Niin kuin ennen Elvinkin testiä, kävin kohtia läpi mielessäni ja mietiskelin, miten Venla tulee reagoimaan. Laskeskelin, että ihan hyvä koira se on, kun sain tulokset osumaan sinne 120-130 pisteen nurkille. Laukausvarmuus oli ainut osa-alue, jota vähän epäröin, että kuinkahan käy. Eihän tuo mikään paukkuarka ole ja ollaan yritetty totutella ammuskeluun (täällä maaseudulla se on muuten yllättävän helppoa). Testaajina toimivat Pirjo Kelloperä ja Heli Herranen.
Venla oli testipäivän ensimmäinen koira eli ei tarvinnut kauaa odotella, kun päästiin hommaan käsiksi. Aluksi mentiin vain juttelemaan testaajan kanssa. Puhuttiin niitä näitä kotioloista ja Elviirasta ja Venlan ominaisuuksista. Venlalle tuli aika äkkiä tylsää ja sen kyllä kuuli. Kun sitten virallisesti aloitettiin testausosuus testaaja sai kyllä ensitöikseen kokea Venlan nenän voiman. Ven oli vakuuttunut, että pusikossa on joku ja ei siinä vaiheessa kyllä enää voinut ollenkaan kiinnostaa koko edessä hilluva ihminen. Testaaja kehotti meitä käymään puskissa katsomassa, ettei siellä mitään ole ja riittää-käsky herättikin nenäeläimen mukaan meininkiin.
Leluina testaajilla oli puinen keppi, vaihtoivat sen naruleluun, mutta totesivat aika pian, että kyllähän se leikkii. No, Elviiraan verrattuna "taistelusta" ei oikeasti voinut edes puhua, mutta kyllähän se tarttui leluihin kiitettävästi ollakseen koira, joka on vain opetettu taisteluleikkiin.
Hyökkäävään ihmiseen lähdettiin kävelemään kentän laitaa, mutta käveltiin liian laidassa ja hyökkääjä ei nähnyt meitä. Haalarillekin jouduttiin pariin kolmeen kertaan ottamaan uudestaan vauhtia, sillä jostain syystä testissä olisi haluttu, että koira kävelisi reippaasti edellä. Ei tule tapahtumaan nenäeläimen kanssa ;) Hyökkääjä oli Venlan mielestä ensin kiinnostava, mutta aika nopeasti Ven turtuu hyökkääjään ja tuijottelee muita mahdollisia ärsykkeitä. Kun hyökkääjä tulee lähes iholle, on se kuitenkin riittävän suuri ärsyke Venlalle päästä sanomaan muutamat kirosanat. Hauska nähdä videolta, miten Venlan häntä kuitenkin heiluu "puolustushaukun" välillä niin kuin joku sitä kehuisi. Ja kun hyökkääjä onkin kiltti, niin johan Venlakin on taas kaveria.
Luoksetulo onnistui, melkein. Mutta sitten piti mennä katsomaan, että mistä se hyökkääjä täältä pusikosta muuten tuli ja olisiko siellä jotain mielenkiintoista. Hohhoijaa.
Haalarille tosiaan otettiin pari lähestymistä, mutta sitten se lopulta lanasi perässäni. Eipä haitannut, sillä heti kun haalari nousi, Venla ponkaisi sen metrin eteenpäin haalaria kohti. Niin pitikö sitä säikähtää? Kun otettiin vauhtia haalarin toiseen ohitukseen, Venla lähti oikein veto päällä tutkimaan. Ja oikeasti, tarvitseeko tynnyristä mitään sanoakaan. Vähän kiinnosti, kun siitä lähti ääntä, mutta ei todella voida puhua mistään pelosta tai säikähdyksistä.
Tässä vaiheessa olin ihan hämmentynyt. Venla oli täysin rento, ihan oma itsensä koko ajan. Välillä sillä oli tylsää, välillä se oli innostunut, kun tapahtui jotain uutta ja se jäi odottamaan, että mitäs sitten. Mutta ei mitään paniikkia, ei mitään ahdistusta, ei mitään negatiivista reaktiota.
Pimeässä huoneessa Vennikkä löysi heti testaajan ja ilmaisi hienosti (teki mieli kehua, en kehunut). Sitten testaajat ajoivat sen muualle ja Venla lähtikin imuroimaan lattiaa kanttiinissa, jossa siis piiloteltiin. Testit heittelivät muutamia ämpäreitä, mutta Venlan ilmekään ei kuulemma värähtänyt, kun se vain kulki nenä maassa etsimässä jotain. Löysihän tuo minutkin, mutta ei todella tiennyt mua etsivänsä.
Sitten tulikin seinä, joka oli harvinaisen huonosti valittu sijainniltaan. Siis sidoin Vennin johonkin pusikkoon, jossa oli hengaillut rusakoita eli yllättäen pupun papanoita löytyikin sitten evääksi ja muutenkin hajut olivat kohdillaan. Eli Venlalla oli omaa mielenkiintoista tekemistä sillä aikaa, kun testaaja yritti kaikin voimin hyökätä pienen terrierin kimppuun. Testaajakin turhautui, kun Venla vain katsoi, että jaa, mitäs sinä siinä heilut ja jatkoi omia bisneksiään.
Laukauksille kun lähdettiin, Venni valui taas perässäni narussa nenä maassa, mutta heti ensimmäisellä laukausella lähdettiin liikkelle. Hyvä metsästyskoira, kun reagoi laukauksiin. Itse en tosin kuullut, että minun piti pysähtyä, mikä aiheutti pienen töksähdyksen, mutta eipä haitannut. Toinenkin laukaus ok, Venni mietti, että pitääkö nyt katsoa ääntä vai minua vai mitä, häh, miten sinne pääsee.
Odoteltiin testaajien tuomiota ja Venni puuhasteli niitä näitä. Aivan rentona ja normaalina omana itsenään (mitä hämmästelin todella). Mutta kun kuuntelin testaajien luettelemana Venlan ominaisuuksia ja varsinkin lopputulemaa, olin täysin hämmästynyt. En tosin eniten siitä, miten hieno koira Venla on, sillä sitähän se on aina ollut, vaan siitä, MITEN HUONOSTI OLEN OSANNUT TULKITA OMAA KOIRAANI. Häpeä, onnellisuus, ylpeys ja itsetuntoni romahdus taistelivat sisälläni siitä, mikä saisi nyt olla päällimmäisenä tunteena.
Olen ihan oikeasti tulkinnut Venlaa aina pehmeäksi, jokseenkin herkäksi ja vilkkaaksi koiraksi, mutta se osoittautuikin toimintakykyiseksi, kovaksi ja kaikin puolin äärimmäisen tervepäiseksi koiraksi. Jestas. Kannatti siis mennä. Totesin, että ehkä tämän ansiosta yhteisymmärryksemme harrastusten parissa kasvaa, kun Venla saa olla oma itsensä ja minä ymmärrän millainen se on. Olen kyllä todella ylpeä tuosta koirasta. Ihan mahtava westie. Hieno Ven.
13 minuutin video parhaista paloista alla. Mahtavaa, että saatiin tämä videollekin.
Venlan osasuoritukset:
Toimintakyky +2
Terävyys +1a
Puolustushalu +1
Taisteluhalu +2b
Hermorakenne +1a
Temperamentti +3
Kovuus +3
Luoksepäästävyys +3
Laukauspelottomuus +++
Kokonaisuus: 201 +++
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti