Viime keskiviikkona käytiin Agilassa treenaamassa Martti-mäyräkoiran kanssa rally-tokoa. Tehtiin paria pientä radanpätkää ja HUOM! Venlalla oli namipalkka mukana. Ja sehän toimii. Vasemmalle käännökset näyttivät hyvältä, edelleen on vaikeuksia puolenvaihdoissa (pujottelu) ja pyörimisessä, mutta nekin ovat parantuneet viimekerrasta. Istu-askel oikealle-istu on vaiheessa, vaikka Ven ei poikittanutkaan niin pahasti kuin ennen. Seisomisesta en sano mitään. En niin yhtään mitään.
Bongasin jostain blogista tässä menneellä viikolla rallypostauksia, joissa oli käyty ns. saman kastin kyltit läpi. Eli tyyliin kaikki puolenvaihdoskyltit, kaikki täyskäännöskyltit jne. Täytyisi ottaa Venlan kanssa tähän loppuvuoteen vielä sellainen samantyyppinen läpileikkaus rallyn kylteistä (ALOsta VOIttajaan), niin selviää oikeasti, mikä toimii ja mikä ei. Sekä paikoiltaan että vauhdissa.
Pieni videopätkä noista keskiviikon treeneistä.
Lauantaina lähdettiinkin sitten koko porukalla extempore kety-reissulle Jyväskylään agilitykisoihin. Heli ja pihis Näpsä kisailivat kolmen radan verran ja yritettiin olla hengessä mukana. Oli ihan kuin matka menneeseen, sillä en muistanutkaan koska olen viimeeksi käynyt Jattilassa. Tulipahan sekin selvitettyä ja vuonna 2011, silloin viimeksi. Elviira ollut kakkosluokkalainen. Halli oli kyllä ihan äärettömän kylmä, mutta minulla oli varusteet kunnossa, enkä päässyt paleltumaan. Yritin ottaa kuviakin, mutta ei noin huonovalaistuksessa hallissa vain riitä objektiivien valovoima, ei niin millään.
Oli kyllä kiva haistella agikisojen tunnelmaa, sillä Agirodussahan me viimeksi ollaan oltu. Nyt pitäisi sitten talven kisakausi herättää Elviiran kanssa taas käyntiin. Ilmo Tamskin kisoihinkin tuli juuri naputettua. Kivasti saa töistä saadut liikuntasetelitkin käytettyä noissa "sivistyksen parissa"järjestetyissä kisoissa.
Valitettavasti Helille ja Näpsälle ei yhtä SM-nollaa lukuunottamatta kummempaa menestystä tullut, mutta olipa opettavaista seurata agikisojen kulkua ja oman ryhmäläisen olemista kisapaikalla. Koutsina opin paljon. Taas kerran.
Tänään kiirehdittiin taas Venlan omiin tokon viikkotreeneihin Latolle, jossa vuorossa oli kuukauden viimeisen maanantain ohjattu treeni. Tällä kertaa meillä oli kouluttajana Heidi Hendrell. Vaikka meillä onkin ollut vasta kaksi ohjattua treeniä takana, täytyy sanoa, että tuo on kyllä hyvä systeemi. Vaihtuvat koutsit tarkoittavat sitä, että saadaan uusia näkökulmia ja ohjeita, mutta sitten taas pääasiassa treenataan omatoimisesti eli pystytään myös edistymään, kun väliajoilla voidaan treenata sitä, mitä kukin itse tarvitsee.
Olin itse etukäteen suunnitellut, että otetaan seuruun käännöksiä ja luoksetuloa tänään ohjauksessa. Mutta koska onneton minä, jätin Vennin palkkapallon kiireessä kotiin, oli se luoksetulo jätettävä pois, sillä en halua treenata mitään vauhtia vaativaa nameilla (joita sai matkan varrelta kaupasta, sillä nekin, yllätys yllätys, unohtuivat kotiin). Otettiin sitten toiseksi maahan-seiso-vaihtelu.
