Elämää aallokossa

Vai pitäisikö sanoa elämää ristiaallokossa.

Reilun viikon takaisen rallyn kivan kisareissupäivän aikana Elviira oli sen ajan itsekseen kotona. Jätin sille aamulla kupin ruokaa ja broiskun selän rouskuteltavaksi, että pysyisi varmasti hiljaisena, kun kuulee auton lähtevän pihasta. Kun tultiin takaisin, molemmat likat saivat normaalin iltaruoan sekä iltanarkuteltavaksi broiskun kaulan. Kumma juttu, että missään vaiheessa ei tullut mieleenkään Elviiran seuraavan päivän agilitykisat Lagulla.

Elvi oli ihan normaali lauantaina, ei tietenkään saanut aamuruokaa, kun oltiin menossa tekemään yhden startin testikisat lähelle. Tultiin kisapaikalle ja käytiin lämppäämässä. Kaikki hyvin. Sitten oli meidän starttivuoro. Lähdin kohti kolmatta hyppyä ja eikö tuo pirskatti karannut lähdöstä. Katsoin, että tuleepa rauhallisesti, mutta oletin, että sen takia himmaili, kun tiesi tehneensä väärin. Nakkasin kolmannen hypyn jälkeen putkeen ja lähdin eteenpäin. Odotin. Ja odotin. Ja odotin. Sitten putkesta tuli esiin hengästynyt lyllerö, joka lähti todellakin lyllertämään perääni .Todella tiukkaa teki, että se pääsi A:n päälle, puolessa välissä rataa hypytkin alkoivat tuottaa tuskaa. Rimoja lenteli. Vasta tässä vaiheessa tajusin Elviiraa tuijotellessani (puoli kilometriä edeltä, sillä se ei vaan tullut....), että sehän on ihan täysi. Ähkyn rajamailla. Edellispäivänä syönyt kaksinkertaisen ruoan. Mik-si? Virhepisteitä 15, rimoista, ja etenemä jossain 3,6m/s tienoilla. Hyvä tyhmä omistaja. Siinä meni sekin testi.

Käytiin agikisojen jälkeen kaverimme Martti-mäyräkoiran kanssa Laton hallilla. Martilla oli tarkoituksena testata hallin mattoa hajuvaaran vuoksi. Elviiralle otin jakkaran mukaan ja treenattiin Eeeeemeliä eli koiratanssiohjelmaa, jossa Elviiran alter ego Eemeli pääsee oikeuksiinsa Vaahteramäen kaimanaan. Hienosti meni treenit, paremmin kuin hyvin itseasiassa. Ohjelma on hyvä ja Elvi osaa sen, kunhan vaan kisoissa pysyisi kehässä ja toimintakykyisenä....

Sitten yhtäkkiä yllättäen Vennipennillä, jolla on aina ollut helmikuussa juoksut, olikin aloittanut juoksunsa. Juuri rallykisojen jälkeen. Eipä olisi arvannut, että juosut olivat noin lähellä asenteen ja innon oltua niinkin mahtava! Venla kun yleensä on se maansa myynyt masistelija, kun elämä on niin rankkaa juoksujen aikaan. Eikä sekään riitä, että on rankkaa, mutta kun kaikkialla on hajuja ja nenää ei vain saada nostettua maasta. Tai siis sellainen se on ollut. Eipä näemmä ole enää.

Elviira ja Martti

Viime viikonloppuna lauantaina oli vuorossa Elviiran ensimmäinen tokon sisäkoe omassa kotihallissamme. Elvi oli ihan rento kisapaikalla, ei mitään rähjää, ei mitään huutoa, ei mitään ahdistusta. Siis tosi, tosi hyvä. Mentiin paikkikseen hyvällä fiiliksellä. Tuplakäsky maahanmenoon. Tuplakäsky. Mi-tä? Elviira ei ole koskaan jäätynyt maahanmenossa, kun se on sivulla. Sehän ennakoi maahanmenoa. No, pysyi hyvin ja palatessani Elvin luokse minuun iski neronleimaus. Elvin iso(in) kompastuskivi on ollut sivuistumisen ennakointi, kun muut käskyttävät "sivua". Lähestyessäni Elviä tajusin, että sehän ei nouse, jos en mene sen "taakse" eli asettaudu noin puoleen väliin koiran kroppaa vaan jään "eteen" eli käytännössä Elviiran kyynäröiden kohdalle. Silloin se ei makuullaan joudu tuijottamaan ikään kuin takaviistoon (mikä nostattaa, kun onhan se ikävä tuijottaa takaviistoon). Jäin eteen ja kappas. Ei ennakoinut. Tuplakäskyn ansiosta kuitenkin kasi.

Sitten lähdettiin yksilöliikkeisiin. Seuruussa napsi lahjetta pari ensimmäistä suoraan, sitten tasaantui. Armollinen ysi. Sitten liikkeestä maahan, vahvaakin vahvempi liike. JA JÄI SEISOMAAN. Ihan samalla tavalla kuin koetreenissä. Käveltiin peiliä päin ja kun näin, että se jäi seisomaan annoin vielä tuplakäskyn, mutta ei hievahtanut. Pirskatin nolla. Sitten luoksetulo, vakiokymppi. Tämän jälkeen tuli kapulan pito ja Elviiran pää ei enää pysynyt kasassa. Eihän se siis kapulaa pidä koskaan, mutta ihme härväämistä, lähti hakemaan kapulaa ja mitä lie. Nollaa nollaa. Liikkuri meinasi hypätä kaukojen yli suoraan hyppyyn, mutta onneksi sille sai kommentoida. Olin tässä vaiheessa jo sikapettynyt Elviin. Vähän vain tiesin, miten kaukot tulisivat menemään. Maahanmenolle MILJOONA käskyä. Ja maasta nousu seisomaan. Eikä voi mennä edes uudestaan maahan. Nolla. Hypystä peruskymppi. Yleisvaikutelma 8,5. All time low 126 pistettä.

Mutta olipa kivutonta ja helppoa päättää, että tämä loppui tähän! Elviira saa harrastaa tokoa omaksi ilokseen, treenataan mitä treenataan, mutta kokeisiin ei mennä enää. Miksi laitan resursseja kiinni koiraan, jonka pää ei vaan kestä. Ei koetilanne, eikä todennäköisesti tule koskaan sitä kestämäänkään. Kivuttomaksi ja helpoksi päätöksen teki myös se, että kotona odottaa oikeasti todella hyvä koira sitä hetkeä, kun siihen aletaan panostamaan resursseja ykköskoirana. No, sen päivän odotus on nyt loppunut. Vaikka Elviira tulee aina ja ikuisesti olemaan oma suosikkini, lempparikoirani, harrastus- ja etenkin kisarintamalla Venla menee nyt tarkkuuslajeissa (rally, toko) ykköspaikalle. Elviira tulee myös olemaan ykköskoirani aina ja ikuisesti agilityssa. Epäilen, että en koskaan tule toista tuollaista saamaan. On ne vaan molemmat, kaikesta huolimatta.