown päälle.

Meillähän on siis jo "valmiit" ohjelmat pitkälle tulevaisuuteen molempien koirien kanssa mietittynä. Eli teemaa, musiikkia, liikkeitä, ajatusta. Sitä suunnitelmaa. Elviira kun sisällissotanumerollaan on HTM:ssä noussut voittajaan, siirtyy tähtien sota -tunnelmiin. Venla kun nousee jänöjussin mäenlaskullaan voittajaan FS:ssa, haetaan leppoisalla kävelyohjelmalla nousua HTM avoimeen ja freestylen voittajaan treenataan avaruusohjelmaa ja niin edelleen.

Elviiran kanssa on aina vain harmittanut ja paljon se, ettei freestyle ole sen juttu. Mutta koiratanssipäivän jälkeen iski siihenkin harmistukseen visio. Keksin nimittäin teeman, ohjelman, ajatuksen, hetken matkaa jo toteutustakin. Sellaisen ohjelman, jonka toteutuksessa on paljon työtä, josta siis tehdään voittajaluokan tasoinen, mutta tehdään se meille. Siis ihan vain meille itselle. Ei ajatella sitä, että sillä mennään kisaamaan, vaan treenataan. Jos siitä saadaan joskus toimivaa muuallakin kuin kotihallissa ja omissa ympyröissä, voidaan lähteä yksinkertaistettuna tekemään sitä kisoihinkin. Mutta tämän ohjelman keksimisestäkin jo tuli sellainen tunne, että tällä ei tarvitse päästä kisaamaan. Tämä täytyy vain saada tehdä ja treenata kaikkia uusia taitoja tätä varten. Elviira kun on hämäävän kuorensa alla kyllä huikean taitava.

Summa summarum. Yhtään kuvia en ottanut ja koirat olivat ihan poikki. Itse olin vain henkisesti kaikesta epämukavuusalueella treenaamisesti väsynyt. Hieno koulutuspäivä ja ensi kuussa jatkuu yksärimuodossa. Ehditäänköhän palautua. Mahtava koulutus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti