Vuosi 2016

Tänään oli viimeisen koiraseuran kevätkokous ja palkitsemistilaisuus, joten nyt onkin hyvä summata, miten se viime vuosi terriäisten osalta menikään.

Elvi ja Venni ♥

Elviira (BH Elviira) oli:
LAKKEn vuoden mini-agilitykoira
LAKKEn vuoden terrieri
Westiekerhon vuoden agilitywestie 1
Westiekerhon vuoden tokowestie 1
Westiekerhon vuoden koiratanssiwestie 1

Venla (BH RTK3 Donut's Tosca) puolestaan oli:
LAKKEn vuoden rally-tokokoira
Westiekerhon vuoden mejäwestie 1
Westiekerhon vuoden koiratanssiwestie 2
LATO muisti myös rally-tokon koulutustunnuksista RTK1 ja RTK2

Kumpikin läpäisi myös käyttäytymiskokeen (PAKK) ansaiten koulutustunnukset BH.

Vaikka ei tätä menestyksen, palkintojen, pokaalien tai diplomien takia tehdä, kyllähän se lämmittää, että oma seura muistaa, kun menestyy lajissa kuin lajissa. Itselleni ehdottomasti vuoden kohokohtia olivat käyttäytymiskokeen läpäisy molemmilla, Elviiran nollakorkkaus kolmosluokassa agilityssa (neljän vuoden kolmosissa kisaamisen jälkeen) ja Venlan kehitys rally-tokossa ja yleisesti työkoirana.

Tämä vuosi on jo pitkällä, vaikka blogin päivittäminen jäänytkin tammikuulle. Onneksi ollaan blogista huolimatta saatu jo paljon tehtyäkin.

Venlan kanssa ollaan treenattu viikoittain LATOn tokon kokeisiin tähtäävien treeniryhmässä ja uskaltauduttiinkin viikko sitten korkkaamaan tokoura Tamskin hallissa. Tuloksella ei riemuita, kolmostulos 118 pisteellä, mutta olen ihan mielettömän tyytyväinen ja uskomattoman ylpeä Venlan suorituksesta. Matalavireinen, itsenäinen, kova ja korkeaviettinen terrieri suoritti koko alokasluokan liikkeet palkatta, INNOLLA, parhaan taitonsa mukaan (taidot vielä vaiheessa) ja ainoastaan kahdesti kävi nenä maassa. Nekin nenättelyt tapahtuivat liikkeiden välissä. Tai itseasiassa ensimmäisen kerran nenä meni maahan, kun tultiin kehään, sillä kentällä oli yllättäen nameja viljelty. Toisen kerran, kun yritin ymmärtää ennen kapulanpitoa liikkurin antamia ohjeita ja keskittymiseni herpaantui Venlasta. Sosiaalinen palkka pelasi. Ihan mahtava likka!

Treenilistalle jäi edelleen viimeistelyä vaativat luoksetulon ja hypyn sivulletulo. Nyt sentään tuli molemmilla sivulle asti, ilman tuplakäskyä, eikä jäänyt eteeni seisomaan ja tuijottamaan lisäapuja. Liikkuri- ja tuomarihäiriö varsinkin kaukoissa. Enpä olekaan treenannut tuota, että liikkuri olisi täsmälleen Venlan selän takana puhumassa. Mutta olen sikatyytyväinen kapulanpitoliikkeeseen ja seuraamiseen (vaikkakin saatiin siitä tuomarilta noottia, että kiinnostus hiipui loppua kohti), ei ole nimittäin koskaan vielä seurannut noin pitkää pätkää noin mahtavasti. Paikallamakaamisessa viereinen koira jännitti Venlaa ja tuota täytyykin treenata enemmän, sillä Venlalla on nyt tullut muissakin tilanteissa tuota toisten jännittämistä ilmi. Haluaa poistua paikalta. Hauskasti vaan nosti katseensa paikkiksessa, kun lähti sijaistoimintoon eli haisteluun ja näki varmasti ilmeestäni, että nyt ei mennyt ihan niin kuin piti :D Seuraava ilmo hallitokokokeeseen lähtikin jo Poriin. Ulkokokeisiin ei voida Vennin kanssa mennä (paitsi aidatulle alueelle), sillä en voi luottaa, etteikö se nostaisi sadanosasekunnissa jälkeä ja lähtisi menemään.

Rally-tokossa ollaan alkuvuosi kisailtu Venlan kanssa voittaja-luokassa. Tammikuun lopussa alkanut juoksu oli rankka. Siis todella rankka. Venla ei pystynyt tai halunnut edes kävellä, saati treenata tai liikkua. Tamskin rallykisa helmikuun puolen välin eli juoksujen jälkeen oli ihan tuskaa. Koira ei liikkunut mihinkään ja valui alusta loppuun asti kahden metrin päässä perässä. Siksi olikin huikeaa, kun eilisissä Kuopion rally-tokon tuplakisoissa, heti ensimmäisellä radalla Venlan vire oli ihan huipussa ja tylsällä profiililla (oikealla puolella pitkää seuruuta) oleva rata tehtiin työvaihde silmässä alusta loppuun. Käytösruutu oli edessä istuen (vai-ke-aa!!) ja siinä epäonnistuttiinkin -10 verran, kun Venla nousi. Muuten saatiin radalta yhteensä -10 ratavirhettä eli jos käytösruutu olisi onnistunut, olisi loppupisteenä ollut huikea 90 pinnaa! Mahtava veto Venniltä. Kuitenkin 80 pistettä riitti koulariin ja RTK3 on plakkarissa. Vuoden 2017 rt tavoite on puolessa välissä :) (Ja paras treenikaverimme Martti-mäyräkoira teki tuplakisoissa kahdella radalla hyväksytyt tulokset ja sai samalla retkellä myös RTK3-tunnuksen. Hyvä kisatiimi!)

Startattiin sitten tuplakisojen toisella radalla mestariluokassa harjoittelematta ja luulen, että ei se olisi itseasiassa niin huonosti mennytkään, mutta jostain syystä Venla oli kuin eri koira. Heti halliin tullessamme haisteli hullun lailla ilmaa, radalla haahuili ilmavainujen perässä ja paineistui ihan sikamaisen paljon muista koirista. Saatiin loppuviimeeksi HYL KÄY -tulos eli ohjaajan sopimattoman käytöksen vuoksi hylätty, sillä Vennin ollessa käytösruudussa (hallin nurkassa nokka lähestyvää rataa suorittavaa koiraa kohti), se jännitti niin paljon sitä lähestyvää koiraa, että hyökkäsi (näin että viiksikarvat nousivat, ei toki lähtenyt ääntä eikä päässyt pitkälle, kun oli narussa). Otin vaistomaisesti poskikarvoista kiinni, että saisin sen katseen pois suorittavasta koirasta ja ettei pilattaisi heidän suoritustaan. Tuomari toki ymmärrettävästikin sai slaagin ja keskusteltiinkin sitten tovi jatkosta, että miten jos noin käy, mitä saan tehdä, kun ei esim. hihnastakaan vetäminen ole sallittua ja se sitäpaitsi vain provosoi (ainakin) omaa koiraani. Tultiin yksissätuumin siihen tulokseen, että silloin poistutaan paikalta mahd. pitkälle. Oli kyllä niin kumma tapahtuma muutenkin, sillä en olisi Venlasta ikinä uskonut, mutta en tiedä sitten oliko tilanne liian ahdistava, kun oltiin tosiaan käytösruudussa nurkassa ja katse lähestyvää (todella lähelle tulevaa) koiraa kohti. Pitkä päivä takana ja nälkäkin vielä. Itseasiassa ajattelin jo kolmannella kyltillä, kun Venla lähti haahuilemaan, että jätän kesken, enkä jättänyt. Note to self, jos tuntuu siltä, että koira ei ole ok tai tekeminen on huonoa, JÄTÄ KESKEN. Ei ole pakko suorittaa ja tehdä tekemisestä pakkopullaa. Tuplakisat taitavat myös olla Venlalle liian paljon, jos ajomatka suuntaansa on yli kolme tuntia ja paikalla ollaan kuutisen tuntia suoritusten välillä. Tästä huolimatta oli kiva huomata, että Vennillä oli muutamia mestariluokan juttuja jo hanskassa. Mm. täydellinen edestä puolen vaihto ja valkovuokko :)

Fiilistellään kuitenkin VOI-luokan luokkanousuradalla, josta saatiin muuten tuomarinpalkintokin hyvästä kannustavasta ja iloisesta suorituksesta! Rally jää nyt treenitauolle ja kisaamaan mennään näillä näkymin seuraavan kerran, kun hallikausi taas kesän jälkeen alkaa (jos ei löydy kesällä halli- tai aidattuja kisoja). Toisena pääsiäispäivänä päästään DT:lle epävirallisiin rallykisoihin MES-luokan nollakoiraksi. Mennään treenimielellä!

Venlan jäädessä käytännössä kesäksi treenitauolle, pääsee Elviira taas loistamaan eli agilitykausi alkaa, kun pihakentät kutsuvat. Neljästä nollasta olisi SM-osallistuminen vielä kiinni ja ainahan sitä voidaan kokeilla, jos ne vaikka tässä keväällä vielä kasaan saataisiin. Vaikka ei saataisikaan, kisataan silti, sillä viikon päästä 8 vuotta täyttävä Elviira saattaa tänä kesänä kisata viimeiset agikisansa. Katsotaan nyt, miten kroppa ja pää kesäkauden jaksaa ja palautuu.

Olen ilokseni saanut myös treenailla hieman porokoira-Laran kanssa ja tarkoituksena olisi käydä muutama agilitystartti Larankin kanssa ottamassa. On hurjan opettavaista mennä irtoavan maksikoiran kanssa. Tuntuu sinänsä hassulta, että koen, että Elviiran kanssa on kiireempi ja Laran kanssa on aikaa vaikka muille jakaa. Katsotaan kuinka käy, ainakin pidetään hauskaa. Lara on kyllä kultainen ja kuuliainen pieni porokoira. Venlan kanssa on vähän mietintää vielä, mutta Elviiraa ei enää edes väistele. Tänään oli vähän pidempään meidän matkassa mukana, kun  käytiin metsälenkillä ja treenaamassa. Ehdittiin vähän kotonakin loikoilla ennen Laran palautusta. Kaikki kolme neitiä hengissä ;)

Treenien sietämätön hauskuus

Pinkit leppispöksyt

Tänään tehtiin pikatreffit taas Martin kanssa hallille (ultimaattinen häiriö tehdä töitä juoksu-Vennin kanssa samassa hallissa). Pikkurata, jossa oli taas niitä vaikeita juttuja. Täytyy muuten muistaa myös treenata niitä mukamas helppojakin ja vahvistaa sekä muistutella niitä.

Venlalle haettiin pinkin leppispöksyt ja eivät haitanneet yhtään menoa. Into päällä taas. Tehtiin pelkkää ratatreeniä, kun en viitsinyt sitten käytösruuduttaa tuota juoksuista hallissa, ettei jää niin kovia hajuja. Muutamia liikehuomioita treenitoverimme teki. Liikkeestä seiso -kierrä koira, Venni istahtaa/kääntyy helposti, jos annan vähänkään olkapääapua (tai jos kurkkaan pysähtyikö, kun tuo kropanjatkeena oleva olkapää kääntyy siinä samalla). Eli selkä suorassa ja luotto koiraan, näenhän sen sitten kun käännyn sitä kohti että seisooko vai ei ja voin uusia, jos niikseen tulee. Toisena sitten round eli puolenvaihto takana vasemmalta oikealle (kierrä on oikealta vasemmalle), sen Venla sai tehtyä vasta kyltin jälkeen, kun en tehnyt vetoapua sinne oikealle puolelle. Eli tarvitsee vielä vetoavun. Kuin myös kaipaa vetoapua suoraan oikealla puolella istumiseen. Kääntää niin herkästi minua kohti. Mutta niin kuin sanoin treeneissäkin, oikean puolen vahvistaminen on vielä keittiötreenitasolla. Kisoissa mennään auttaen.

Martin ja omistajansa Anskun kanssa suunnitellaankin suuntaavamme Iisalmeen tuplakisoihin reilun viikon päästä. Hieman itseäni jännittää, miten Venla jaksaa kaksi VOI-starttia saman päivän aikana. Toisaalta taas mietityttää, miten tuota käytösruutua saisi vahvistettua tässä ajassa kaikista tehokkaimmin, niin, ettei se jäisi siitä kiinni. Paljon on juttuja, joita osataan, paljon on juttuja, joiden puutteiden kanssa osataan elää, mutta silti niitä yllätyksiä ja "ai niin tällaistakin olisi pitänyt treenata" -hetkiä vain tulee. Vielä ehditään onneksi ennen kisoja pyörähtää hallilla monet kerrat.

Tänään oli ensimmäistä kertaa mukana myös treeninamina kanalastut. Ollaan tähän mennessä syötetty kanafileitä, mutta niiden herkullisuuden lisäksi olen löytänyt niistä vain haasteita. Vaikeaa saada sopivan kokoisia (pieniä) paloja, saksimalla pehmeitä onnistuu, mutta sitten kun ostaakin ison pussin, jossa kaikki on kovempia kuin elämä. Palat sormin palasteltuna ovat isoja, siis liian isoja pienen koiran treeninameiksi, jolloin tulee siis ylisyötettyä. Nämä kanalastuthan ovat kilohinnaltaan jonkun euron arvokkaampia (ei nyt kuitenkaan puhuttu kuin kolmen-neljän euron hintaerosta). Koin tämän yhden treenin jälkeen kuitenkin, että näistähän saa huimasti enemmän vastinetta rahoilleen. Yksi kanalastu menee miljoonaan pieneen sopivankokoiseen palaan, ne on todella helppo sormin palastella. Eikä edes tarvitse valmiiksi palastella, vaan voi pitää isoa lastua taskussa ja siitä katkaista pienen nurkan, kun palkkaa koiran. Helppoa. Näitä ostetaan jatkossakin!

Krista Karhun rally-tokokoulutus

Venla haaveilee pihassa

Venla, juoksuhuuruissaan, osallistui WK:n järjestämään Krista Karhun rally-tokopäivään Ylöjärvellä sunnuntaina 15.1. Käytiin aamulla vielä lainaamassa Hilmalta pinkit juoksupökät, sillä Venlalle ei ole koskaan tarvinnut omia juoksuhousuja hankkia. Se on siisti eikä sotke kotona, mutta eipä niitä mitään hallitreenejäkään varten ole tarvittu, kun Vennin elämä on tosiaan aina ollut vaikeaa juoksujen aikaan.

Voin kertoa, että ei ollut vaikeaa kyllä ollenkaan. Täysillä ja intona rataa päin. Tehtiin siis alle ensin rata, josta saatiin kommentit ja sitten treenattiin tekniikkaa, mitä haluttiin. Radalla oli myös mestariluokan kylttejä, joten jätettiin sellaiset tekemättä/tehtiin avustaen mitä ei osattu. Kommenteista ei juuri viisastuttu, sillä ne kehityskohdat ovatkin työn alla:

-oikealle eli viereen hakeutuminen
-oikealle kääntyminen / takapään käyttö
-seuraamisen peruutus liikkeestä
-vasemmalla oikealle käännökset, oikealla vasemmalle käännökset

Ohjaaja sai noottia, että vauhdinmuutokset eivät olleet oikein tarkkoja. Eipä olla juuri vauhdinmuutoksia kyllä treenattukaan. Myönnetään.

Tekniikaksi sitten toivoin kaksi asiaa, liikkeestä peruutukseen lähtö ja sivuaskeleet. Liikkeestä peruutukseen Krista sanoi ääneen sen, minkä itsekin sanoin, eli mistä se koira tietää, mihin suuntaan vauhdista yhtäkkiä lähdetään? No, ei mistään. Ehdotti siis käsimerkkiä koiralle, josta se tietää, että nyt tulee peruutus. Selvä homma siis, ihan sama se on silloin vaihtaa käsky ja näin tehdään. Eli vaikka paikoiltaan pitää pystyä lähteä seuraamisella peruuttamaan, liikkeestä peruutukseen käskyksi tulee "peruuta". Helppoa ja yksinkertaista. Uutta käskyä opettelemaan. Ensin paikoiltaan lähtöjä, sitten painonsiirron avulla, sitten pienestä liikkeestä ja noin vaan, valmista tulee. Hyvä.

Sivuaskeleet olivatkin helppoa helpompi homma. Vasemmalle käännöksissä on olkapääapu. Sama olkapääapu huomattavasti lievempänä, pitkä sivuaskel ja kappas, Ven kävelee sivuttain. Toki tarvitaan treeniä, että mikä on liikaa ja mikä liian vähän olkapäätä. Ja Kristalta sain hyvän vinkin myös, että jos se näyttää kääntyvän minua kohti -> kesken liikkeen enemmän olkapäätä peliin. Niin aivan, tämä on rally-tokoa. Saa auttaa. Ja jos tulee liikaa olkaa, Venla tekee vasemmalle käännöksen ja katoaa selkäni taakse :D Sitten sama käyttöön myös oikealla puolella, liikkeestä.

Mainitsin ohimennen myös Venlan ongelmasta mennä liikkeestä maahan. Tai siis että sen opetus ei etene. Näytettiin sitten pari toistoa niin, että liikuin peruuttaen Venla edelläni ja pyysin maahan. No, kuulemma on liikaa juttuja nyt josta koiran pitäisi osata poimia jotain. Eli liikun, annan käsimerkin, kumarrun ja annan suullisen käskyn. Jaa miksei se ymmärrä? Eli karsitaan. Ensin maahanmenoa liike seis eikä kumartumista eli suullinen käsky ja käsimerkki. Sitten kun se sujuu, pikkuhiljaa käsimerkkiä vähemmäksi ja liikettä enemmän. Vaatii hurjasti tarkkuutta treeniin, mutta heti sujui, kun keskityin.

Hyvä koulutus ja nyt on eväät eteenpäin.

Rallyn kuvituskuvassa Venlan sukulaispoika Nemo samaisessa koulutuksessa. 

Paluumatkalla etelästä stopattiin Virroilla VipStoren myymälässä hakemassa likkojen ruokavalioon Nutrolinia. Kolme viikkoa mennyt broisku-boulardii-sinkki-ruokavaliolla, ilman mitään hiiva- tai närästysoireita. Uskalletaan ottaa kokeiluun. Nutrolinia tarvitsisivat kumpikin kipeästi, Elvillä on ennen alkanut naaman kutina ja Venlalla närästys tuon Nutrolinin myötä ennen. Tosin Nutrolinin kanssa on aina syötetty miljoonaa muutakin ainetta eli sitä ei ole missään vaiheessa lisätty ruokaa näin aikaisessa vaiheessa eli todellisuudessa voi olla, että se ei ole ollut Nutrolin alkuunkaan, joka on ollut epäsopiva. Saas nähdä kuinka käy.

Elvi oli mukana kaupassa ja pääsi itse valitsemaan uuden lelunsa. Kun nyt kerran oltiin ostoksilla. Venlalle olen haaveillut jotain tuollaista hammaslelua (natustettava muovinen, joka puhdistaa hampaita samalla) jo pitkään, joten ostin senkin samalla. Ihme ja kumma, toimi juuri niin kuin piti ja toivoinkin eli Venni otti heti natustettavakseen!

Elämää aallokossa

Vai pitäisikö sanoa elämää ristiaallokossa.

Reilun viikon takaisen rallyn kivan kisareissupäivän aikana Elviira oli sen ajan itsekseen kotona. Jätin sille aamulla kupin ruokaa ja broiskun selän rouskuteltavaksi, että pysyisi varmasti hiljaisena, kun kuulee auton lähtevän pihasta. Kun tultiin takaisin, molemmat likat saivat normaalin iltaruoan sekä iltanarkuteltavaksi broiskun kaulan. Kumma juttu, että missään vaiheessa ei tullut mieleenkään Elviiran seuraavan päivän agilitykisat Lagulla.

Elvi oli ihan normaali lauantaina, ei tietenkään saanut aamuruokaa, kun oltiin menossa tekemään yhden startin testikisat lähelle. Tultiin kisapaikalle ja käytiin lämppäämässä. Kaikki hyvin. Sitten oli meidän starttivuoro. Lähdin kohti kolmatta hyppyä ja eikö tuo pirskatti karannut lähdöstä. Katsoin, että tuleepa rauhallisesti, mutta oletin, että sen takia himmaili, kun tiesi tehneensä väärin. Nakkasin kolmannen hypyn jälkeen putkeen ja lähdin eteenpäin. Odotin. Ja odotin. Ja odotin. Sitten putkesta tuli esiin hengästynyt lyllerö, joka lähti todellakin lyllertämään perääni .Todella tiukkaa teki, että se pääsi A:n päälle, puolessa välissä rataa hypytkin alkoivat tuottaa tuskaa. Rimoja lenteli. Vasta tässä vaiheessa tajusin Elviiraa tuijotellessani (puoli kilometriä edeltä, sillä se ei vaan tullut....), että sehän on ihan täysi. Ähkyn rajamailla. Edellispäivänä syönyt kaksinkertaisen ruoan. Mik-si? Virhepisteitä 15, rimoista, ja etenemä jossain 3,6m/s tienoilla. Hyvä tyhmä omistaja. Siinä meni sekin testi.

Käytiin agikisojen jälkeen kaverimme Martti-mäyräkoiran kanssa Laton hallilla. Martilla oli tarkoituksena testata hallin mattoa hajuvaaran vuoksi. Elviiralle otin jakkaran mukaan ja treenattiin Eeeeemeliä eli koiratanssiohjelmaa, jossa Elviiran alter ego Eemeli pääsee oikeuksiinsa Vaahteramäen kaimanaan. Hienosti meni treenit, paremmin kuin hyvin itseasiassa. Ohjelma on hyvä ja Elvi osaa sen, kunhan vaan kisoissa pysyisi kehässä ja toimintakykyisenä....

Sitten yhtäkkiä yllättäen Vennipennillä, jolla on aina ollut helmikuussa juoksut, olikin aloittanut juoksunsa. Juuri rallykisojen jälkeen. Eipä olisi arvannut, että juosut olivat noin lähellä asenteen ja innon oltua niinkin mahtava! Venla kun yleensä on se maansa myynyt masistelija, kun elämä on niin rankkaa juoksujen aikaan. Eikä sekään riitä, että on rankkaa, mutta kun kaikkialla on hajuja ja nenää ei vain saada nostettua maasta. Tai siis sellainen se on ollut. Eipä näemmä ole enää.

Elviira ja Martti

Viime viikonloppuna lauantaina oli vuorossa Elviiran ensimmäinen tokon sisäkoe omassa kotihallissamme. Elvi oli ihan rento kisapaikalla, ei mitään rähjää, ei mitään huutoa, ei mitään ahdistusta. Siis tosi, tosi hyvä. Mentiin paikkikseen hyvällä fiiliksellä. Tuplakäsky maahanmenoon. Tuplakäsky. Mi-tä? Elviira ei ole koskaan jäätynyt maahanmenossa, kun se on sivulla. Sehän ennakoi maahanmenoa. No, pysyi hyvin ja palatessani Elvin luokse minuun iski neronleimaus. Elvin iso(in) kompastuskivi on ollut sivuistumisen ennakointi, kun muut käskyttävät "sivua". Lähestyessäni Elviä tajusin, että sehän ei nouse, jos en mene sen "taakse" eli asettaudu noin puoleen väliin koiran kroppaa vaan jään "eteen" eli käytännössä Elviiran kyynäröiden kohdalle. Silloin se ei makuullaan joudu tuijottamaan ikään kuin takaviistoon (mikä nostattaa, kun onhan se ikävä tuijottaa takaviistoon). Jäin eteen ja kappas. Ei ennakoinut. Tuplakäskyn ansiosta kuitenkin kasi.

