Vuosi 2016

Tänään oli viimeisen koiraseuran kevätkokous ja palkitsemistilaisuus, joten nyt onkin hyvä summata, miten se viime vuosi terriäisten osalta menikään.

Elvi ja Venni ♥

Elviira (BH Elviira) oli:
LAKKEn vuoden mini-agilitykoira
LAKKEn vuoden terrieri
Westiekerhon vuoden agilitywestie 1
Westiekerhon vuoden tokowestie 1
Westiekerhon vuoden koiratanssiwestie 1

Venla (BH RTK3 Donut's Tosca) puolestaan oli:
LAKKEn vuoden rally-tokokoira
Westiekerhon vuoden mejäwestie 1
Westiekerhon vuoden koiratanssiwestie 2
LATO muisti myös rally-tokon koulutustunnuksista RTK1 ja RTK2

Kumpikin läpäisi myös käyttäytymiskokeen (PAKK) ansaiten koulutustunnukset BH.

Vaikka ei tätä menestyksen, palkintojen, pokaalien tai diplomien takia tehdä, kyllähän se lämmittää, että oma seura muistaa, kun menestyy lajissa kuin lajissa. Itselleni ehdottomasti vuoden kohokohtia olivat käyttäytymiskokeen läpäisy molemmilla, Elviiran nollakorkkaus kolmosluokassa agilityssa (neljän vuoden kolmosissa kisaamisen jälkeen) ja Venlan kehitys rally-tokossa ja yleisesti työkoirana.

Tämä vuosi on jo pitkällä, vaikka blogin päivittäminen jäänytkin tammikuulle. Onneksi ollaan blogista huolimatta saatu jo paljon tehtyäkin.

Venlan kanssa ollaan treenattu viikoittain LATOn tokon kokeisiin tähtäävien treeniryhmässä ja uskaltauduttiinkin viikko sitten korkkaamaan tokoura Tamskin hallissa. Tuloksella ei riemuita, kolmostulos 118 pisteellä, mutta olen ihan mielettömän tyytyväinen ja uskomattoman ylpeä Venlan suorituksesta. Matalavireinen, itsenäinen, kova ja korkeaviettinen terrieri suoritti koko alokasluokan liikkeet palkatta, INNOLLA, parhaan taitonsa mukaan (taidot vielä vaiheessa) ja ainoastaan kahdesti kävi nenä maassa. Nekin nenättelyt tapahtuivat liikkeiden välissä. Tai itseasiassa ensimmäisen kerran nenä meni maahan, kun tultiin kehään, sillä kentällä oli yllättäen nameja viljelty. Toisen kerran, kun yritin ymmärtää ennen kapulanpitoa liikkurin antamia ohjeita ja keskittymiseni herpaantui Venlasta. Sosiaalinen palkka pelasi. Ihan mahtava likka!

Treenilistalle jäi edelleen viimeistelyä vaativat luoksetulon ja hypyn sivulletulo. Nyt sentään tuli molemmilla sivulle asti, ilman tuplakäskyä, eikä jäänyt eteeni seisomaan ja tuijottamaan lisäapuja. Liikkuri- ja tuomarihäiriö varsinkin kaukoissa. Enpä olekaan treenannut tuota, että liikkuri olisi täsmälleen Venlan selän takana puhumassa. Mutta olen sikatyytyväinen kapulanpitoliikkeeseen ja seuraamiseen (vaikkakin saatiin siitä tuomarilta noottia, että kiinnostus hiipui loppua kohti), ei ole nimittäin koskaan vielä seurannut noin pitkää pätkää noin mahtavasti. Paikallamakaamisessa viereinen koira jännitti Venlaa ja tuota täytyykin treenata enemmän, sillä Venlalla on nyt tullut muissakin tilanteissa tuota toisten jännittämistä ilmi. Haluaa poistua paikalta. Hauskasti vaan nosti katseensa paikkiksessa, kun lähti sijaistoimintoon eli haisteluun ja näki varmasti ilmeestäni, että nyt ei mennyt ihan niin kuin piti :D Seuraava ilmo hallitokokokeeseen lähtikin jo Poriin. Ulkokokeisiin ei voida Vennin kanssa mennä (paitsi aidatulle alueelle), sillä en voi luottaa, etteikö se nostaisi sadanosasekunnissa jälkeä ja lähtisi menemään.

Rally-tokossa ollaan alkuvuosi kisailtu Venlan kanssa voittaja-luokassa. Tammikuun lopussa alkanut juoksu oli rankka. Siis todella rankka. Venla ei pystynyt tai halunnut edes kävellä, saati treenata tai liikkua. Tamskin rallykisa helmikuun puolen välin eli juoksujen jälkeen oli ihan tuskaa. Koira ei liikkunut mihinkään ja valui alusta loppuun asti kahden metrin päässä perässä. Siksi olikin huikeaa, kun eilisissä Kuopion rally-tokon tuplakisoissa, heti ensimmäisellä radalla Venlan vire oli ihan huipussa ja tylsällä profiililla (oikealla puolella pitkää seuruuta) oleva rata tehtiin työvaihde silmässä alusta loppuun. Käytösruutu oli edessä istuen (vai-ke-aa!!) ja siinä epäonnistuttiinkin -10 verran, kun Venla nousi. Muuten saatiin radalta yhteensä -10 ratavirhettä eli jos käytösruutu olisi onnistunut, olisi loppupisteenä ollut huikea 90 pinnaa! Mahtava veto Venniltä. Kuitenkin 80 pistettä riitti koulariin ja RTK3 on plakkarissa. Vuoden 2017 rt tavoite on puolessa välissä :) (Ja paras treenikaverimme Martti-mäyräkoira teki tuplakisoissa kahdella radalla hyväksytyt tulokset ja sai samalla retkellä myös RTK3-tunnuksen. Hyvä kisatiimi!)

Startattiin sitten tuplakisojen toisella radalla mestariluokassa harjoittelematta ja luulen, että ei se olisi itseasiassa niin huonosti mennytkään, mutta jostain syystä Venla oli kuin eri koira. Heti halliin tullessamme haisteli hullun lailla ilmaa, radalla haahuili ilmavainujen perässä ja paineistui ihan sikamaisen paljon muista koirista. Saatiin loppuviimeeksi HYL KÄY -tulos eli ohjaajan sopimattoman käytöksen vuoksi hylätty, sillä Vennin ollessa käytösruudussa (hallin nurkassa nokka lähestyvää rataa suorittavaa koiraa kohti), se jännitti niin paljon sitä lähestyvää koiraa, että hyökkäsi (näin että viiksikarvat nousivat, ei toki lähtenyt ääntä eikä päässyt pitkälle, kun oli narussa). Otin vaistomaisesti poskikarvoista kiinni, että saisin sen katseen pois suorittavasta koirasta ja ettei pilattaisi heidän suoritustaan. Tuomari toki ymmärrettävästikin sai slaagin ja keskusteltiinkin sitten tovi jatkosta, että miten jos noin käy, mitä saan tehdä, kun ei esim. hihnastakaan vetäminen ole sallittua ja se sitäpaitsi vain provosoi (ainakin) omaa koiraani. Tultiin yksissätuumin siihen tulokseen, että silloin poistutaan paikalta mahd. pitkälle. Oli kyllä niin kumma tapahtuma muutenkin, sillä en olisi Venlasta ikinä uskonut, mutta en tiedä sitten oliko tilanne liian ahdistava, kun oltiin tosiaan käytösruudussa nurkassa ja katse lähestyvää (todella lähelle tulevaa) koiraa kohti. Pitkä päivä takana ja nälkäkin vielä. Itseasiassa ajattelin jo kolmannella kyltillä, kun Venla lähti haahuilemaan, että jätän kesken, enkä jättänyt. Note to self, jos tuntuu siltä, että koira ei ole ok tai tekeminen on huonoa, JÄTÄ KESKEN. Ei ole pakko suorittaa ja tehdä tekemisestä pakkopullaa. Tuplakisat taitavat myös olla Venlalle liian paljon, jos ajomatka suuntaansa on yli kolme tuntia ja paikalla ollaan kuutisen tuntia suoritusten välillä. Tästä huolimatta oli kiva huomata, että Vennillä oli muutamia mestariluokan juttuja jo hanskassa. Mm. täydellinen edestä puolen vaihto ja valkovuokko :)

Fiilistellään kuitenkin VOI-luokan luokkanousuradalla, josta saatiin muuten tuomarinpalkintokin hyvästä kannustavasta ja iloisesta suorituksesta! Rally jää nyt treenitauolle ja kisaamaan mennään näillä näkymin seuraavan kerran, kun hallikausi taas kesän jälkeen alkaa (jos ei löydy kesällä halli- tai aidattuja kisoja). Toisena pääsiäispäivänä päästään DT:lle epävirallisiin rallykisoihin MES-luokan nollakoiraksi. Mennään treenimielellä!

Venlan jäädessä käytännössä kesäksi treenitauolle, pääsee Elviira taas loistamaan eli agilitykausi alkaa, kun pihakentät kutsuvat. Neljästä nollasta olisi SM-osallistuminen vielä kiinni ja ainahan sitä voidaan kokeilla, jos ne vaikka tässä keväällä vielä kasaan saataisiin. Vaikka ei saataisikaan, kisataan silti, sillä viikon päästä 8 vuotta täyttävä Elviira saattaa tänä kesänä kisata viimeiset agikisansa. Katsotaan nyt, miten kroppa ja pää kesäkauden jaksaa ja palautuu.

Olen ilokseni saanut myös treenailla hieman porokoira-Laran kanssa ja tarkoituksena olisi käydä muutama agilitystartti Larankin kanssa ottamassa. On hurjan opettavaista mennä irtoavan maksikoiran kanssa. Tuntuu sinänsä hassulta, että koen, että Elviiran kanssa on kiireempi ja Laran kanssa on aikaa vaikka muille jakaa. Katsotaan kuinka käy, ainakin pidetään hauskaa. Lara on kyllä kultainen ja kuuliainen pieni porokoira. Venlan kanssa on vähän mietintää vielä, mutta Elviiraa ei enää edes väistele. Tänään oli vähän pidempään meidän matkassa mukana, kun  käytiin metsälenkillä ja treenaamassa. Ehdittiin vähän kotonakin loikoilla ennen Laran palautusta. Kaikki kolme neitiä hengissä ;)

Treenien sietämätön hauskuus

Pinkit leppispöksyt

Tänään tehtiin pikatreffit taas Martin kanssa hallille (ultimaattinen häiriö tehdä töitä juoksu-Vennin kanssa samassa hallissa). Pikkurata, jossa oli taas niitä vaikeita juttuja. Täytyy muuten muistaa myös treenata niitä mukamas helppojakin ja vahvistaa sekä muistutella niitä.

Venlalle haettiin pinkin leppispöksyt ja eivät haitanneet yhtään menoa. Into päällä taas. Tehtiin pelkkää ratatreeniä, kun en viitsinyt sitten käytösruuduttaa tuota juoksuista hallissa, ettei jää niin kovia hajuja. Muutamia liikehuomioita treenitoverimme teki. Liikkeestä seiso -kierrä koira, Venni istahtaa/kääntyy helposti, jos annan vähänkään olkapääapua (tai jos kurkkaan pysähtyikö, kun tuo kropanjatkeena oleva olkapää kääntyy siinä samalla). Eli selkä suorassa ja luotto koiraan, näenhän sen sitten kun käännyn sitä kohti että seisooko vai ei ja voin uusia, jos niikseen tulee. Toisena sitten round eli puolenvaihto takana vasemmalta oikealle (kierrä on oikealta vasemmalle), sen Venla sai tehtyä vasta kyltin jälkeen, kun en tehnyt vetoapua sinne oikealle puolelle. Eli tarvitsee vielä vetoavun. Kuin myös kaipaa vetoapua suoraan oikealla puolella istumiseen. Kääntää niin herkästi minua kohti. Mutta niin kuin sanoin treeneissäkin, oikean puolen vahvistaminen on vielä keittiötreenitasolla. Kisoissa mennään auttaen.

Martin ja omistajansa Anskun kanssa suunnitellaankin suuntaavamme Iisalmeen tuplakisoihin reilun viikon päästä. Hieman itseäni jännittää, miten Venla jaksaa kaksi VOI-starttia saman päivän aikana. Toisaalta taas mietityttää, miten tuota käytösruutua saisi vahvistettua tässä ajassa kaikista tehokkaimmin, niin, ettei se jäisi siitä kiinni. Paljon on juttuja, joita osataan, paljon on juttuja, joiden puutteiden kanssa osataan elää, mutta silti niitä yllätyksiä ja "ai niin tällaistakin olisi pitänyt treenata" -hetkiä vain tulee. Vielä ehditään onneksi ennen kisoja pyörähtää hallilla monet kerrat.

Tänään oli ensimmäistä kertaa mukana myös treeninamina kanalastut. Ollaan tähän mennessä syötetty kanafileitä, mutta niiden herkullisuuden lisäksi olen löytänyt niistä vain haasteita. Vaikeaa saada sopivan kokoisia (pieniä) paloja, saksimalla pehmeitä onnistuu, mutta sitten kun ostaakin ison pussin, jossa kaikki on kovempia kuin elämä. Palat sormin palasteltuna ovat isoja, siis liian isoja pienen koiran treeninameiksi, jolloin tulee siis ylisyötettyä. Nämä kanalastuthan ovat kilohinnaltaan jonkun euron arvokkaampia (ei nyt kuitenkaan puhuttu kuin kolmen-neljän euron hintaerosta). Koin tämän yhden treenin jälkeen kuitenkin, että näistähän saa huimasti enemmän vastinetta rahoilleen. Yksi kanalastu menee miljoonaan pieneen sopivankokoiseen palaan, ne on todella helppo sormin palastella. Eikä edes tarvitse valmiiksi palastella, vaan voi pitää isoa lastua taskussa ja siitä katkaista pienen nurkan, kun palkkaa koiran. Helppoa. Näitä ostetaan jatkossakin!

Krista Karhun rally-tokokoulutus

Venla haaveilee pihassa

Venla, juoksuhuuruissaan, osallistui WK:n järjestämään Krista Karhun rally-tokopäivään Ylöjärvellä sunnuntaina 15.1. Käytiin aamulla vielä lainaamassa Hilmalta pinkit juoksupökät, sillä Venlalle ei ole koskaan tarvinnut omia juoksuhousuja hankkia. Se on siisti eikä sotke kotona, mutta eipä niitä mitään hallitreenejäkään varten ole tarvittu, kun Vennin elämä on tosiaan aina ollut vaikeaa juoksujen aikaan.

Voin kertoa, että ei ollut vaikeaa kyllä ollenkaan. Täysillä ja intona rataa päin. Tehtiin siis alle ensin rata, josta saatiin kommentit ja sitten treenattiin tekniikkaa, mitä haluttiin. Radalla oli myös mestariluokan kylttejä, joten jätettiin sellaiset tekemättä/tehtiin avustaen mitä ei osattu. Kommenteista ei juuri viisastuttu, sillä ne kehityskohdat ovatkin työn alla:

-oikealle eli viereen hakeutuminen
-oikealle kääntyminen / takapään käyttö
-seuraamisen peruutus liikkeestä
-vasemmalla oikealle käännökset, oikealla vasemmalle käännökset

Ohjaaja sai noottia, että vauhdinmuutokset eivät olleet oikein tarkkoja. Eipä olla juuri vauhdinmuutoksia kyllä treenattukaan. Myönnetään.

Tekniikaksi sitten toivoin kaksi asiaa, liikkeestä peruutukseen lähtö ja sivuaskeleet. Liikkeestä peruutukseen Krista sanoi ääneen sen, minkä itsekin sanoin, eli mistä se koira tietää, mihin suuntaan vauhdista yhtäkkiä lähdetään? No, ei mistään. Ehdotti siis käsimerkkiä koiralle, josta se tietää, että nyt tulee peruutus. Selvä homma siis, ihan sama se on silloin vaihtaa käsky ja näin tehdään. Eli vaikka paikoiltaan pitää pystyä lähteä seuraamisella peruuttamaan, liikkeestä peruutukseen käskyksi tulee "peruuta". Helppoa ja yksinkertaista. Uutta käskyä opettelemaan. Ensin paikoiltaan lähtöjä, sitten painonsiirron avulla, sitten pienestä liikkeestä ja noin vaan, valmista tulee. Hyvä.

Sivuaskeleet olivatkin helppoa helpompi homma. Vasemmalle käännöksissä on olkapääapu. Sama olkapääapu huomattavasti lievempänä, pitkä sivuaskel ja kappas, Ven kävelee sivuttain. Toki tarvitaan treeniä, että mikä on liikaa ja mikä liian vähän olkapäätä. Ja Kristalta sain hyvän vinkin myös, että jos se näyttää kääntyvän minua kohti -> kesken liikkeen enemmän olkapäätä peliin. Niin aivan, tämä on rally-tokoa. Saa auttaa. Ja jos tulee liikaa olkaa, Venla tekee vasemmalle käännöksen ja katoaa selkäni taakse :D Sitten sama käyttöön myös oikealla puolella, liikkeestä.

Mainitsin ohimennen myös Venlan ongelmasta mennä liikkeestä maahan. Tai siis että sen opetus ei etene. Näytettiin sitten pari toistoa niin, että liikuin peruuttaen Venla edelläni ja pyysin maahan. No, kuulemma on liikaa juttuja nyt josta koiran pitäisi osata poimia jotain. Eli liikun, annan käsimerkin, kumarrun ja annan suullisen käskyn. Jaa miksei se ymmärrä? Eli karsitaan. Ensin maahanmenoa liike seis eikä kumartumista eli suullinen käsky ja käsimerkki. Sitten kun se sujuu, pikkuhiljaa käsimerkkiä vähemmäksi ja liikettä enemmän. Vaatii hurjasti tarkkuutta treeniin, mutta heti sujui, kun keskityin.

Hyvä koulutus ja nyt on eväät eteenpäin.

Rallyn kuvituskuvassa Venlan sukulaispoika Nemo samaisessa koulutuksessa. 

Paluumatkalla etelästä stopattiin Virroilla VipStoren myymälässä hakemassa likkojen ruokavalioon Nutrolinia. Kolme viikkoa mennyt broisku-boulardii-sinkki-ruokavaliolla, ilman mitään hiiva- tai närästysoireita. Uskalletaan ottaa kokeiluun. Nutrolinia tarvitsisivat kumpikin kipeästi, Elvillä on ennen alkanut naaman kutina ja Venlalla närästys tuon Nutrolinin myötä ennen. Tosin Nutrolinin kanssa on aina syötetty miljoonaa muutakin ainetta eli sitä ei ole missään vaiheessa lisätty ruokaa näin aikaisessa vaiheessa eli todellisuudessa voi olla, että se ei ole ollut Nutrolin alkuunkaan, joka on ollut epäsopiva. Saas nähdä kuinka käy.

Elvi oli mukana kaupassa ja pääsi itse valitsemaan uuden lelunsa. Kun nyt kerran oltiin ostoksilla. Venlalle olen haaveillut jotain tuollaista hammaslelua (natustettava muovinen, joka puhdistaa hampaita samalla) jo pitkään, joten ostin senkin samalla. Ihme ja kumma, toimi juuri niin kuin piti ja toivoinkin eli Venni otti heti natustettavakseen!

VOIhan rally-toko

Tänään haettiin tälle vuodelle rally-tokomotivaatio Jyväskylästä Venlan ensimmäisestä VOI-luokan startista. Tulos 62 pistettä oli ihan maksimi, mitä voitiinkaan saada, sillä taidot eivät vielä riitä kaikkeen. Mutta kaikki, minkä Ven osasi, se teki oikein. Ensin ajattelin, että perkaan tänne liike liikkeeltä koko rallyradan ja kommentoin joka kohtaa plussilla ja miinuksilla. Mikä onnistui ja mikä ei. Mutta sitten katsoin tuon videon ja apua. Pyydän kiinnittämään huomiota siihen, minkä kanssa ollaan tehty töitä aina ja paljon. Vire, motivaatio, yhteistyö, häntä pystyssä, katsekontakti. JES!

Kolme kertaa Venla erehtyy katselemaan ympärilleen ja kerran käy nenä maassa, siis koko voittajaluokan radan aikana! En voisi millään olla tyytyväisempi. Tämän eteen ollaankin tehty eniten töitä, siis sen, että Venla jaksaa tehdä pitkäkestoista, laadukasta suoritusta, jota näissä hitaissa lajeissa tarvitaan.

Taitoja vaaditaan seuraaviin:

-liikkeestä maahan

-liikkeestä kolme  askelta peruuttaen

-istumasta seisomaan nousu

-käytösruutu (maltti olisi valttia)

Kisaseurana meillä olivat Coco-espanjanvesikoira ja Martti-mäyräkoira, josta jälkimmäinen jäi karvan verran vaille tulosta niin ikään ensimmäisestä voi-luokan kisastaan ja Coco puolestaan nousi avoimesta luokasta meidän voittajaluokkalaisten keskuuteen hienolla RTK2 -tuloksella. Ulkona oli koko päivän yli -20 astetta pakkasta ja sisällä hallissa lämpötila oli lämpimimmillään -3 astetta. Todella. Kylmää. Kyytiä. Voisi sanoa, että liian kylmää ja taitaa kyllä käydä niin, ettei tällaisilla pakkasilla ainakaan mennä enää ikinä JATtilaan, vaikka siellä muuten oikein mukavaa olikin. Tuomarina meillä toimi Minna Hillebrandt, jolta tämä oli oikein ripeästi ja tehokkaasti tuomaroitu kisa.

Ensi viikonloppuna ollaankin mukana Westiekerhon järkkäämässä Krista Karhun rally-tokopäivässä Ylöjärvellä. Se tulee juuri tarpeeseen, sillä tarvitsen apuja edellämainittujen taitojen opiskelun kanssa. Mahtavaa!

Tavoitteet 2017

Tavoitteet harrastuksille vuodelle 2017. Mustaa valkoisella. 

Elviiran päänsisällön hallinta on ykkösasioita

Elviiran agilitytavoite on kova, todella kova Elviiralle. SM-nollat kasaan talvella/alkukeväällä ja osallistuminen yksilöässämmiin kesäkuussa. Ehjää tekemistä, ei prässiä ja ajan tai tuloksen stressaamista. En ole tavattoman pettynyt, jos ei onnistuta, mutta Een täyttäessä keväällä jo 8 vuotta, nyt on se viimeinen hetki päästä osallistumaan noihin karkeloihin.

Tokossa Elviiran tavoite on niin ikään ehjät suoritukset ja iloinen tekeminen. Tavoitteena vuoden aikana saada se ykköstulos tokosta. Yksi riittää, jos tulee useampi, hypin onnesta. Todellakin.

Koiratanssissa HTM:ssä Elviiran vuoden tavoite on nousta voittajaluokkaan eli saada se yksi kunniamaininta AVOsta. Jos päästään tuohon tavoitteeseen, käydään varmasti myös korkkaamassa voittajaluokka tämän vuoden puolella. 

Koiratanssissa freestlyessä taas tavoitteena on tehdä vuoden aikana yksi kisaesitys, jossa Elviira pysyy kehässä eli ei tee yhtään ahdistumishaukkua kohti yleisöä/käy kehän ulkopuolella huutamassa.

Vennin vireeseen keskitytään lajista riippumatta, se tulee aina ensin

 Venlan rally-tokotavoite vuodelle on, vaatimattomasti, RTK4. Ollaanhan me nyt jo puolessa välissä ja vielä siellä helpoimmassa välissä ;) Mutta jos ei ole kovia tavoitteita, ei tehdä kovaa hommiakaan. Aikatavoitetta ei sen kummemmin ole, mutta järkevää olisi tietysti saavuttaa se RTK3 tässä alkuvuoden juoksujen jälkimainingeissa, että ehdittäisiin korkata mestariluokka ennen syksyn seuraavia juoksuja.

Vennipennin tokotavoite on asetettu jo treeniryhmään hakiessamme ja se on TK1 ennen syksyä. Kovasti pohdin, asettaisiko tavoitteen TK2:seen tälle vuodelle, mutta luulen, että rally vie niin suuren osan treenikapasiteetista, että emme ehdi hioa avointa luokkaa tokossa koularikuntoon.

Mejässä yritetään ehtiä ja päästä sen verran kokeisiin, että saataisiin se avoimen toinen ykkönen keväällä/alkukesästä. Syksyllä juoksut alkavat lähestyä niin nopeasti, ettei ole mitään järkeä edes yrittää, kun nenä vie sitten jo ihan minne sattuu.

Näyttelyiden osalta otetaan tavoitteeksi ehtiä muutamaan näyttelyyn vuoden aikana. Riippuen siitä, mihin kuntoon ehditään tukka saada ja mihin kuntoon päästään tuon nartturaivosta luopumisen kanssa, yritetään tietysti tavoitella sitä ERIä ja sijoituksia PN-kehässä. Eihän se ruma rakki ole.

Koiratanssissa freestylen puolella Vennipennin tavoite on osallistua voittajaluokan ohjelmallaan (joka on edelleen work in progress) koiratanssin SM-kisoihin syksyllä. Kannatuksen vuoksi. Tavoitteena saada uusia liikkeitä vuoden aikana haltuun ja työskentelykestoa vaihtelevassa vireessä pidennettyä.

Koiratanssissa HTM:ssä Venlan tavoitteena onkin sitten alokasluokasta kunniamaininnan nappaaminen ja uusien positioiden vahvistaminen, pikkuhiljaa. 

Yhteiset elämykset ja onnellinen elämä tämän kaksikon kanssa

Muutama tavoite ja pari harrastusta. Voisi sanoa, että onneksi ei ole enempää koiria tai taputtaa itseään olalle, että on viisastunut sen verran, että kummankin kanssa ei vain tarvitse tehdä kaikkea. Harrastustavoitteet kattavat meillä kisaamisen ja kisoista haalittavat tulokset. Tärkeintä tietysti vuodessa 2017 on, että molemmat pysyvät terveinä, kunnossa ja onnellisina. Liikutaan, leikitään, tehdään tai ollaan tekemättä, mennään tai ollaan menemättä ja nautitaan matkasta (ja pidetään Venni tallessa). Mahtavia kohtaamisia ja kokemuksia tällekin vuodelle. Parasta westienelämää :) 

PS. Vuoden 2017 tavoitteena myös saada molemmista tytöistä ja joka harrastuksesta KUVIA! Jos joku jossain kisoissa/kokeissa/tapahtumissa meidät radalla näkee ja kamera roikkuu olalla, arvostan räpsyjä, ihan kaikkia!

Tokon kokeenomaiset

Kun nyt kerran sinne oman seuran (halli)tokokokeisiin jossain mielenhäiriössä ilmoittauduttiin, olihan se tänään Elviiran osallistuttava myös tokon kokeenomaiseen treeniin. Meidän seurassa on tosi hieno käytäntö. Jokainen tokoryhmä järjestää vuorollaan ns. kokeenomaisen treenin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että sinne ilmoittaudutaan, liikkuri liikkuroi liikkeet, paikkamakuussa on vierasta koiraa ja koko tilaisuus on ns. kokeenomainen eli häiriötä löytyy. Tokoryhmäläisten liikkeiden määrää rajoitettiin 4kpl yksilöliikettä ja se oli ihan ok meille, eikä edes mennyt koko iltaa.

Elviiran, keulivan villihevosen, kanssa tehtiin seuraaminen, liikkeestä maahan, luoksetulo ja kaukot. Seuraaminen sen takia, että se on niin villihevosena, kun seuruu on aina ensin. Liikkeestä maahan sen takia, kun se on helppo ja kiva ja satavarma (että Elvi rentoutuu kun on kuitenkin sitä häiriötä). Luoksetulo sen takia, että näen onko haukku palannut valikoimaan tositilanteessa. Kaukot siksi, että ne on tosi, tosi, tosi, tosi paineistavan vaikeat. Paikkis tehtiin myös kolmen paimentolaisen kanssa.

  

Elviira otti yllättävän vähän häiriötä. Siis muutaman kerran tuijotti vähän pidempään kohti yleisöä, mutta ei paineistunut siitä, eikä varsinkaan lähtenyt mihinkään. Paikkiksessa haukkui kovaäänisesti, kun joku iso koira tuli juuri paikkiksen aikaan sisälle halliin ja hengitti (Siis kyllä te tiedätte sen äänen kun iso koira pitää suuta auki ja hengittää. Se on yksi pahimpia uhkailuääniä, mitä Ee tietää. Vaikka toinen vain hengittää). Mutta sieltäkään ei lähtenyt, ei noussut, ei mitään. Kävin kyllä iholla toistamassa käskyn.

Seuraaminen oli hetkittäin jopa kelvollista, mutta villivarsameinigillä mentiin kyllä pitkän matkaa. Melkein voisi sanoa, että loppua kohden, yllättäen, parani. Osasin jopa itse kuunnella liikkuria. Liikkeestä maahan puolestaan. Mitä voisin enää tähän sanoa? Se satavarma "tämä onnistuu aina"-liike. Lopputuloksena siitä muodostuikin liikkeestä seiso. Siis seiso. Mik-si. No, tämä nyt oli yksi yksittäinen, älä stressaannu ihminen. Vielä.

Luoksetulossa lähtö on hiljainen, mutta tuo on ihan uusi uutuus tuo, että kun vauhti on jo päällä, Elviira mutisee. Siis ei vouvou-hauku (mikä on ollut juoksuun lähtiessä haukkuna), vaan ikään kuin mielenosoituksellisesti mutisee tullessaan. Muuten tietysti kivasti suorittaa ja kiertämällä tulee suoraan. Tämä pelaa kyllä. Kaukoissa Elvi yllätti. Siis tosi, tosi, tosi, tosi reipas istumaannousu ja hyvä maahanmeno. Joo, pientä edistystä, mutta hei, se vaihtoi asentoa ja vieläpä ihan oikein. Erittäin pätevää.

Kaksi asiaa oikeastaan mietityttää kokeen suhteen ja ne ovat tuo häiriönsietokyky sekä ääntely. Mutta toisaalta, siinä on kaksi asiaa, joille en oikeastaan voi muuta kuin viritellä Elviä mahdollisimman työkykyiseksi ennen omaa vuoroamme. Liikkeet se osaa (-kapulanpito) ja jos se suorittaa ne kokeessa 80% laadulla siitä, miten se tekee ne treeneissä, saadaan ihan hyvä tuloskin. Jännitys tiivistyy.

Autossa pettyneenä mukana matkustanut Venni ei päässyt halliin treenaamaan ollenkaan, mutta lohdutukseksi sai sitten kotona nautiskella iltaruokansa rallaillen. Tehtiin liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, asennonvaihtoja sivulla, vasemmalle käännöksiä, puolenvaihtoja, seuraamista molemmin puolin, vierelle ja sivulle hakeutumista, eteentuloa ja sieltä kiertäen tai suoraan oikealle puolelle siirtymistä. Kaikennäköistä siis. Ja vire pysyi SUPERkorkealla koko ajan. Positiivista on se, että vire pysyy SUPERkorkeana kotioloissa jo kymmenenkin minuuttia, mikä tarkoittaa, että Vennin on mahdollista joskus onnistua pitämään tuo vire hyvällä työkorkeudella myös kisatilanteissa. Kehitystä tapahtuu koko ajan, Venlalla askeleet ovat vain niin pienet ja tasaiset, etten niitä aina huomaa tai arvosta. Elviira kun nousee jättiläisenkokoisia harppauksia eteenpäin, mutta tulee ihan yhtä ryminällä sitten takaisinkin.

Vuoden 2017 tavoitteet ovat hahmottelussa tekstimuotoon. Ja niitä tavoitteitahan riittää!

Uutta vuotta kohti

Uusi vuosi koputtelee nurkan takana. Agilitylisenssi ensi vuodelle hankittu. Parit kisailmot tehty ja paikat saatu. Ruokintasuunnitelman seuraava steppi otettu. Tulevan vuoden tavoitteita hahmoteltu. Kalenteria on täytetty.

Siitä se lähtee käyntiin.

Tänään käytiin taas tyttöjen ruokakaupassa Lakeuden eräkoirassa tankkaamassa broiskurouhetta, broiskun kauloja ja broiskun selkää pakastin täyteen. Samalla tein heräteostoksen, nimittäin ostin metallikamman, joka kadotettiin viimeisissä Dream Team areenan koiratanssikisoissa (tai sillä tiellä) ja jonka jälkeen westiet ovat kulkeneet enemmän tai vähemmän kampaamattomina karvapalloina. Poikettiin vielä Lifen kautta hakemassa täydennystä ruokavalioon. Venlan takia tai ansiosta molempien tyttöjen ruokavalioon tuli kokeiluun syksyllä Boulardii -niminen probioottivalmiste, jonka ehdotettiin auttavan Venlan suoliston toiminnan parantamiseen. Venlaahan on aina närästänyt. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kahden kuukauden kokeilun aikana Venlan närästysoireet voisin sanoa, katosivat. Mutta koska oireet ovat ennenkin vaihdelleet, päätin tehdä yksinkertaisesti eläinkokeen ja tuon kahden kuukauden kuurin päätteeksi lakata antamasta boulardiita. Kolmisen viikkoa lopettamisesta Vennin oireet palasivat. Ja se, mitä en edes huomannut boulardiikuurin aikana, oli aineen auttaminen myös tyhjän mahan syndroomaan. Vaikka itse en ole luontaistuotteiden tai lisäravinteiden minkäänlainen kuluttaja (myönnän, pidän sitä jopa humpuukina), boulardii palasi ruokavalioon. Otettiin tällä kertaa myös sinkkisitraatti testiin, josko siitä saisi Elvin iho enemmän apuja. Tämä valmiste olikin ihanan pientä tablettia, joka tulee helposti nieltyä liharouheen mukana. Aikaisemmin syötin kelasinia, joka isoina palluratabletteina jäi monesti Evin kupin pohjalle pyörimään. 

Illaksi saatiin hallille treeniseuraa rally-tokon paniikkitreeneihin espanjalaisesta vesikoirasta Cocosta ja vakiokaverimäykystä Martista. Treenattiin Minna Hillebrandin eli loppiaiskisojen tuomarin vanhaa rataa. Treenikaveri se Venlan suorituksen jälkeen kiteyttikin osuvasti, että Vennihän ei onnistunut juuri niissä liikkeissä, mistä sanoin jo ennen treenejä, ettei se niitä osaa. Yllättävää! Mutta jännä että tuokin upposi vasta, kun joku toinen sanoi sen ääneen.

Positiiviset:
+pyörähdys liikkeestä (Vennille väärällä eli vasemmalla puolen seuratessa) on kehittynyt huomattavasti ja liikkeestä on tullut KIVA!
+Vire pysyi korkealla, siis oikeasti korkealla, pidempään (useamman minuutin)
+Käytösruutukoirakko ei häiritse
+Käytösruutukoirakkona malttia löytyi sekä istumiseen että makaamiseen

Vaatii tekemistä:
-seisomaan nousu ja tänään liikkeestä seisomaan pysähtyminenkin oli hukassa (kiitos aktiivisen liikkeestä maahanmeno -treenaamisen, joka sekoittaa)
-liikkeestä maahanmeno
-vierelle (oikealle puolelle) tulo ja siihen hakeutuminen suoraan
-oikealta vasemmalle puolelle selän takaa kiertäminen liikkeessä (puolen vaihto takana)

Josko päästään kevätkaudelle rally-tokon viikkoryhmään, niin saadaan sitä kautta treenimotivaatiota nostatettua ja sen myötä Vennikin edistyisi taas tässä(kin) lajissa.

Ehdin tänään vihdoinkin ilmoittaa molemmat tytöt Westiekerhon Wuoden Westie -kisaan. Elviira osallistuu vuoden agi-, toko ja koiratanssiwestiekisaan, Venla puolestaan vuoden mejä- ja koiratanssiwestiekisaan. Ensi vuoden tuloksista lajivalikoimaan lisätään vihdoin myös rally-toko, joten 2017 vuoden päätteeksi päästään lähettämään myös rallyn tulokset. Vielä täytyy muistaa osallistua omien seurojen vuoden koira -kisoihin, kun niihin osallistuminen tulee ajankohtaiseksi. Ihan vaan kannatuksen ja hauskuuden vuoksi :)

Masentavaan tukkaan saadaan muutaman viikon päästä apuja, kun Venni ja Elvi pääsevät kumpikin muutaman vuoden tauon jälkeen ihan ammatikseen näitä trimmaavan henkilön käsiin.

Vuosi 2016

Toiminnantäyteinen vuosi katkesi joulun rauhaan ja nyt onkin hyvä aika katsoa vuotta 2016 taaksepäin. Viime vuosihan oli hiljainen. Eikä tehty mitään. Onneksi tämän vuoden alussa laitettiin tavoitteita pöytään, niin kuin ennen vanhaan. Nyt voidaankin vuoden lopussa kaivaa nuo tavoitteet vuodenvaihteen postauksesta ja ihan mustaa valkoisella todeta, miten meni.

Elviira

Elvin tavoitteet kiteytettynä tälle vuodelle olivat päästä huonosta pahaksi lipuneen koira-ahdistuksen kanssa pääseminen eteenpäin, startata agissa ja saada se kauan kiusannut ensimmäinen kolmosten nolla, uskaltautua toko-kokeisiin uusien sääntöjen alle ja startata koiratanssissa AVOssa.

Miten meni?

Koira-ahdistuksen kanssa tehtiin töitä ihan hulluna ja onhan se vieläkin huonossa jamassa, vihreitä miehiä näkyy ja moni tilanne ahdistaa. Mutta startattiin kisoissa, joissa keskityttiin nimenomaan vain ja ainoastaan tuon ahdistuksen minimointiin. Vuoden viimeisissä kt-kisoissa DT-Areenalla Elviira lähti ainoastaan FS-radalla pienten vihreiden miesten perään kerran, HTM-esityksen kesken ei kertaakaan ja pysyi toimintakykyisenä. Siis se on jo paljon se, toimintakyky. Ei siis mitään ihmeparantumista tai oikotietä onneen löydetty, mutta ei sellaista olekaan. Eteenpäin ja ennen kaikkea kohti parempaa mentiin paljon.

Agissa startattiin moneen kertaan ja vuoden toisissa kisoissa Vaasassa se osui. Nolla. Ja heti seuraavissa Janakkalassa tuplanolla. Ja sen jälkeen ollaan saatu vielä yksi tupla ja vuoden viimeisissä kisoissa ihmeiden ihme, hyppärinolla. Yhteensä 22 starttia vuonna 2016, joista yhteensä 6 nollaa. Edellinen nolla saatu vuonna 2012, kun noustiin kolmosiin ja sen jälkeen on vettä virrannut. Nyt on kolme SM-nollaa (sis. tupla) seitsemästä kasassa seruaavaa vuotta varten.

Tokossa startattiin uusien sääntöjen kokeessa loppukesästä Sastamalassa ja saatiin kakkostulos. Selvittiin hengissä. Ja Elviira oli näissä kokeissa rennoin oma itsensä vuosiin. Ei mitään ahdistusta, ei mitään paineistumista, ei mitään häiriökäyttäytymistä.

Koiratanssissa startattiin moneen otteeseen AVO-luokassa HTM:n puolella ja uskaltauduttiin sinne freestlyeenkin alokkaaseen (taas). Menestystä ei tullut, eikä päästy luokkanoususta nauttimaan, mutta tavoite saavutettiin, startattiin AVO-luokassa. Koiratanssissa se tekemisen ja koirien ahdistus näkyy eniten, mutta saatiin hyviä suorituksia.

Joulutontut

Venla

Venlalle olinkin asettanut kirjavan määrän tavoitteita ja huvittuneena luin tavoitelistausta läpi tietäen sen, minkä tiedän nyt ja mitä en tiennyt vuosi sitten. Venlan tavoitteina oli startata agissa ja rallyssa ensimmäiset viralliset kisat, koiratanssissa startata AVOssa, käydä näyttely(i)ssä ja valmistella tokon ALO-luokan liikkeet.

Miten meni?

Agility poistui aika äkkiä Venlan lajivalikoimasta. Ei Vennistä johtuvista syistä, vaan siitä, että en saa motivoitua itseäni motivoimaan matalavireistä koiraa tuohon lajiin. Minulla on ihanan innokas agilitykoira Elviira, jonka kanssa olen saanut maistaa sitä korkeavireisen koiran hulluuttaa hyvässä ja pahassa. Ei saavutettu tavoitetta ja jätettiin lajihaaveet tämän yksilön ja lajin osalta. Lopullisesti.

Rallyssa päästiin LAKKEn omaan rallyryhmään ulkokaudella ja sen ansiosta uskaltauduttiinkin kisoihin. Yllätyksenä, kuudella startilla noustiin voittaja-luokkaan ja Venla ansaitsi koulutustunnuksensa RTK2. Kävipä vauhdilla ja yllättäen, tavoitteet paukkuen.

Koiratanssin AVO-luokassa ehdittiin startata kaksi kertaa, kunnes saatiin Oulussa kolmannella yrittämällä kuma ja sen myötä siirto voittaja-luokkaan. Ehdittiin voittajassakin jo H-tuloksen verran startata (ihan vain kannatuksen vuoksi) ja itseasiassa HTM:nkin puolella yhden startin verran.

Ensimmäiseenkään näyttelyyn ei päästy, sillä kärsittiin koko vuosi hiivatassuista. Nyt on ehkä boulardiin ja ruokinnan säädön myötä saatu vatsa tasapainoon ja sitä myöten sitten hiivastakin päästään lopullisesti eroon, mutta jalkojen kanssa mennään terveys edellä, näyttelykarvat perässä -mentaliteetilla.

Tokossa päästiin syksyllä mukaan meille uuden seuran, LATOn, tokoryhmään ja siellä viimeistään tavoitettiin tokon osalta alo-luokan liikkeiden valmistelu -tavoite. Liikkeestä maahan on ihan kesken, kaikki muut ovat viimeistelyä vaille tai jo viimeistelty koekuntoon.

Kaikista onnistumisista ja menestyksistä ja hyvistä hetkistä huolimatta vuoden ehdoton kruunu molempien osalta oli BH-kokeen suoritus onnistuneesti ensiyrittämällä Rovaniemellä. En olisi uskaltanut sitä edes tavoitteeksi koskaan asettaa. Rautaiset westiet!

Vuoteen 2016 kuului myös lukematon määrä uusia ja vanhoja koiraystäviä, kisakavereita, uusia haaveita, innostumista, suunnanmuutoksia, hyviä juttuja ja elämää. Into on kova kohti tavoitteidentäyteistä vuotta 2017. Vielä maltetaan fiilistellä hetki joulua ja uuden vuoden kynnyksellä nostetaan uudet tavoitteet pöydälle.

Jouluvieraat

Viikko eteenpäin

Arki on pahimmillaan töissä, jossa päivät venyvät hetkittäin vapaa-ajalle asti ja koska vapaa-aikakin on täynnä toimintaa, loppuu se aika jostain tekemisestä. Ensimmäisenä blogin päivittämisestä jokaisessa välissä. Otetaan siis pikakelaus viikosta ja yritetään syksyn kiireidenkin keskellä pitäytyä useammin ja lyhemmin bloggaamisessa :)

Viime keskiviikkona käytiin Agilassa treenaamassa Martti-mäyräkoiran kanssa rally-tokoa. Tehtiin paria pientä radanpätkää ja HUOM! Venlalla oli namipalkka mukana. Ja sehän toimii. Vasemmalle käännökset näyttivät hyvältä, edelleen on vaikeuksia puolenvaihdoissa (pujottelu) ja pyörimisessä, mutta nekin ovat parantuneet viimekerrasta. Istu-askel oikealle-istu on vaiheessa, vaikka Ven ei poikittanutkaan niin pahasti kuin ennen. Seisomisesta en sano mitään. En niin yhtään mitään.

Bongasin jostain blogista tässä menneellä viikolla rallypostauksia, joissa oli käyty ns. saman kastin kyltit läpi. Eli tyyliin kaikki puolenvaihdoskyltit, kaikki täyskäännöskyltit jne. Täytyisi ottaa Venlan kanssa tähän loppuvuoteen vielä sellainen samantyyppinen läpileikkaus rallyn kylteistä (ALOsta VOIttajaan), niin selviää oikeasti, mikä toimii ja mikä ei. Sekä paikoiltaan että vauhdissa.

Pieni videopätkä noista keskiviikon treeneistä.

Lauantaina lähdettiinkin sitten koko porukalla extempore kety-reissulle Jyväskylään agilitykisoihin. Heli ja pihis Näpsä kisailivat kolmen radan verran ja yritettiin olla hengessä mukana. Oli ihan kuin matka menneeseen, sillä en muistanutkaan koska olen viimeeksi käynyt Jattilassa. Tulipahan sekin selvitettyä ja vuonna 2011, silloin viimeksi. Elviira ollut kakkosluokkalainen. Halli oli kyllä ihan äärettömän kylmä, mutta minulla oli varusteet kunnossa, enkä päässyt paleltumaan. Yritin ottaa kuviakin, mutta ei noin huonovalaistuksessa hallissa vain riitä objektiivien valovoima, ei niin millään.

Oli kyllä kiva haistella agikisojen tunnelmaa, sillä Agirodussahan me viimeksi ollaan oltu. Nyt pitäisi sitten talven kisakausi herättää Elviiran kanssa taas käyntiin. Ilmo Tamskin kisoihinkin tuli juuri naputettua. Kivasti saa töistä saadut liikuntasetelitkin käytettyä noissa "sivistyksen parissa"järjestetyissä kisoissa.

Valitettavasti Helille ja Näpsälle ei yhtä SM-nollaa lukuunottamatta kummempaa menestystä tullut, mutta olipa opettavaista seurata agikisojen kulkua ja oman ryhmäläisen olemista kisapaikalla. Koutsina opin paljon. Taas kerran.

Tänään kiirehdittiin taas Venlan omiin tokon viikkotreeneihin Latolle, jossa vuorossa oli kuukauden viimeisen maanantain ohjattu treeni. Tällä kertaa meillä oli kouluttajana Heidi Hendrell. Vaikka meillä onkin ollut vasta kaksi ohjattua treeniä takana, täytyy sanoa, että tuo on kyllä hyvä systeemi. Vaihtuvat koutsit tarkoittavat sitä, että saadaan uusia näkökulmia ja ohjeita, mutta sitten taas pääasiassa treenataan omatoimisesti eli pystytään myös edistymään, kun väliajoilla voidaan treenata sitä, mitä kukin itse tarvitsee.

Olin itse etukäteen suunnitellut, että otetaan seuruun käännöksiä ja luoksetuloa tänään ohjauksessa. Mutta koska onneton minä, jätin Vennin palkkapallon kiireessä kotiin, oli se luoksetulo jätettävä pois, sillä en halua treenata mitään vauhtia vaativaa nameilla (joita sai matkan varrelta kaupasta, sillä nekin, yllätys yllätys, unohtuivat kotiin). Otettiin sitten toiseksi maahan-seiso-vaihtelu.

Seuruun käännökset olivat hyvät, ei niissä mitään, mutta kommenttina koutsilta tuli heti, että miksi noin pitkiä suoraan seuraamisia. Luulin seuruuttaneeni Venlaa muutaman askeleen, kun todellisuudessa seuruutin kymmenestä viiteentoista askelta, jonka jälkeen yksi käännös, monta askelta ja palkka. Vinkkinä sain siis ihan yksinkertaisesti 2-3 askelta, käännös, 2-3 askelta, käännös ja sitten vaikka palkka. Siis että tehdään tosi tosi tosi tosi paljon lyhyemmällä seuruulla ja monia käännöksiä peräkkäin ennen sitä palkkaa. Joo-o. Järkeenhän se käy. Ihme juttu vaan, kun tarvitsee jonkun toisen ihmisen sanomaan sen ääneen.

Maahan-seiso-vaihteluita tehtiin ihan vain kädellä vetämällä Ven ylös maasta. Pointtina piti olla se, että se ns. hyppää etujaloillaan ylös. Eihän se koskaan tule hyppäämään, mutta ajatus olisi nousta ns. suorille etujaloille. Eli käsi liikkuu suoraan ylöspäin, ei ollenkaan vetäen nenästä eteenpäin. No, olen tottakai tehnytkin suoraan ylöspäin nostoa, mutta heti, kun Venla on istahtanut sillä nostolla, olen lopettanut. Tehtiin varmaan viitisentoista toistoa ja Venla nousi ehkä kahdesti istumaan, loput kerrat seisomaan. Eli ei ne parit istumiset haittaa, kunhan niistä ei palkata. Joo-o. Järkeenhän sekin käy.

Sitten heitin vielä kysymyksen, että onkohan ihan pöljää tässä vaiheessa enää vaihtaa täyskäännöksen suoritustyyliä Venlalle. Olen käyttänyt Vennillä samaa kuin Elviiralla eli ns. saksalaista, jolloin käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut. Elvillä tämä toimii, sillä sille tulee kiire tulla takaisin sivulle eli tämä on nopea ja sujuva. Venla on kuitenkin sen verran rauhallisempi, että se tahtoo jäädä jälkeen tai jopa näyttää hitaalta. Siksi ajattelin, että olisikin ehkä parempi, jos sekin kääntyisi vasemmalle. Silloin se jäisi sisäkurviin eli sillä olisi lyhin matka eli kenties näyttäisi siltä, että tulee paremmin mukaan. No, Heidi pyysi näyttämään, miltä se täyskäännös näyttää (molemmat vasemmalle) ja sanoin, että ei se ole valmis, minkä vuoksi sen käyttöä epäröinkin. Tehtiin kuitenkin, ensin paikoiltaan. Sitten vauhdista. Molemmat suoritukset 10+. Niin mitähän me vielä mietitään? Koutsikin naurahti, että eihän tässä mitään kysymystä ollutkaan, joten noin se kävi. Nykyään Venlan tokon täyskäännös on molemmat vasemmalle.

Loppuun tehtiin vielä paikkis ja Venla pysyi hieman paremmin asennoissa kuin aikaisemmin. Mutta on se kesto vielä huono. Tahtoo kuunnella vieraiden käskyjä ja epäröidä omiani. Eikä oikein malttaisi, vaan mielellään tarjoaisi sitä toista asentoa. Pysyi kivasti kuitenkin kaukana, kerran palkkasin välillä.

Tosi hyvin menivät tokotreenit pelkällä namilla, vaikka nälkäkuolema vaivasikin ja kuolaa riitti siitä hyvästä muillekin.

Kotona tehtiin vielä ennen iltapalaa eteenmenoa ja Venla on kyllä siinäkin ihan huippu. Rauhallisesti siirtyy eteen ja kuuntelee tarkasti. Katse pysyy edessä, mutta silti nenä on hallussa ja koira pysyy pystyssä. Tuosta tulee kyllä vielä superrrrrrhieno koiratanssiliike raksaohjelmaan voittajaan :)

Elviira sai myös iltapalaa, tekemättä töitä. Lempparikoiran etuoikeuksia.

Luova tauko

Jostain syystä on ollut tarve pitää taukoa bloggaamisesta kesän aikana. Yhtä lailla jostain syystä on tullut tarve taas jatkaa blogikirjoittelua syksyn saapuessa. Tai ensilumiahan on luvattu ensi viikolle, joten talven kynnyksellähän tässä ollaan.

Meillä oli kuitenkin ihan huippukesä.

Mejässä kevään ykköstulos jäi ainoaksi, sillä nenänkäyttö lisääntyi, mitä lähemmäs heinäkuun juoksuja Venlan osalta lähestyttiin. Käytiin muutamassa kokeessa siis hakemassa kokemusta ja näyttämässä, että kyllä niitä westiejäkin vielä metsässä kuljetetaan,

Tokossa uskaltauduin Elviiran kanssa virallisiin kokeisiin (joihin satuttiin sattumalta toisen westien, Hanin, kanssa samaan aikaan). Elviira oli näissä kokeissa vanha oma itsensä. Hirveä ympäristö, karmea myrskytuuli, mutta Elviira oli rento, iloinen ja teki töitä mielellään. Se näkyi tuloksessakin ja kakkostulos saatiin. Mokasin itse kaukot, sillä olin ensimmäistä kertaa uusien sääntöjen mukaisissa kokeissa, mutta häpeämällä siitäkin selviää.

Koiratanssissa Venla veti heti kesän alkuun AVO-luokan kunniamainintansa ja on näinollen nykyään voittaja-luokassa. Käytiin Westiekerhon järjestämässä koiratanssikisassa kannustuksen vuoksi tuo VOI-luokka korkkaamassa ja pisteitä tuli jotain 140 tienoilla eli treenattavaa riittää. Ohjelma onkin ihan täysin kesken vielä, mutta on mitä harjoitella. Elviira tahkoaa edelleen pieniä vihreitä miehiä vastaan vaihtelevalla menestyksellä.

Agilityssa Elviira nappasi Agirodussa elämänsä toisen tuplanollan. Huhhuh. Saisiko siitä sittenkin ensi kesän SM-karsintoihin koiran. Loppukesä ja alkusyksy ollaan jouduttu lajista pitämään taukoa aikataulutuskysymysten vuoksi.

Rally-tokossa Venla tahkosi itselleen kuudennella startilla RTK2-koularin eli ollaan nykyään rallyssakin voittaja-luokkalaisia.

Molemmat (lue siis MOLEMMAT!!!!) westiet osallistuivat lokakuun alussa vielä BH-kokeeseen ja kirsikkana tämän kesäkauden päälle kumpikin sen läpäisi.

Nyt ollaan treenikaudella Venlan osalta kaikissa lajeissa. Seuraavat kokeet tulevat olemaan vasta tammikuussa. Marraskuun lopulla on neiti nelivuotias tarkoitus steriloida. Treenataan tokoa nykyään Lakeuden Tokoilijoissa viikoittain ja kohta puolin pitäisi myös alkaa LAKKEn rally-tokotreenit. Näiden lisäksi rakennetaan kt-ohjelmaa ja opetellaan uusia liikkeitä, vanhoja toki vahvistaen.

Elviiran kanssa pidetään koiratanssissa treenitaukoa. Tarkoitus rakentaa uusi ohjelma ihan uudella näkökulmalla. Agilityssa puolestaan vedetään vielä loppuvuoden rypistys eli marraskuu ja joulukuu kirmataan kisakentillä ja sitten jäädään parin kuukauden pakkastauolle. Tokossa yritetään vielä päästä pariin kokeeseen tämän vuoden puolella.

Meille tuli myös kaksi vuotta täyteen lakeuksilla asumista elokuussa ja täytyy sanoa, että nyt tuntuu siltä, että ollaan kotiuduttu! On treenikaveria ja on lenkkikaveria. Voiko koiraihminen juuri muuta tarvita?

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

BH Elviira & BH RTK2 Donut's Tosca ♥

Löytyi!

Motivaatio nimittäin. Oma motivaationi. Se on ollut kaikkien lajien osalta enemmän tai vähemmän hukassa viimeiset vuodet. Eilen oikeastaan sen ensimmäistä kertaa tunnustin itselleni, mutta jo viime viikonlopun rallytreeneissä tuntui erilaiselta. Omien koirien kanssa tekeminen on kivaa, niiden kanssa treenaaminen on kivaa ja kun on kivaa ja tehdään töitä, yllätys yllätys, edistytään.

Rally-treeneihin mentiin taas Elvin kanssa paikkomaan vajaaseen ryhmään ja treenattiin pihalla. Ihan yhtälailla jähmettymistä, kyttäilyä ja häiriönajoa kuin sisälläkin, mutta enpä muuta ajatellutkaan. Jotain valoa jonkun tunnelin päässä kuitenkin hetkittäin, sillä ei se ihan joka välissä kuitenkaan käytösruutukoirakkona ollutta hirviömäistä pehmolelulehmää tai radan sivussa häiriönä ollutta ihan oikeaa mäyräkoiraa tuijotellut, vaan väläytteli hienoja juttuja. Minullekin tuli ihan uusi rallykyltti vastaan, istu, askel sivulle, istu -kyltti. Onpa siis hyvä, että ollaan treenattu Elviiran kanssa sivuaskeleita. Niitähän tarvitaan rallyssakin!

Tiistaina oltiin agin viikkotreeneissä ja otin molemmat, kun ryhmä oli parilla vajaa. Tietenkin, sen kerran kun kuvaan molempien treenejä, Elviiran toinen veto eli huippuhetket eivät olleet enää mahtuneet mukaan. Se teki niin pirskatin hyvin töitä, että en pysty käsittämään. Rimat kolmekympissä ja kolmevitosessa, eikä mitään ongelmaa, täysillä vaan yli. Renkaalla keuli joka kerralla eli juoksi kauempaa ohi renkaasta, mutta korjaamalla sekin selvis. Yllättäen viimeisellä kerralla kova käskytys oli se, mikä auttoi. Ei se vaan tajunnut aikaisemmin tuijottaa oikeaan suuntaan. Sikamaisen hienot juoksukontaktit (eivät tietenkään tulleet videolle, kun se tila loppui) ja putkiinkin meni (jopa ohjatessani ulkokaarteessa) mukisematta! Eipä ole pitkään aikaan ollut tuollaista agi-Elviä radalla. Kiva koira.

Vennipenni puolestaan tuntui ihan samanlta kuin näyttääkin videolla. Siis Venlaksihan se meni hetkittäin varsinkin tuolla kaukaisemmassa päässä vauhdilla, siis oikein juoksi tukka hulmuten, mutta Elviiraan verrattuna se on vaan niiiiiiiin jähmeä. Tehtiin ihan tahallaan pidempää pätkää, mutta kyllä se vaan huomaa, että se vireen ylläpito vie niin mehut, että väkisinkin tipahtelee treenin edetessä. Pussia ei olla otettu ihan hetkeen ja sen kyllä huomasi, mutta vikoilla vedoilla Venlakin pisti vain kaasun pohjaan ja pimeyteen mars. Luotan kyllä edelleenkin siihen, että mitä enemmän tehdään ja työstetään, sitä enemmän saadaan itsevarmuutta Vennin tekemiseen ja sitä kautta vauhtiakin lisää. Onhan tässäkin jo edistystä aikaisempiin ja kyllä uskon, että tällä vauhdilla ykköset lyllertää kevyesti läpi. Niin sitä vaan kesän startteja kohti. 

Rally-tokon tekniikkatreenit

Perjantai-illan riemuksi päästiin tuurauspaikalle rally-tokoryhmään ja otin sinne Venlan mukaan. Treeneissä aiheena oli tekniikan treenaaminen (ja häiriö) eli hallissa oli muutaman eri tekniikan treenauspiste, joissa kaikki harjoittelivat samanaikaisesti.

Venla otti hieman häiriötä muista, senhän siitä saa, kun treenaa pääasiassa itsekseen, mutta eihän sitä oikeasti häiriintymiseksi voi sanoa, jos muutaman kerran koko treenaamisen aikana katsahtaa muihin. Suurin häiriö oli houkutuksessa olleet nakit laatikossa, mutta hämmästyttävintä oli, että siitäkin päästiin yllättävän kivuttomasti ohi!

Treenipisteinä oli siis houkutus eli toisin sanoen voisi sanoa luopuminen. Siinä jouduttiin vääntämään pariin otteeseen, ettei Venni mene tutkimaan nakkeja tai tötteröitä, edes palkan jälkeen, mutta hoksasi kyllä äkkiä sen, että kontaktilla saa palkan. Valitettavasti video on äänetön, mutta taktiikaksi otin antaa negatiivista palautetta siitä, kun lähti haistelemaan, mutta heti, kun palasi ja jatkoi töitä, kehuin. Hyvin toimi, eikä mennyt Vennikään rikki. Ja ehkä opin itsekin rutiinia Elvin kanssa työskentelyyn.

Toisena treenipisteenä oli peruutuksen harjoittelu. Tuntuu hassulta, sillä Elviiralla ei ole elämässään mitään muuta suuntaa kuin takaperin ollutkaan, että miten peruuttaminen voi olla koiralle niin vaikeaa kuin Venlalle. Tahtoo jäädä tuijottamaan minua ja oikeastaan väistää vasta, kun kävelen päälle. Ainoastaan YHDESSÄ toistossa lähti omaehtoisesti parin askeleen verran peruuttamaan. Että kyllä sieltä se taitokin löytyy, kunhan saadaan se kaivettua esille. Voi olla rallyn kolme koiran mittaa ihmisen seistessä paikalla vielä vähän kaukainen tavoite.

Kolmas tekniikkapala oli neliö, jossa treenattiin tiukkoja yhdenaikaisia käännöksiä. Venlahan ei osaa käännöksiä vielä, sillä ollaan se saatu vasta hiljattain haluamalleni tasolle suoraan kävelyn kanssa (ja katsokaa tuota videota, kyllä silmä lepää seuruussa!!!). Treenattiin niin, että namilla vedin Vennin samanaikaisesti käännöksestä. Hetkittäin onnistui paremmin, mutta huomasin, että Venla tahtoo jäädä tuijottamaan minua (kättä), ja kun se käsi pysähtyy kulmissa, joissa vaan jalat liikkuu, Venlakin pysähtyy. Tai sitten väistää eli antaa minun kääntyä ensin ja sitten vasta kääntyy perässä. Mutta ihan lopussa saadaan pari onnistunutta samanaikaista käännöstä aikaiseksi, ilman vetoapua. Jes.

Se mistä täytyy olla erityisen ylpeä on se, että oltiin siis agilityhallissa, jossa oli neljä tai viisi täysin vierasta koiraa (isoja ja pieniä), joista osa haukkui ja muutenkin oli meteliä, niin mitä tekee Ven? Keskittyy parhaansa mukaan ja kivalla vireellä omaan työhön ja haluaa tehdä parhaansa rallyssa. Ei huutoa, ei meuhkaamista, ei ahdistumisia. Siinä oltiin vain minä, Venla ja taskut täynnä nameja. Pakko sanoa, mut hetkittäin väläyttelee niin hienoja ominaisuuksia tuo koira, etten voi uskoakaan.

Video on tylsä ja alkupätkä kaukaa epätarkasti kuvattu, mut katsokoon ken jaksaa.

Kevät on tullut, mikä tarkoittaa, että päästään taas metsiinkin kulkemaan hiihtäjien siirryttyä kesälaitumille. Ihanaa, sillä jatkuva peseminen ja puunaaminen asfalttikävelyiden jälkeen ei vain jaksa kiinnostaa. Löydettiinkin tässä eräänä sateisena päivänä lyhin reitti Simpsiössä parkkikselta lammelle, Kesää ajatellen on hyvä tietää, mitä reittiä Elviira pääsee kaikista nopeimmin uimaan ;) Vaikka Elville kelpaa myös Lapuanjoki, mutta siinä on välilllä niin kova virtaus, että en uskalla kyllä irti sitä päästää sinne uimaan. Ties mihin mereen ajautuu.

Lajista toiseen

Lauantaina kisattiin Tamskin koiratanssikisoissa avoimessa molempien kanssa. Vennipenni freestylen puolella viimeistä kertaa jänöjussi-ohjelman parissa (eihän kesällä voi enää hiihtää!) ja Elvi HTMssä pohjoisvaltioiden marssilla (jota marssitaan vielä ja pitkään).Sama halli Ylöjärvellä, jossa viime kisoissa Venla ei tehnyt muuta kuin ollut nenä maassa. Ja Elviira kokovartalokipsissä.

Siihen nähden tässä oli jo parannusta, vaikka  pisteissä ei liikuttukaan muualle kuin alaspäin. Olen todennut tässäkin lajissa, että kaikki on tuomaripeliä ja niinhän se on. Miten kukaan voisikaan olla täysin puolueeton? Mielipidekysymyksistä puhutaan aina, mutta tärkein mielipide, josta jaksan välittää, on omani. Venlan kanssa meni miljoonasti paremmin, sillä nenä ei käynyt kuin pariin otteeseen lattiassa. Harjoittelun puutteesta moni liike jäi vähän sinnepäin tehdyksi, mutta onpahan, mistä parantaa. Viimeksi lähestynyt juoksu oli siis syy nenäilylle. Luulin jo, että vuosien työ nenän käytön hillitsemisessä oli valunut hukkaan.

Elviira taas teki huomattavasti pidempiä pätkiä jäätymättä, jäätyminenkin oli toisenlaista. Halusi pois tilanteesta, kävi haistelemassa seinää tmv. ja palasi takaisin, jonka jälkeen teki törkeällä innolla töitä. Ei pysähtynyt, huutanut, karannut tai varsinaisesti ahdistunut kertaakaan. Muutaman kerran vältteli (varsinkin välissä -positiota, mikä on yksi lemppareista), mutta ihan oikeasti ne pätkät, joissa se oli oikeassa positiossa oikeaan aikaan, olivat super.

Kaverit

Pitkästä aikaa tuli ahdistuksen kautta inspiraatio myös ohjelmiensuunnitteluun. Seuraaviin kisoihin mennään vasta Ouluun kesäkuussa eli nyt on hyvin aikaa treenata. Ja treenattavaahan riittää. Aion nimittäim kokeilla, miten kumpikin toimii kahden startin taktiikalla (jos siis saadaan neljä paikkaa kisoista). Elviira jatkaa AVO HTM:ssä marssilla, mutta inspis iski myös tehdä tai edes kokeilla taas sitä freestyleäkin. Elvi on kuitenkin hurjan taitava, kun vaan pääsisi niistä henkisistä rajoitteistaan. Cowboy-teemalla mennään testaamaan. Rekvisiittakin on jo teossa. Koiratanssin paras puoli.

Venlan AVO FS ahdisti kaikista eniten, sillä ei tosiaan voida hiihtää enää kesällä, mutta en keksi mitään tuolle koiralle, kun en vaan inspiroidu siitä samalla tavalla kuin Elviirasta. Sitten se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, heiljastinliivi, rautalapio, AC/DC - tästä tulee hyvä! Onneksi reilun viikon päästä Salla pitää Westiekerhon järkkäämän koiratanssin yksäripäivän, jossa saatan saada tuon idean jalostettua ammattilaisen neuvoin ihan ohjelmaksi asti. Treenattavaa riittää, sillä Vennin taitotaso on hädintuskin alokasluokkaa, avoimesta puhumattakaan. HTM:n puolella uskoisin, että Vennikän debyytti alokasluokassa sujuu kohtuullisesti. Juuri Vennille sopiva takanojainen musiikki on vain pakko hyödyntää. Eikä tuo sanomakaan ihan pieleen tuon koiran kohdalla mene. Don't worry, be happy.

Kun tästä kammottavasta inspiraatiolauantaista selvittiin, nappasinkin LAKKElta rally-tokoryhmään tuurauspaikan. Heti Elviiran kanssa härkää sarvista ja ihan omasta takaa tuotu täysin tuttu pandakarhu laitettiin hihnaan, käytösruutukoirakoksi ja avot, reaktio oli valmis. Vire on Elvillä ihan sikamainen, kun ollaan agihallissa, mutta harvinaisen hyvin pystyi kyllä keräämään itsensä. Ja monen monta hyvää elämänvalintaa saatiin aikaiseksi pandankin kanssa! Hyvä Elvi. Ihan lopussa treenikaverina ollut mäyräkoira lähti vaeltamaan ulos hallista. Elävä häiriö oli ihan, ihan liikaa, mutta senkin jälkeen työnteko jatkui. Parempi niin.

Rallytreenistä on tuollainen kymmenen minuutin epämääräinen videokin, mutta jos sitä jaksaa katsoa, saa ehkä kevyttä ymmärrystä siitä, miten ahdistava Elviiran elämä on, kun pandasta saadaan tuollaisia reaktioita. Ollaan ehkä jonkun vuoden päästä vielä tilannetta, jolloin pehmon tilalle laitetaan oikea koira, mutta ainakin on toiveikas olo ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, että kyllä tämäkin tästä. Sama reaktiohan toki toistuu lajista riippumatta (ei agissa) eli siinä mielessä harjoittelu auttaa ihan kauttaaltaan.

Maanantaina ymmärrettiin pitää välipäivä. Tai ei ymmärretty, mutta vedän itse agitreeniä kisaryhmäläisilleni maanantai-iltaisin, joten omat koirat ovat pakosta lepopäivällä. Iltasella tehtiin pientä tempputreeniä Vennin kanssa. Elviira harjoitteli odottamista.

Tänään päästiinkin sitten omiin agin viikkotreeneihin. Sieltä puuttui pari muuta treenikaveria, joten päädyin ottamaan molemmat mukaan. Yleensä en tykkää treenata kummankin kanssa, sillä Elviin menee siinä vaiheessa ihan täysin hermo. Se kuumuu miljoona kertaa enemmän, kun tietää, että teen Vennin kanssa agilitya. En todellakaan siis tiedä, mistä johtui, mutta tänään Elviirakin oli uskomattoman fiksu. Hyvää rataa, käsittämättömän hyvää etenemistä ja radanlukua (ei tahtonut kääntyä, siis Elviira, ei kääntynyt!!!). Odotti nätisti autossa väliajat, ilman sen suurempaa draamaa ja raivoa. Vau.

Vennipenni puolestaan teki rengas- ja keinutreeniä, sekä tietysti kipitettiin yhdessä rataakin. Jos uskaltaisin väittää, sanoisin, että ollaan menossa parempaan suuntaan ajoituksen ja aaltopituuden suhteen, vaikka vielä ollaankin aika eri planeetoilla. Venni teki hienosti töitä, mutta itselleni tuottaa tuskaa ymmärtää, että Venlaa taas pitää kääntää. On muuten ihan pakko tai se kaartaa jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Vennikin on alkanut huomata eron lajeille. Tänään nimittäin kuulin ensimmäistä kertaa Venlan haukkuvan häkissä. Hassu ääni, mikä loppui kyllä aika äkkiä, kun sen kuulin. Mutta olipa Vennissä potkuakin. Kivasti edettiin.

Kamerasta loppui onnellisesti tila, ennen kuin sain molempien treenit videolle, joten alta löytyy pikkupätkä tappaja-Elviiran lyllerrystä. Ensi viikolla täytyy muistaa nostella rimat kolmeenkymppiin, sillä tarvitaan ennen lähestyvän kesän kisakautta paaaaaljon korkeustreeniä. Jos se vihdoin tulisi se ihka ensimmäinen nolla sieltä kolmosistakin.

Pääsiäisen ajan aktiviteetit

Westiekerhon nimissä järkättiin westieille Krista Karhun rally-tokokoulutus Koirakoutsilla pitkäperjantaina. Venlan tausta rallyssa on parit onnettomat treenit ja ne yhdet ihan hyvin menneet kisat, Elvi kun taas on mestariluokkalainen, mutta ei olla kahteen vuoteen kisakentille astuttu ahdistusongelmasta johtuen.  Mietin ja pohdin, onko minun ideaa osallistua molempien kanssa, mutta osallistuin kuitenkin.Krista

Kanssakurssilainen Retu

Sitten seuraava mietinnän aihe olikin, mitä me haluaisimme tehdä.

Venlan kanssa tehtiin Kristan tekemää pikkurataa, niin että Krista katseli, miltä meno näyttää ja mikä

Krista teki kuitenkin asiallisen huomion: koirankin olisi mukavampi tehdä, jos sille opettaisi enemmän tekniikkaa eli niin kuin hyvin sen itsekin tiedän, motivaatiota lisää myös itsevarmuus. Venlan taitotasoon rallyssa ei olla kuitenkaan missään vaiheessa vielä keskitytty, joten laji on siinä mielessä outo koiralle. Harkinnassa on, josko kesäaikaan päästäisiin sellaiseen rally-ryhmään LAKKElle, että Venlakin pääsisi hieman edistymään lajissa. Tuo laji on kyllä niin tuttu, että voittajaan asti selvitään ilman sen kummempaa ryhmätreeniäkin. Toinen huomionarvoinen seikka oli, että sama ongelma, mikä meillä on ollut seuraamiseen lähdössä, on toki myös kaikessa muussa tekemisessä. Eli käskyjen nopeampi suorittaminen. Venlalla kestää se sekunti, pari, ennen kuin se alkaa toteuttaa annettua käskyä ja siinä vaiheessa olen itse jo mennyt menojani. Kotitehtäväksi otettiin siis reagointinopeuden kasvattaminen. Luulen kyllä tuon korjaantuvan itselläänkin, kun opetellaan tekniikkaa, mutta kuten seuraamisen kanssakin on huomattu, kyllä se vaan auttaa vahvistaa sitä, mitä halutaan.

Elviiran kanssa pohdin ensin, että otanko noin ison palasen purtavaksi koulutuspäivään, kuin Elviiran ahdistuskarkaamisongelman. Onneksi kuitenkin siihen päädyin ja kun totta puhutaan, sehän on se ainut asia, mikä estää meitä kisaamasta rallyssa. Elviira ei kyllä ollut ollenkaan sellaisessa lukko-tilassa, eikä lähtenyt sellaisella räyhähengellä kuin on totuttu näkemään. Mutta saatiin kuitenkin Elvistä ongelmakäyttäytyminenkin näkyviin isolla pehmolelukarhulla, jota Krista kuljetti narun päässä. Kristan huomiot olivat, että tämä on tässä vaiheessa muodostunut opituksi käytökseksi -> korjattavissa eli kielto, kun lähtee, sitten helppo toteutettavissa oleva käsky ja kun toteuttaa, siitä palkka. Simppeliä. Toki todettiin, että koirien kanssa reaktiossa on mukana epävarmuutta ja jonkin asteista pelkoa, mutta Krista oli vakaasti sitä mieltä, että kyllä tämän saa korjattua. Korjataan samaa toimintaa myös arjessa, jos sitä siellä ilmenee ja samoin myös muissa lajeissa. Elviira pitää työskennellessä siedättää myös kaikkeen liike- ja äänihäiriöön (helpommin sanottu kuin tehty), sillä kaikista nopeimmin reaktion sai aikaiseksi, kun Krista juoksi kiljuen nalle narussa ohitsemme. Mutta saatiin myös todella hyviä tilanteita, joissa Elviira valitsi oikein eli jatkoi työntekoa, vaikka huomasin ahdistavan, kiljuvan tai liikkuvan nallen lähellään.

Vaikka valtaosa päivästä olikin taas odottelua koirilla, pidettiin kuitenkin vapaapäivä lauantaina ja käytiin vain muutaman kilometrin lenkeillä. Pääsiäissunnuntaina käytiin aamulenkillä metsässä laavulla, mukana koko porukka, nuotitarpeet ja makkarat. Vaikka kävelymatka ei hurjan montaa kilometriä ollut, saatiin kuitenkin useampi tunti kulutettua ulkoilmassa ja varsinkin Venla kulutti laavullakin energiaa kiertämällä kaikkia leiripaikan hajuja ja käytettyjä makkaratikkuja nuollen. Eipä siis mikään ihme, kun päästiin kotiin, että kolme neljästä koirasta (Venni eniten) olivatkin ihan naatteja. Elviira ei ihan vähästä fyysisestä toiminnasta väsähdä ja pysähdyksissä pysäyttää myös psyykkisen toimintansa, joten tuota terriäistä ei muutaman kilometrin metsälenkkeily makkaranpaistoilla rasittanut.
olisi oikea suunta jatkaa. Ihanaa oli taas se, että nenä ei Koirakoutsin tokohallissa ollut maassa kertaakaan, kun tehtiin töitä (niin kuin koko viime tanssikisan esityksen ajan samaisessa tilassa). Toinen superpositiivinen asia oli se, että harjoittelu tuottaa tulosta! Nimittäin seurussa ollaan treenattu urakalla liikkellelähtöä. Radalla kun eri pysähdysten jälkeen annoin uuden seuraa -käskyn, Venni hypähti liikkeelle. Ihan mahtavaa!

Elvistä oli vain tylsää olla paikallaan. Mikä makkara? Joo ei kiinnosta, pitäkää makkaranne.

Makkara? Sanoko joku makkara? Mulleko myös? Eikö? Onko varma? Saanko nuolla edes tikun sitten, kun olet valmis? 

Huomenna toisena pääsiäispäivänä tapahtuukin jännittäviä. Menen itse maalimieheksi Lapuan pelastuskoirien hakutreeniin ja ollaan päästy mukaan porukkaan niin, että saamme osallistua Venlan kanssa yhteisiin harjoituksiin. Katsotaan päästäänkö jo ensi viikolla ensimmäisiin kunnon peko-treeneihimme sitten kesän 2014. Toivottavasti likalla on laji muistissa, sillä itselläni on motivaatio pysynyt samana, jossei jopa noussut, tauomme aikana. Olisiko se tosiaankin toteutumassa tänä vuonna eli Venni peruskokeista läpi? Toivottavasti.

Rally-tokokisoissa

Dogness-hallissa ikkunatkin oikealla korkeudella

Pitkästä, pitkästä aikaa pyörähdin rally-tokokisoissa. Kannuksessa järjestetyistä kisoista tuli Venlan rally-tokodebyytti. Alokasluokassa saa niin paljon auttaa ja huitoa koiralle, että ajattelin Venlan tuosta selviävän, vaikka se on nähnyt rally-tokoa silloin epävirallisina aikoina eli pentuaikoinaan kaksissa kisoissa ja viime maanantain ratatreenissä.

Minusta tuntui, että heluin kuin heinämies, mutta itseasiassa ei se videolla näytä niin pahalta. Ja huusin koko ajan, kailotin jopa, mutta ihan sama. Jos sillä saa Venlan kinttuihin liikettä epämukavuusalueella. Sitä se todella Vennille nimittäin oli. Uppo-outo laji, jotain tuttua, mutta paljon outoa, pitkäkestoinen suoritus ilman palkkaa, häiriönä vieras tila, koiria, ihmisiä, tuomari ja toimitsijat radalla, kylttitelineet, tötteröt ja kaikki maailman hajut agikäytössä olevassa nameilla viljellyssä matossa. Sen sanon, että siinä on epäreiluin asia, minkä ihmiset voivat koirillensa tehdä, mennä jonnekin ja vaatia jotain, mitä ne eivät osaa. Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon.

Winner takes it all.

Kaikesta tästä huolimatta ihana, loistava, kiltti ja reipas luonnonlahjakkuus Venla teki monia hyviä juttuja. Seuraaminen suurimmaksi osaksi erittäin silmää miellyttävää, ei koskenut kertaakaan kylttitelineisiin, vaikka ne niin kutsuvasti joka välissä houkuttelivat. Malttoi, mutta lähti myös liikkelle, kun tarve vaati. Aloitti totisen haistelun kahdesti, mutta lopetti molemmilla kerroilla hyvin vähäisellä suhinalla. Pysyi parhaansa mukaan kaikissa käännöksissä mukana ja yritti todella tehdä hämmennyksensä vallassa sen, mitä pyysin.

Siitäkin huolimatta, että Venla oli radalla super (tai oikeammin videolta katsottuna, radalla kirosin itseäni ja yritin parhaani mukaan keskittyä kulkemaan oikeaan suuntaan), tuli aivan täytenä yllätyksenä tulosten julkistamisessa HUIKEAT 94 pistettä ja kolmas sija. Siis yhdellä lyhyellä treenillä!

Jälleen sanon, että hyvä koira ja hyvä koiran ohjaaja. Luonnonlahjakkuus Venla oppii, pystyy ja kykenee. Vaikka on todella epämukavassa tilanteessa, antaa mennä, eikä jäädy, ota häiriötä tai sooloile. Ohjaajana taputan itseäni olalle siitä, että vaikka minusta tuntuukin usein, etten ole tehnyt Vennin kanssa yhtään mitään (kun ei ole niitä virallisia startteja alla ja tuloksia kisoista), olen sittenkin tehnyt. Pohjalla on paljon, paljon hyvää.

Kuuden pisteen menetykset olivat pikkujuttuja alokasluokassa, pari nenän lattiaan jumiutumista, pari taluttimesta kiristämistä ja hieman epämääräisesti suoritetut pari tehtävää. Palkinnoksi tuli hienoakin hienompi pallo, jota Venla piti suussaan tasan kuvauksen ajan. Hyi yök, siinä on naru.

Kolmas treeni toden sanoo

Nimittäin kolmas agitreenipäivä peräkkäin Venlan kanssa. Tänään se paikkoi Elviä tosikoiden viikkotreeneissä. Ja mikä se totuus sitten oli? Harjoittelemalla paranee, röyhkeys ja varmuus kasvaa sekä totuus ohjaajasta paljastuu. Olen kroonisesti edellä, edellä, edellä ja myöhässä, myöhässä, myöhässä. Ohjaan sitä kuin hidasta koiraa ja sitten ihmettelen, miksi se on hidas koira. Venla teki kyllä makoisan oloisia juttuja tänään ja se oikeasti irtoaa ihan tolkuttomasti. En vain millään uskalla sitä irrotella. Vika kierroksella (videolla) Venla on jo raukkaparka ihan läkähdyksissä, mutta reippaasti tekee hommia ja yrittää parhaansa, vaikka makoilen tiellä koko ajan.

+Venlan röyhkeys (tarkoittaa, että itseluottamus kohoaa)
+Itsenäisyys
+Esteiden aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin tapahtuva lukitseminen

-ohjaajan reaktionopeuden hitaus
-koiran aerobinen kunto (pyöräilemään pitäis päästä ja keksiä muita kunnonkohotustapoja vapaana lenkkeilyn sijaan, kun ei vapaana voi pitää)
-putki-kontaktierottelu

Elviiran kanssa käytiin illan päätteeksi viettämässä laatuaikaa lenkillä. Ja onpa ihanaa, kun lenkki etenee! Venla kun on mukana, joutuu joko a) vetämään jäljellä olevaa punnusta perässä tai b) muuten vain keskittymään siihen, mihin se sinkoilee ja koska ja miksi. Elvi kulkee tasan sitä laitaa ja tasan suoraan eteenpäin ja tasan parasta mahdollista vauhtia. Ihan paras lenkkikaveri.

Huomenna päästään ostamaan Venlalle kisakirja ja startataan yhdellä treenillä virallisissa rally-tokokisoissa. Joskus tulee mieleen, että kisoista kun kuitenkin maksaa, niin voisihan niihin hitusen paremmin treenatakin. Seuraavia varten petrataan. Mitenhän käy huomenna!

