Rally-tokokisoissa

Dogness-hallissa ikkunatkin oikealla korkeudella

Pitkästä, pitkästä aikaa pyörähdin rally-tokokisoissa. Kannuksessa järjestetyistä kisoista tuli Venlan rally-tokodebyytti. Alokasluokassa saa niin paljon auttaa ja huitoa koiralle, että ajattelin Venlan tuosta selviävän, vaikka se on nähnyt rally-tokoa silloin epävirallisina aikoina eli pentuaikoinaan kaksissa kisoissa ja viime maanantain ratatreenissä.

Minusta tuntui, että heluin kuin heinämies, mutta itseasiassa ei se videolla näytä niin pahalta. Ja huusin koko ajan, kailotin jopa, mutta ihan sama. Jos sillä saa Venlan kinttuihin liikettä epämukavuusalueella. Sitä se todella Vennille nimittäin oli. Uppo-outo laji, jotain tuttua, mutta paljon outoa, pitkäkestoinen suoritus ilman palkkaa, häiriönä vieras tila, koiria, ihmisiä, tuomari ja toimitsijat radalla, kylttitelineet, tötteröt ja kaikki maailman hajut agikäytössä olevassa nameilla viljellyssä matossa. Sen sanon, että siinä on epäreiluin asia, minkä ihmiset voivat koirillensa tehdä, mennä jonnekin ja vaatia jotain, mitä ne eivät osaa. Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon.

Winner takes it all.

Kaikesta tästä huolimatta ihana, loistava, kiltti ja reipas luonnonlahjakkuus Venla teki monia hyviä juttuja. Seuraaminen suurimmaksi osaksi erittäin silmää miellyttävää, ei koskenut kertaakaan kylttitelineisiin, vaikka ne niin kutsuvasti joka välissä houkuttelivat. Malttoi, mutta lähti myös liikkelle, kun tarve vaati. Aloitti totisen haistelun kahdesti, mutta lopetti molemmilla kerroilla hyvin vähäisellä suhinalla. Pysyi parhaansa mukaan kaikissa käännöksissä mukana ja yritti todella tehdä hämmennyksensä vallassa sen, mitä pyysin.

Siitäkin huolimatta, että Venla oli radalla super (tai oikeammin videolta katsottuna, radalla kirosin itseäni ja yritin parhaani mukaan keskittyä kulkemaan oikeaan suuntaan), tuli aivan täytenä yllätyksenä tulosten julkistamisessa HUIKEAT 94 pistettä ja kolmas sija. Siis yhdellä lyhyellä treenillä!

Jälleen sanon, että hyvä koira ja hyvä koiran ohjaaja. Luonnonlahjakkuus Venla oppii, pystyy ja kykenee. Vaikka on todella epämukavassa tilanteessa, antaa mennä, eikä jäädy, ota häiriötä tai sooloile. Ohjaajana taputan itseäni olalle siitä, että vaikka minusta tuntuukin usein, etten ole tehnyt Vennin kanssa yhtään mitään (kun ei ole niitä virallisia startteja alla ja tuloksia kisoista), olen sittenkin tehnyt. Pohjalla on paljon, paljon hyvää.

Kuuden pisteen menetykset olivat pikkujuttuja alokasluokassa, pari nenän lattiaan jumiutumista, pari taluttimesta kiristämistä ja hieman epämääräisesti suoritetut pari tehtävää. Palkinnoksi tuli hienoakin hienompi pallo, jota Venla piti suussaan tasan kuvauksen ajan. Hyi yök, siinä on naru.