Sitten lähdettiin yksilöliikkeisiin. Seuruussa napsi lahjetta pari ensimmäistä suoraan, sitten tasaantui. Armollinen ysi. Sitten liikkeestä maahan, vahvaakin vahvempi liike. JA JÄI SEISOMAAN. Ihan samalla tavalla kuin koetreenissä. Käveltiin peiliä päin ja kun näin, että se jäi seisomaan annoin vielä tuplakäskyn, mutta ei hievahtanut. Pirskatin nolla. Sitten luoksetulo, vakiokymppi. Tämän jälkeen tuli kapulan pito ja Elviiran pää ei enää pysynyt kasassa. Eihän se siis kapulaa pidä koskaan, mutta ihme härväämistä, lähti hakemaan kapulaa ja mitä lie. Nollaa nollaa. Liikkuri meinasi hypätä kaukojen yli suoraan hyppyyn, mutta onneksi sille sai kommentoida. Olin tässä vaiheessa jo sikapettynyt Elviin. Vähän vain tiesin, miten kaukot tulisivat menemään. Maahanmenolle MILJOONA käskyä. Ja maasta nousu seisomaan. Eikä voi mennä edes uudestaan maahan. Nolla. Hypystä peruskymppi. Yleisvaikutelma 8,5. All time low 126 pistettä.

Mutta olipa kivutonta ja helppoa päättää, että tämä loppui tähän! Elviira saa harrastaa tokoa omaksi ilokseen, treenataan mitä treenataan, mutta kokeisiin ei mennä enää. Miksi laitan resursseja kiinni koiraan, jonka pää ei vaan kestä. Ei koetilanne, eikä todennäköisesti tule koskaan sitä kestämäänkään. Kivuttomaksi ja helpoksi päätöksen teki myös se, että kotona odottaa oikeasti todella hyvä koira sitä hetkeä, kun siihen aletaan panostamaan resursseja ykköskoirana. No, sen päivän odotus on nyt loppunut. Vaikka Elviira tulee aina ja ikuisesti olemaan oma suosikkini, lempparikoirani, harrastus- ja etenkin kisarintamalla Venla menee nyt tarkkuuslajeissa (rally, toko) ykköspaikalle. Elviira tulee myös olemaan ykköskoirani aina ja ikuisesti agilityssa. Epäilen, että en koskaan tule toista tuollaista saamaan. On ne vaan molemmat, kaikesta huolimatta.

VOIhan rally-toko

Tänään haettiin tälle vuodelle rally-tokomotivaatio Jyväskylästä Venlan ensimmäisestä VOI-luokan startista. Tulos 62 pistettä oli ihan maksimi, mitä voitiinkaan saada, sillä taidot eivät vielä riitä kaikkeen. Mutta kaikki, minkä Ven osasi, se teki oikein. Ensin ajattelin, että perkaan tänne liike liikkeeltä koko rallyradan ja kommentoin joka kohtaa plussilla ja miinuksilla. Mikä onnistui ja mikä ei. Mutta sitten katsoin tuon videon ja apua. Pyydän kiinnittämään huomiota siihen, minkä kanssa ollaan tehty töitä aina ja paljon. Vire, motivaatio, yhteistyö, häntä pystyssä, katsekontakti. JES!

Kolme kertaa Venla erehtyy katselemaan ympärilleen ja kerran käy nenä maassa, siis koko voittajaluokan radan aikana! En voisi millään olla tyytyväisempi. Tämän eteen ollaankin tehty eniten töitä, siis sen, että Venla jaksaa tehdä pitkäkestoista, laadukasta suoritusta, jota näissä hitaissa lajeissa tarvitaan.

Taitoja vaaditaan seuraaviin:

-liikkeestä maahan

-liikkeestä kolme  askelta peruuttaen

-istumasta seisomaan nousu

-käytösruutu (maltti olisi valttia)

Kisaseurana meillä olivat Coco-espanjanvesikoira ja Martti-mäyräkoira, josta jälkimmäinen jäi karvan verran vaille tulosta niin ikään ensimmäisestä voi-luokan kisastaan ja Coco puolestaan nousi avoimesta luokasta meidän voittajaluokkalaisten keskuuteen hienolla RTK2 -tuloksella. Ulkona oli koko päivän yli -20 astetta pakkasta ja sisällä hallissa lämpötila oli lämpimimmillään -3 astetta. Todella. Kylmää. Kyytiä. Voisi sanoa, että liian kylmää ja taitaa kyllä käydä niin, ettei tällaisilla pakkasilla ainakaan mennä enää ikinä JATtilaan, vaikka siellä muuten oikein mukavaa olikin. Tuomarina meillä toimi Minna Hillebrandt, jolta tämä oli oikein ripeästi ja tehokkaasti tuomaroitu kisa.

Ensi viikonloppuna ollaankin mukana Westiekerhon järkkäämässä Krista Karhun rally-tokopäivässä Ylöjärvellä. Se tulee juuri tarpeeseen, sillä tarvitsen apuja edellämainittujen taitojen opiskelun kanssa. Mahtavaa!

Tavoitteet 2017

Tavoitteet harrastuksille vuodelle 2017. Mustaa valkoisella. 