Vauhtiviikon aloitus

Tänään saatiin tälle viikolle kaksi kisakirjettä. Keskiviikon rally-tokon iltakisoille toinen ja lauantain koiratanssikisoille toinen. Oltiin kuitenkin siitä huolimatta Venlan kanssa paikkaamaassa poissaolevaa treenaajaa agilityn viikkoryhmässä. Voisin kiteytetysti sanoa, että Venlan ja mun yhteistyö on todellakin vielä work in progress. Kun Venla menee hyvin, itse en osaa tai pysy pystyssä tai muista esimerkiksi jarruttaa. Tai kun itse menen hyvin ja osaan, Venla onkin jo ennen lähtöä päättänyt menevänsä ihan johonkin toiseen osoitteeseen. Ai miten niin itsenäinen? Mikä ohjaaja? Missä ohjaaja? Miksi ohjaaja?

Mutta on tuon kanssa hauska viipottaa ja yrittää ymmärtää, miten koira toimii. Elvi on aina ollut Elvi, mutta sen kanssa treenaaminen ja kisaaminen on aiheuttanut sen, että en osaa itsekään toimia muuten kuin elvimäisesti. Olihan illan treenissä paljonkin hyvää ja tahkottiin rengastakin, mikä on toisaalta ihan helppo este, mutta jos hetsaan liikaa, Ven ei malta keskittyä tekemiseen tai jos jään kutsumaan renkaan taakse, saatetaan hieman ihmetellä, että mitä tässä pitäisi. Eipä olla varmaan montaa kertaa rengasta kutsuhyppynä tehty. Mutta kivasti Vennillä toimii vähän yks sun toinen ohjausleikki.

Agitreenin jälkeen vedin oman ryhmäni agitreenit. Sitten rakensin keskiviikon rallykisoja varten pikkupikkuradan ja käveltiin se Venlan kanssa läpi. Voi olla, että Venla kestää koko radan hyvässä kontaktissa, mutta voi olla, että kontakti katkeaa. Jos niin käy, kyltit ja varsinkin tötsät kutsuvat kyllä sikamaisen paljon luokseen. Käsittämättömän jännittäviä juttuja! Mutta on tuon elikon seuraaminen vain niin hienoa. Katsekontakti pysyy, eikä koko ajan tipahtele niin kuin Elvillä. Olen sanonut sen jonkun kerran ennenkin, mutta Venni on kyllä ihan huipputaitava koira.

Pliiiiiiiiiiiiiiis?

Pääsi se mukana ollut Elviirakin treenaamaan. Treenattiin positionvaihtoja ja todettiin, että lauantain kisoihin voidaan ottaa positiot vasemmalla sivulla (sivu ja left), positiot oikealla sivulla (vierellä ja right) sekä välissä, nenä eteenpäin. Viidellä positiolla mennään. Tuo vasemman puolen seuraaminen niin, että Elviira on siis nenä taaksepäin ja itse peruutan, jolloin E kävelee suoraaan, on kyllä hauska. Elviira on aivan täpinöissään siitä, että se on oppinut uuden position. Tänään Elvi tosin hakeutui vaikeampaan rightiin eli oikealla puolella nenä taaksepäin -positioon ns. perusasentoon ensimmäistä kertaa ikinä omatoimisesti. Tosi makea.

Tehtiin Een kanssa myös rallyratapätkää ja hallissa oli valtaisa manssihäiriö. Pienen pieni koira siis toisessa päässä hallia. Mutta se haukahti. Ja oli olemassa. Elvi kävi kahdesti hyökkäämässä, ensin omaa päänsisäistä demoniaan vastaan ja sitten tuota manssia kohti. Kunnes manssi tuli pöydän takaa esille ja Elvi kääntyi. Tämä on toisaalta hyvä, että sillä ei viiraa niin paljoa päässä, että toiset pitäisi ottaa hengiltä. Mutta tuo on kyllä muuten niin pahasti kisaamista vaikeuttava ja estävä ongelma, etten tiedä, mitä tehdä. Enemmän häiriötreeniä eli käytännössä viikkoryhmätreeniä, jonkun muun lajin kuin agilityn parissa, voisi auttaa. Ehkä kesäkaudella sitten.

Vennin kanssa ketjuteltiin ja testailtiin muutamia pätkiä, että toimiiko vai eikö toimi musiikkiin niin kuin piti. Hieman likkaa tietysti jo tuossa vaiheessa väsytti, joten tehtiin vain ihan muutama lyhyt kohta. Mietin jo, pitäisikö perua koko lauantai Venlan osalta. Ei meillä ole edes ohjelma vielä valmis, puhumattakaan siitä, että oltaisiin mitään treenattu. Onneksi lauantaihin on vielä aikaa ja kriisi ehtii moneen kertaan vielä elää.

Venni meinasi kotona, että voitais me vielä vähän leikkiä rottasellakin. Ei leikitty.

Arkiviikko

Huh. Ensimmäinen arkiviikko takana ja siltä se tuntuikin. Ehdittiin kyllä koirien kanssa mukavasti vaikka ja mitä, treenaamaan ja olemaan.

Molemmat pääsivät heti alkuviikosta viikkotreeneihin, Venni peruutuspaikalle ja Elvi ihan oikeaan treeniryhmäänsä. Venni paikkasi mölliryhmässä, jossa tehtiin pientä radanpätkää, pääosassa keinu. Ihan ensitöiksemme löydettiin vahvistettava osa-alue, häiriössä treenaaminen. Ei sillä, että häiriö olisi häirinnyt Venlaa, ei missään nimessä. Olen niin onnellinen, kun Venla ei häiriinny mistään. Eihän se huomaa mitään muuta, kun se keskittyy työntekoon! Mutta häiriössä on pakko treenata enemmän, sillä Venla oli SUPERMOTIVOITUNUT ja SUPERINNOSTUNUT ja VALMIS LÄHTEMÄÄN VAIKKA LENTOON. Kaikki oli ihan vähän ihanaa. Ihan vähän liian ihanaa.

Venlallahan on tosi kiva asenne, kun se nostattaa vireensä, siis oikein sellainen iloinen työkoira -asenne. Mutta sitten, kun Venla menee ylivireeseen, se iloinen työkoira -asenne muuttuu yltiöonnelliseksi hyppykirpuksi, joka pompottaa menemään suuntaan x, y tai z. Onhan se hauska, mutta olen kuitenkin sen verran vakavamielinen, että tuollainen kitketään :D

Eka kierroksella homma menikin siihen hämmästelyyn, että mikä tämä pomppiva on. Keinullakin pöljäili minkä ehti ja hyppi pois mistä hyppi. Toiselle kierrokselle Ven sai palautettua itsensä paremmalle viretasolle ja sen näki heti tekemisestä. Hyvin meni, vaikka en osaa sitä kyllä vieläkään ohjata. Venla hakee todella kivasti jo rataa, tulee ohjauksiin, mutta hakee myös itse, jos en muuta sano. Ja kun olen Een kanssa tottunut, ettei tarvitse sanoa, niin harvemmin sanon. Huoh. Koutsikin totesi, että molemmat olemme taitavia tavallamme, mutta yhdessä ei vielä toimi. Aivan totta.

Elvin kanssa viikkotreeneissä tehtiin ennen käyttämätöntä japanilaista, vaikka se oli kyllä ihan meidän ohjaus. Sokkarinsokkari. Ja hyvin Elvi tekikin. Muutama virhearviointi ja sen sellaista pöljäilyä, mutta pääasiassa ponnistaa hypylle hyvin ja laskeutuu hyvin. Rimat kolmessakympissä muuten.

Käytiin myös myöhemmin viikolla vielä hallilla tekemässä Venlan kanssa lisää keppitreeniä, nekin ovat hyvällä mallilla, vauhti pysyy! Vielä ei uskalleta radalle niiden kanssa. Enemmän itsevarmuutta koiraan ja luottamusta siihen, että koira osaa.

Hallilla ollaan treenattu myös kohta eteen tupsahtavia koiratanssikisoja varten. Menin jossain mielenhäiriössä ilmoittamaan molemmat AVO-luokkaan. Perusteluina se, kun kisoihin on niin pirskatin vaikea päästä, niin mieluummin kokeillaan siinä vaikeammassa luokassa onneamme. Jos menee hyvin ja saadaan hyvä tulos, mieluummin otetaan se hyvä tulos korkeammasta luokasta kuin alemmasta. Ja jos ei mene hyvin, niin ei muuta kuin kotiin harjoittelemaan.

Venlan ohjelmassa on vielä liian monta aukkoa. Freestyleahan se tulee olemaan. Pelkään, ettei siinä ole riittävän vaikeita liikkeitä AVOon ja sen lisäksi en tiedä yhtään, miten saan ohjelman koottua. Musiikki, rekvisiitta, idea ja kaikki Venlan osaamat liikkeet ovat käytössä, mutta se yhdistelytyö mietityttää. Tai lähes ahdistaa. Mutta ei ahdistuta. Yritän parhaani mukaan saada ohjelman valmiiksi.

Elviiran kanssa ollaan työstetty HTM-ohjelmaa, sitäkin AVO-luokkaan. En taida uskaltaa ottaa kuin neljä varmaa positiota. En voi riskeerata, että Elvi hämmentyy jostain vaikeammasta ja sen vuoksi häiriintyy yleisöstä ja lähtee huutamaan. Tosin se voi hyvin lähteä muutenkin huutamaan. Oltiin ihan yksinämme hallissa tässä eräänä iltana ja treenattiin vain tiheällä palkalla positioiden vaihtoja, kun hallin omistaja saapasteli yhtäkkiä ovesta sisälle. Elvi juoksi tikkana jalkoihin huutamaan, mutta mikä pahinta, se ei palautunut. Siis koko sinä aikana, kun tämä omistaja oli hallissa Elviira ei kyennyt tekemään töitä. Kyttäsi, missä ihminen menee ja mitä ihminen tekee. Eihän tuo nyt ihmisistä ahdistu, eihän!! Heti kun ukko hävisi, Elvi teki taas hienosti töitä. Kun vain tietäisi, kuka olisi se oikea ammattiauttaja tähän ongelmaan, mentäisiin kyllä heti. Elviiran ohjelma on onneksi helppo kursia kasaan ja se ei tule olemaan ongelma. Elvin kanssa pääasia olisi saada palaute ohjelman tasosta AVOon. ALOn kumakin saatiin niin rimaa hipoen, että ei kyllä mennä heittämällä AVOsta ohi.

Ensi viikolla selviää myös päästäänkö Venlan kanssa lähirallykisoihin. Se olisi Vennin ensimmäinen virallinen rallystartti ja itseasiassa ensimmäinen virallinen kisastartti tälle vuodelle. Elvin kanssa on tarkoitus mennä agikisoihin, mutta näillä hurjilla pakkasilla ei mennä edes treeneihin. Ja koska ihan peruslenkkeilykin on aika minimissään (vaikka puetaan, niin silti on kylmä ja pakkasessa hengittäminen on raskasta), taidetaan keskittyä pari seuraavaa kuukautta ainakin peruskunnon kohottamiseen ennen kisakautta. Venlan hiivatassumurhe on ehkä hieman helpottanut, mutta ei vielä parantunut kokonaan. Näytelmäeläimen elämä siirtyy siis varmasti kesälle, mutta onpahan edelleen paremmin aikaa rakentaa tukkaa. Siinä sitä urakkaa riittää.

Yksi iso hankinta likoille kevään aikana tulee myös olemaan passit! Meillä on nimittäin luvassa Ruotsin reissu. Lähdetään haukkumaan mäyrälle. Huipputilaisuus osui kohdallemme, kun olemme tutustuneet ruotsalaiseen harrastavaan westieen. Kivaa kevättä luvassa!

SAMAA ruokaa. Ihme.

Mutta se tulevaisuudesta. Tässä ja nyt, nimittäin kotona, ollaan tehty vähän uudelleenjärjestelyjä. Tai minä olen. Koirat ovat touhunneet siinä ohessa leikkien, nukkuen, syöden ja kaikkea siltä väliltä. Westien elämä on itseasiassa aika onnellista.

Rankat huvit vaativat kunnon levon.