Pääsiäisen ajan aktiviteetit

Westiekerhon nimissä järkättiin westieille Krista Karhun rally-tokokoulutus Koirakoutsilla pitkäperjantaina. Venlan tausta rallyssa on parit onnettomat treenit ja ne yhdet ihan hyvin menneet kisat, Elvi kun taas on mestariluokkalainen, mutta ei olla kahteen vuoteen kisakentille astuttu ahdistusongelmasta johtuen.  Mietin ja pohdin, onko minun ideaa osallistua molempien kanssa, mutta osallistuin kuitenkin.Krista

Kanssakurssilainen Retu

Sitten seuraava mietinnän aihe olikin, mitä me haluaisimme tehdä.

Venlan kanssa tehtiin Kristan tekemää pikkurataa, niin että Krista katseli, miltä meno näyttää ja mikä

Krista teki kuitenkin asiallisen huomion: koirankin olisi mukavampi tehdä, jos sille opettaisi enemmän tekniikkaa eli niin kuin hyvin sen itsekin tiedän, motivaatiota lisää myös itsevarmuus. Venlan taitotasoon rallyssa ei olla kuitenkaan missään vaiheessa vielä keskitytty, joten laji on siinä mielessä outo koiralle. Harkinnassa on, josko kesäaikaan päästäisiin sellaiseen rally-ryhmään LAKKElle, että Venlakin pääsisi hieman edistymään lajissa. Tuo laji on kyllä niin tuttu, että voittajaan asti selvitään ilman sen kummempaa ryhmätreeniäkin. Toinen huomionarvoinen seikka oli, että sama ongelma, mikä meillä on ollut seuraamiseen lähdössä, on toki myös kaikessa muussa tekemisessä. Eli käskyjen nopeampi suorittaminen. Venlalla kestää se sekunti, pari, ennen kuin se alkaa toteuttaa annettua käskyä ja siinä vaiheessa olen itse jo mennyt menojani. Kotitehtäväksi otettiin siis reagointinopeuden kasvattaminen. Luulen kyllä tuon korjaantuvan itselläänkin, kun opetellaan tekniikkaa, mutta kuten seuraamisen kanssakin on huomattu, kyllä se vaan auttaa vahvistaa sitä, mitä halutaan.

Elviiran kanssa pohdin ensin, että otanko noin ison palasen purtavaksi koulutuspäivään, kuin Elviiran ahdistuskarkaamisongelman. Onneksi kuitenkin siihen päädyin ja kun totta puhutaan, sehän on se ainut asia, mikä estää meitä kisaamasta rallyssa. Elviira ei kyllä ollut ollenkaan sellaisessa lukko-tilassa, eikä lähtenyt sellaisella räyhähengellä kuin on totuttu näkemään. Mutta saatiin kuitenkin Elvistä ongelmakäyttäytyminenkin näkyviin isolla pehmolelukarhulla, jota Krista kuljetti narun päässä. Kristan huomiot olivat, että tämä on tässä vaiheessa muodostunut opituksi käytökseksi -> korjattavissa eli kielto, kun lähtee, sitten helppo toteutettavissa oleva käsky ja kun toteuttaa, siitä palkka. Simppeliä. Toki todettiin, että koirien kanssa reaktiossa on mukana epävarmuutta ja jonkin asteista pelkoa, mutta Krista oli vakaasti sitä mieltä, että kyllä tämän saa korjattua. Korjataan samaa toimintaa myös arjessa, jos sitä siellä ilmenee ja samoin myös muissa lajeissa. Elviira pitää työskennellessä siedättää myös kaikkeen liike- ja äänihäiriöön (helpommin sanottu kuin tehty), sillä kaikista nopeimmin reaktion sai aikaiseksi, kun Krista juoksi kiljuen nalle narussa ohitsemme. Mutta saatiin myös todella hyviä tilanteita, joissa Elviira valitsi oikein eli jatkoi työntekoa, vaikka huomasin ahdistavan, kiljuvan tai liikkuvan nallen lähellään.

Vaikka valtaosa päivästä olikin taas odottelua koirilla, pidettiin kuitenkin vapaapäivä lauantaina ja käytiin vain muutaman kilometrin lenkeillä. Pääsiäissunnuntaina käytiin aamulenkillä metsässä laavulla, mukana koko porukka, nuotitarpeet ja makkarat. Vaikka kävelymatka ei hurjan montaa kilometriä ollut, saatiin kuitenkin useampi tunti kulutettua ulkoilmassa ja varsinkin Venla kulutti laavullakin energiaa kiertämällä kaikkia leiripaikan hajuja ja käytettyjä makkaratikkuja nuollen. Eipä siis mikään ihme, kun päästiin kotiin, että kolme neljästä koirasta (Venni eniten) olivatkin ihan naatteja. Elviira ei ihan vähästä fyysisestä toiminnasta väsähdä ja pysähdyksissä pysäyttää myös psyykkisen toimintansa, joten tuota terriäistä ei muutaman kilometrin metsälenkkeily makkaranpaistoilla rasittanut.
olisi oikea suunta jatkaa. Ihanaa oli taas se, että nenä ei Koirakoutsin tokohallissa ollut maassa kertaakaan, kun tehtiin töitä (niin kuin koko viime tanssikisan esityksen ajan samaisessa tilassa). Toinen superpositiivinen asia oli se, että harjoittelu tuottaa tulosta! Nimittäin seurussa ollaan treenattu urakalla liikkellelähtöä. Radalla kun eri pysähdysten jälkeen annoin uuden seuraa -käskyn, Venni hypähti liikkeelle. Ihan mahtavaa!

Elvistä oli vain tylsää olla paikallaan. Mikä makkara? Joo ei kiinnosta, pitäkää makkaranne.

Makkara? Sanoko joku makkara? Mulleko myös? Eikö? Onko varma? Saanko nuolla edes tikun sitten, kun olet valmis? 

Huomenna toisena pääsiäispäivänä tapahtuukin jännittäviä. Menen itse maalimieheksi Lapuan pelastuskoirien hakutreeniin ja ollaan päästy mukaan porukkaan niin, että saamme osallistua Venlan kanssa yhteisiin harjoituksiin. Katsotaan päästäänkö jo ensi viikolla ensimmäisiin kunnon peko-treeneihimme sitten kesän 2014. Toivottavasti likalla on laji muistissa, sillä itselläni on motivaatio pysynyt samana, jossei jopa noussut, tauomme aikana. Olisiko se tosiaankin toteutumassa tänä vuonna eli Venni peruskokeista läpi? Toivottavasti.

Westiekerhon koiratanssipäivä

Jos en ihan väärin laske, niin tämä oli kolmas Westiekerhon järkkäämä koiratanssipäivä, johon itse osallistuin. Oikeastaan siis vähän reilu vuosi sitten otettiin Een kanssa ensikosketus lajiin ja täytyypä sanoa, että vaikka olen aina vannonut, että siinä on sitten niin pöljä laji, etten tuohon lähde koskaan, ollaan aika pitkälle tultu. Ja jos se matka ei näy ulospäin, voin kertoa, että se on ollut pitkä ja kivinen sisäisesti.

Eikä millään huonolla tavalla. Ollaan tutustuttu ihan erilaisiin koiraihmisiin tuon lajin myötä, saatu tehdä ja testailla, kisatakin jotenkin kiireettömämmin ja stressivapaammin kuin muissa lajeissa. Ja jotenkin se "ei tästä tule mitään, ei mulle tuu mitään mieleen, ei mun koira osaa mitään" -mentaliteetti alkaa väistyä.

Ei se tietenkään Sallan vetämässä koiratanssipäivässä taas näkynyt se mentaliteetin väistyminen, mutta vannon, että muuten näkyy kyllä :D

Kt-päivässä oli innokkaita westietanssijoita taas liikkeellä ja jaettiin jengi näennäisesti aloitteleviin ja jatkaviin, vaikka tuntui kyllä, että kaikki olisivat voineet olla vaikka jatkavienkin tehtävissä mukana. Itse olin Vennin kanssa aloittelevien hommissa, se kun on taitotasoltaan toistaitoinen ja sen takia, että treenataan hallintaa ja varsinkin narttuwestieseurassa omassa zen-tilassa olemista. Onneksi putkiaivoinen Venni toimi tälläkin kerralla, eikä tarvinnut kuin kerran napata varuilta niskasta (samalla hämäten namilla nenän edessä), kun aivan käsittämättömän ihastusttava ja topakka viisikuinen miniwestie tuli moikkaamaan. Ven ei huomannut mitään eikä ketään ja pikkuinenkin säilyi hengissä.

Vennin kanssa saatiin päivän aikana siis häiriötreeniä. Juoksujen jälkeen ihan hyvää kontaktiharkkaa ja nenän käyttämättömyystreeniä. Vauhti oli etanaakin hitaampi, mutta se kuuluu valitettavasti asiaan tässä vaiheessa juoksujenjälkeistä masennusta. Testattiin yksi musiikkikin (Don't Worry, be happy) ja niin kuin ounastelinkin, se sopi Vennin rentoon vauhtiin oikein hyvin. Kun saan nostettua Venlan kumalla VOI-luokkaan AVOsta, pidetään freestylen puolella sellainen breikki, että treenataan liikkeitä ja ohjelmaa voittajaluokan tasolle. Samalla kuitenkin kisaillaan samaan pisteeseen HTM:n puolella ja tuo kyseinen biisi on nyt testin myötä valikoitunut Venlan ensimmäiseksi HTM-biisiksi.

Elviiran kanssa oltiin jatkoryhmässä. Etukäteen esitin toiveita Sallalle siitä, mitä jatkoryhmäläiset ehkä haluaisivat opiskella ja mistä olisi hyötyä. Mm. ohjaajan liikkuminen, musiikkiin sopivan liikehdinnän löytäminen ja oman sisällön kehittäminen. Ihan hirveitä juttuja. Siis aivan käsittämättömän kamalia tehtäviä toisensa perään, joissa piti yrittää samaan aikaan tehdä koiran kanssa jotain, kun yritit hytkyä tai heilua tai ylipäätään tehdä muuta kuin kävellä selkä suorana eteenpäin. Mentiin mukavuusalueelta epämukavuusalueen kautta pitkälle siitä eteenpäin. Siis oikeasti, ihan parasta ja juuri sitä sai, mitä tilasi.

Koulutushan ei ole koulutus eikä mikään, jos ei siitä saa jotain uutta irti. Ja itsehän en muuten hytky tai edes leiki tanssivani koiran kanssa jonkun Isla Bonitan tahtiin, jos ei joku pakota. Onneksi pakotti. Ei sillä, että koulutuksessa oltaisiin Elviiran kanssa välttämättä onnistuttu erityisen hyvin, mutta henkisesti se teki hyvää. Elvi-parka ahdistui hetkittäin siitä, kun teen jotain muuta kuin no, kävelen selkä suorassa eteenpäin, mutta olosuhteisiin nähden, hyvin meni silläkin. Kaikista parasta oli, kun nuo kaikenmaailman hytkymistreenit, haastavat tempputreenit tai rekvisiitan hyödyntämistreenit saivat sen koiratanssin ideaflown päälle.

Meillähän on siis jo "valmiit" ohjelmat pitkälle tulevaisuuteen molempien koirien kanssa mietittynä. Eli teemaa, musiikkia, liikkeitä, ajatusta. Sitä suunnitelmaa. Elviira kun sisällissotanumerollaan on HTM:ssä noussut voittajaan, siirtyy tähtien sota -tunnelmiin. Venla kun nousee jänöjussin mäenlaskullaan voittajaan FS:ssa, haetaan leppoisalla kävelyohjelmalla nousua HTM avoimeen ja freestylen voittajaan treenataan avaruusohjelmaa ja niin edelleen.

Elviiran kanssa on aina vain harmittanut ja paljon se, ettei freestyle ole sen juttu. Mutta koiratanssipäivän jälkeen iski siihenkin harmistukseen visio. Keksin nimittäin teeman, ohjelman, ajatuksen, hetken matkaa jo toteutustakin. Sellaisen ohjelman, jonka toteutuksessa on paljon työtä, josta siis tehdään voittajaluokan tasoinen, mutta tehdään se meille. Siis ihan vain meille itselle. Ei ajatella sitä, että sillä mennään kisaamaan, vaan treenataan. Jos siitä saadaan joskus toimivaa muuallakin kuin kotihallissa ja omissa ympyröissä, voidaan lähteä yksinkertaistettuna tekemään sitä kisoihinkin. Mutta tämän ohjelman keksimisestäkin jo tuli sellainen tunne, että tällä ei tarvitse päästä kisaamaan. Tämä täytyy vain saada tehdä ja treenata kaikkia uusia taitoja tätä varten. Elviira kun on hämäävän kuorensa alla kyllä huikean taitava.

Summa summarum. Yhtään kuvia en ottanut ja koirat olivat ihan poikki. Itse olin vain henkisesti kaikesta epämukavuusalueella treenaamisesti väsynyt. Hieno koulutuspäivä ja ensi kuussa jatkuu yksärimuodossa. Ehditäänköhän palautua. Mahtava koulutus.