Elviiran päänsisällön hallinta on ykkösasioita

Elviiran agilitytavoite on kova, todella kova Elviiralle. SM-nollat kasaan talvella/alkukeväällä ja osallistuminen yksilöässämmiin kesäkuussa. Ehjää tekemistä, ei prässiä ja ajan tai tuloksen stressaamista. En ole tavattoman pettynyt, jos ei onnistuta, mutta Een täyttäessä keväällä jo 8 vuotta, nyt on se viimeinen hetki päästä osallistumaan noihin karkeloihin.

Tokossa Elviiran tavoite on niin ikään ehjät suoritukset ja iloinen tekeminen. Tavoitteena vuoden aikana saada se ykköstulos tokosta. Yksi riittää, jos tulee useampi, hypin onnesta. Todellakin.

Koiratanssissa HTM:ssä Elviiran vuoden tavoite on nousta voittajaluokkaan eli saada se yksi kunniamaininta AVOsta. Jos päästään tuohon tavoitteeseen, käydään varmasti myös korkkaamassa voittajaluokka tämän vuoden puolella. 

Koiratanssissa freestlyessä taas tavoitteena on tehdä vuoden aikana yksi kisaesitys, jossa Elviira pysyy kehässä eli ei tee yhtään ahdistumishaukkua kohti yleisöä/käy kehän ulkopuolella huutamassa.

Vennin vireeseen keskitytään lajista riippumatta, se tulee aina ensin

 Venlan rally-tokotavoite vuodelle on, vaatimattomasti, RTK4. Ollaanhan me nyt jo puolessa välissä ja vielä siellä helpoimmassa välissä ;) Mutta jos ei ole kovia tavoitteita, ei tehdä kovaa hommiakaan. Aikatavoitetta ei sen kummemmin ole, mutta järkevää olisi tietysti saavuttaa se RTK3 tässä alkuvuoden juoksujen jälkimainingeissa, että ehdittäisiin korkata mestariluokka ennen syksyn seuraavia juoksuja.

Vennipennin tokotavoite on asetettu jo treeniryhmään hakiessamme ja se on TK1 ennen syksyä. Kovasti pohdin, asettaisiko tavoitteen TK2:seen tälle vuodelle, mutta luulen, että rally vie niin suuren osan treenikapasiteetista, että emme ehdi hioa avointa luokkaa tokossa koularikuntoon.

Mejässä yritetään ehtiä ja päästä sen verran kokeisiin, että saataisiin se avoimen toinen ykkönen keväällä/alkukesästä. Syksyllä juoksut alkavat lähestyä niin nopeasti, ettei ole mitään järkeä edes yrittää, kun nenä vie sitten jo ihan minne sattuu.

Näyttelyiden osalta otetaan tavoitteeksi ehtiä muutamaan näyttelyyn vuoden aikana. Riippuen siitä, mihin kuntoon ehditään tukka saada ja mihin kuntoon päästään tuon nartturaivosta luopumisen kanssa, yritetään tietysti tavoitella sitä ERIä ja sijoituksia PN-kehässä. Eihän se ruma rakki ole.

Koiratanssissa freestylen puolella Vennipennin tavoite on osallistua voittajaluokan ohjelmallaan (joka on edelleen work in progress) koiratanssin SM-kisoihin syksyllä. Kannatuksen vuoksi. Tavoitteena saada uusia liikkeitä vuoden aikana haltuun ja työskentelykestoa vaihtelevassa vireessä pidennettyä.

Koiratanssissa HTM:ssä Venlan tavoitteena onkin sitten alokasluokasta kunniamaininnan nappaaminen ja uusien positioiden vahvistaminen, pikkuhiljaa. 

Yhteiset elämykset ja onnellinen elämä tämän kaksikon kanssa

Muutama tavoite ja pari harrastusta. Voisi sanoa, että onneksi ei ole enempää koiria tai taputtaa itseään olalle, että on viisastunut sen verran, että kummankin kanssa ei vain tarvitse tehdä kaikkea. Harrastustavoitteet kattavat meillä kisaamisen ja kisoista haalittavat tulokset. Tärkeintä tietysti vuodessa 2017 on, että molemmat pysyvät terveinä, kunnossa ja onnellisina. Liikutaan, leikitään, tehdään tai ollaan tekemättä, mennään tai ollaan menemättä ja nautitaan matkasta (ja pidetään Venni tallessa). Mahtavia kohtaamisia ja kokemuksia tällekin vuodelle. Parasta westienelämää :) 

PS. Vuoden 2017 tavoitteena myös saada molemmista tytöistä ja joka harrastuksesta KUVIA! Jos joku jossain kisoissa/kokeissa/tapahtumissa meidät radalla näkee ja kamera roikkuu olalla, arvostan räpsyjä, ihan kaikkia!

Tokon kokeenomaiset

Kun nyt kerran sinne oman seuran (halli)tokokokeisiin jossain mielenhäiriössä ilmoittauduttiin, olihan se tänään Elviiran osallistuttava myös tokon kokeenomaiseen treeniin. Meidän seurassa on tosi hieno käytäntö. Jokainen tokoryhmä järjestää vuorollaan ns. kokeenomaisen treenin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sinne ilmoittaudutaan, liikkuri liikkuroi liikkeet, paikkamakuussa on vierasta koiraa ja koko tilaisuus on ns. kokeenomainen eli häiriötä löytyy. Tokoryhmäläisten liikkeiden määrää rajoitettiin 4kpl yksilöliikettä ja se oli ihan ok meille, eikä edes mennyt koko iltaa.

Elviiran, keulivan villihevosen, kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja kaukot. Seuraaminen sen takia, että se on niin villihevosena, kun seuruu on aina ensin. Liikkeestä maahan sen takia, kun se on helppo ja kiva ja satavarma (että Elvi rentoutuu kun on kuitenkin sitä häiriötä). Luoksetulo sen takia, että näen onko haukku palannut valikoimaan tositilanteessa. Kaukot siksi, että ne on tosi, tosi, tosi, tosi paineistavan vaikeat. Paikkis tehtiin myös kolmen paimentolaisen kanssa.

  

Elviira otti yllättävän vähän häiriötä. Siis muutaman kerran tuijotti vähän pidempään kohti yleisöä, mutta ei paineistunut siitä, eikä varsinkaan lähtenyt mihinkään. Paikkiksessa haukkui kovaäänisesti, kun joku iso koira tuli juuri paikkiksen aikaan sisälle halliin ja hengitti (Siis kyllä te tiedätte sen äänen kun iso koira pitää suuta auki ja hengittää. Se on yksi pahimpia uhkailuääniä, mitä Ee tietää. Vaikka toinen vain hengittää). Mutta sieltäkään ei lähtenyt, ei noussut, ei mitään. Kävin kyllä iholla toistamassa käskyn.

Seuraaminen oli hetkittäin jopa kelvollista, mutta villivarsameinigillä mentiin kyllä pitkän matkaa. Melkein voisi sanoa, että loppua kohden, yllättäen, parani. Osasin jopa itse kuunnella liikkuria. Liikkeestä maahan puolestaan. Mitä voisin enää tähän sanoa? Se satavarma "tämä onnistuu aina"-liike. Lopputuloksena siitä muodostuikin liikkeestä seiso. Siis seiso. Mik-si. No, tämä nyt oli yksi yksittäinen, älä stressaannu ihminen. Vielä.

Luoksetulossa lähtö on hiljainen, mutta tuo on ihan uusi uutuus tuo, että kun vauhti on jo päällä, Elviira mutisee. Siis ei vouvou-hauku (mikä on ollut juoksuun lähtiessä haukkuna), vaan ikään kuin mielenosoituksellisesti mutisee tullessaan. Muuten tietysti kivasti suorittaa ja kiertämällä tulee suoraan. Tämä pelaa kyllä. Kaukoissa Elvi yllätti. Siis tosi, tosi, tosi, tosi reipas istumaannousu ja hyvä maahanmeno. Joo, pientä edistystä, mutta hei, se vaihtoi asentoa ja vieläpä ihan oikein. Erittäin pätevää.

Kaksi asiaa oikeastaan mietityttää kokeen suhteen ja ne ovat tuo häiriönsietokyky sekä ääntely. Mutta toisaalta, siinä on kaksi asiaa, joille en oikeastaan voi muuta kuin viritellä Elviä mahdollisimman työkykyiseksi ennen omaa vuoroamme. Liikkeet se osaa (-kapulanpito) ja jos se suorittaa ne kokeessa 80% laadulla siitä, miten se tekee ne treeneissä, saadaan ihan hyvä tuloskin. Jännitys tiivistyy.

Autossa pettyneenä mukana matkustanut Venni ei päässyt halliin treenaamaan ollenkaan, mutta lohdutukseksi sai sitten kotona nautiskella iltaruokansa rallaillen. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, asennonvaihtoja sivulla, vasemmalle käännöksiä, puolenvaihtoja, seuraamista molemmin puolin, vierelle ja sivulle hakeutumista, eteentuloa ja sieltä kiertäen tai suoraan oikealle puolelle siirtymistä. Kaikennäköistä siis. Ja vire pysyi SUPERkorkealla koko ajan. Positiivista on se, että vire pysyy SUPERkorkeana kotioloissa jo kymmenenkin minuuttia, mikä tarkoittaa, että Vennin on mahdollista joskus onnistua pitämään tuo vire hyvällä työkorkeudella myös kisatilanteissa. Kehitystä tapahtuu koko ajan, Venlalla askeleet ovat vain niin pienet ja tasaiset, etten niitä aina huomaa tai arvosta. Elviira kun nousee jättiläisenkokoisia harppauksia eteenpäin, mutta tulee ihan yhtä ryminällä sitten takaisinkin.

Vuoden 2017 tavoitteet ovat hahmottelussa tekstimuotoon. Ja niitä tavoitteitahan riittää!