Seuruun käännökset olivat hyvät, ei niissä mitään, mutta kommenttina koutsilta tuli heti, että miksi noin pitkiä suoraan seuraamisia. Luulin seuruuttaneeni Venlaa muutaman askeleen, kun todellisuudessa seuruutin kymmenestä viiteentoista askelta, jonka jälkeen yksi käännös, monta askelta ja palkka. Vinkkinä sain siis ihan yksinkertaisesti 2-3 askelta, käännös, 2-3 askelta, käännös ja sitten vaikka palkka. Siis että tehdään tosi tosi tosi tosi paljon lyhyemmällä seuruulla ja monia käännöksiä peräkkäin ennen sitä palkkaa. Joo-o. Järkeenhän se käy. Ihme juttu vaan, kun tarvitsee jonkun toisen ihmisen sanomaan sen ääneen.
Maahan-seiso-vaihteluita tehtiin ihan vain kädellä vetämällä Ven ylös maasta. Pointtina piti olla se, että se ns. hyppää etujaloillaan ylös. Eihän se koskaan tule hyppäämään, mutta ajatus olisi nousta ns. suorille etujaloille. Eli käsi liikkuu suoraan ylöspäin, ei ollenkaan vetäen nenästä eteenpäin. No, olen tottakai tehnytkin suoraan ylöspäin nostoa, mutta heti, kun Venla on istahtanut sillä nostolla, olen lopettanut. Tehtiin varmaan viitisentoista toistoa ja Venla nousi ehkä kahdesti istumaan, loput kerrat seisomaan. Eli ei ne parit istumiset haittaa, kunhan niistä ei palkata. Joo-o. Järkeenhän sekin käy.
Sitten heitin vielä kysymyksen, että onkohan ihan pöljää tässä vaiheessa enää vaihtaa täyskäännöksen suoritustyyliä Venlalle. Olen käyttänyt Vennillä samaa kuin Elviiralla eli ns. saksalaista, jolloin käännyn itse vasemmalle ja koira kiertää minut. Elvillä tämä toimii, sillä sille tulee kiire tulla takaisin sivulle eli tämä on nopea ja sujuva. Venla on kuitenkin sen verran rauhallisempi, että se tahtoo jäädä jälkeen tai jopa näyttää hitaalta. Siksi ajattelin, että olisikin ehkä parempi, jos sekin kääntyisi vasemmalle. Silloin se jäisi sisäkurviin eli sillä olisi lyhin matka eli kenties näyttäisi siltä, että tulee paremmin mukaan. No, Heidi pyysi näyttämään, miltä se täyskäännös näyttää (molemmat vasemmalle) ja sanoin, että ei se ole valmis, minkä vuoksi sen käyttöä epäröinkin. Tehtiin kuitenkin, ensin paikoiltaan. Sitten vauhdista. Molemmat suoritukset 10+. Niin mitähän me vielä mietitään? Koutsikin naurahti, että eihän tässä mitään kysymystä ollutkaan, joten noin se kävi. Nykyään Venlan tokon täyskäännös on molemmat vasemmalle.Loppuun tehtiin vielä paikkis ja Venla pysyi hieman paremmin asennoissa kuin aikaisemmin. Mutta on se kesto vielä huono. Tahtoo kuunnella vieraiden käskyjä ja epäröidä omiani. Eikä oikein malttaisi, vaan mielellään tarjoaisi sitä toista asentoa. Pysyi kivasti kuitenkin kaukana, kerran palkkasin välillä.
Tosi hyvin menivät tokotreenit pelkällä namilla, vaikka nälkäkuolema vaivasikin ja kuolaa riitti siitä hyvästä muillekin.
Kotona tehtiin vielä ennen iltapalaa eteenmenoa ja Venla on kyllä siinäkin ihan huippu. Rauhallisesti siirtyy eteen ja kuuntelee tarkasti. Katse pysyy edessä, mutta silti nenä on hallussa ja koira pysyy pystyssä. Tuosta tulee kyllä vielä superrrrrrhieno koiratanssiliike raksaohjelmaan voittajaan :)
Elviira sai myös iltapalaa, tekemättä töitä. Lempparikoiran etuoikeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti