Venla pääsi DT-areenalle Leena Inkilän koiratanssikoulutukseen. Olin itse hieman skeptinen, sillä kouluttaja oli itselleni vieras, mutta olipa mahtavaa yllättyä positiivisesti. Leena on mahtava tekninen kouluttaja ja lukee erinomaisesti koiria sekä osaa käsitellä erilaisia ihmisiä vaivatta. Aivan mahtava.
Vennikän kanssa oltiin koulutuksen alkuvaiheissa, johon oli ympätty muitakin liiketreenaajia (siis eri temppuja). Meidän aiheena oli kumarruksen käsiavusta eroon pääseminen ja etujalkojen nostelu. Aloitettiin kumartelulla. Sanottakoon tosin ensin, että DT-areenalla oli häiriötä sekä ihmisten että vieraiden koirien muodossa. Koirat eivät haitanneet yhtään mitään ja ihmisetkin vain, kun jäin höpöttämään Leenan kanssa ja Ven totesi tilaisuutensa koittaneen nameja pilkkovien ihmisten jaloissa. Häiriönsietokyky = priimaa.
Kumarrus on tosiaan siinä vaiheessa, että Ven kumartaa käsiavulla. Eikä oikeasti ole tullut mitään mieleen, miten siitä voisi päästä eroon. Kymmenessä, viidessätoista minuutissa, mitä tähän temppuun käytettiin aikaa koulutuksessa, päästiin jo siihen pisteeseen, että hetkittäin Venla itse tarjoaa käskystä kumarrusta. Fiksu likka. Eli käyännössä hommaksi jää opettaa sanallinen käsky. Huomioitavia pointteja: käsky ennen liikettä, vaihdellen käsiapua, jopa kesken tempun. Kestoa vasta, kun käsky on hallussa.
Toisena temppuna tosiaan oli sitten etutassujen nostelu. Tassuahan tuo osaa antaa ja päästiinkin äkkiä lattiatasosta siihen, että seison koiran edessä ja pyydän jalalla antamaan tassua. Venla pääsi hurjan nopeasti jyvälle aina, kun vähän muutettiin temppua tai nosteltiin vaatimustasoa. Ajattelin, että tämän tempun "käsky" olisi omien jalkojeni nostelu, mutta Leena huomautti, että voisi olla parempi jälleen sanallisen käskyn opettelu jatkoa, kuten esimerkiksi omaa sijaintiani koiraan nähden ajatellen. Hyvä pointti. Käskysanat tulen ehkä vaihtamaan, nythän me käytimme sanoja tassu ja toinen. Mutta jos kuvittelisin, että ne toimisivat jatkossakin niin, että Venla koskee minuun eli antaa sen tassun tai toisen ja tämä jalkojen nostelu olisi sitten ihan oma juttunsa. Joka tapauksessa saatiin tähänkin hyvät eväät ja Venlan edistyminen jälleen pelkän lyhyen treenin aikana oli huikea.
Puoli tuntia meni kuin siivillä ja sitä ei edes huomannut. Juotin Venlan kerran treenin aikana, mutta muuten se jaksoi erinomaisella vireellä ja työmotivaatiolla koko koulutuksen. Olen sanonut sen ennenkin, mutta varkain tuo on silti päässyt yllättämään, Venla on uskomattoman loistava koira. Siinä on niin sanotusti pohja niin hyvässä kunnossa, että ei ole työ eikä mikään rakentaa mitä tahansa tuon pohjan päälle.
Täydellinen keskittyminen, hallinta, kesto, motivaatio, into, tarkkuus, rentous ja iloisuus mikä Venlasta löytyy, aiheuttaa suunnatonta ylpeyttä kerta toisensa jälkeen.
Vennikän kanssa oltiin koulutuksen alkuvaiheissa, johon oli ympätty muitakin liiketreenaajia (siis eri temppuja). Meidän aiheena oli kumarruksen käsiavusta eroon pääseminen ja etujalkojen nostelu. Aloitettiin kumartelulla. Sanottakoon tosin ensin, että DT-areenalla oli häiriötä sekä ihmisten että vieraiden koirien muodossa. Koirat eivät haitanneet yhtään mitään ja ihmisetkin vain, kun jäin höpöttämään Leenan kanssa ja Ven totesi tilaisuutensa koittaneen nameja pilkkovien ihmisten jaloissa. Häiriönsietokyky = priimaa.
Kumarrus on tosiaan siinä vaiheessa, että Ven kumartaa käsiavulla. Eikä oikeasti ole tullut mitään mieleen, miten siitä voisi päästä eroon. Kymmenessä, viidessätoista minuutissa, mitä tähän temppuun käytettiin aikaa koulutuksessa, päästiin jo siihen pisteeseen, että hetkittäin Venla itse tarjoaa käskystä kumarrusta. Fiksu likka. Eli käyännössä hommaksi jää opettaa sanallinen käsky. Huomioitavia pointteja: käsky ennen liikettä, vaihdellen käsiapua, jopa kesken tempun. Kestoa vasta, kun käsky on hallussa.
Toisena temppuna tosiaan oli sitten etutassujen nostelu. Tassuahan tuo osaa antaa ja päästiinkin äkkiä lattiatasosta siihen, että seison koiran edessä ja pyydän jalalla antamaan tassua. Venla pääsi hurjan nopeasti jyvälle aina, kun vähän muutettiin temppua tai nosteltiin vaatimustasoa. Ajattelin, että tämän tempun "käsky" olisi omien jalkojeni nostelu, mutta Leena huomautti, että voisi olla parempi jälleen sanallisen käskyn opettelu jatkoa, kuten esimerkiksi omaa sijaintiani koiraan nähden ajatellen. Hyvä pointti. Käskysanat tulen ehkä vaihtamaan, nythän me käytimme sanoja tassu ja toinen. Mutta jos kuvittelisin, että ne toimisivat jatkossakin niin, että Venla koskee minuun eli antaa sen tassun tai toisen ja tämä jalkojen nostelu olisi sitten ihan oma juttunsa. Joka tapauksessa saatiin tähänkin hyvät eväät ja Venlan edistyminen jälleen pelkän lyhyen treenin aikana oli huikea.
Puoli tuntia meni kuin siivillä ja sitä ei edes huomannut. Juotin Venlan kerran treenin aikana, mutta muuten se jaksoi erinomaisella vireellä ja työmotivaatiolla koko koulutuksen. Olen sanonut sen ennenkin, mutta varkain tuo on silti päässyt yllättämään, Venla on uskomattoman loistava koira. Siinä on niin sanotusti pohja niin hyvässä kunnossa, että ei ole työ eikä mikään rakentaa mitä tahansa tuon pohjan päälle.
Täydellinen keskittyminen, hallinta, kesto, motivaatio, into, tarkkuus, rentous ja iloisuus mikä Venlasta löytyy, aiheuttaa suunnatonta ylpeyttä kerta toisensa jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti