Venla

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pitkä, kylmä, kisaviikonloppu

 Vaasassa kisattiin sekä lauantaina että sunnuntaina Elviiran kanssa agilityn kolmosluokassa. Yhteensä viisi starttia, joista kolme lauantaina (tuomari Anders Virtanen) ja kaksi sunnuntaina (tuomari Katarina Virkkala). Venla raukka kulki mukana koko viikonlopun kaikilla lämppälenkeillä, muuten autossa odotellen. Kun siis ollaan illalla tultu kotiin, on pikkukoirassa ollut hieman ylimääräistä virtaa purettavaksi. Korjataan se huomenaamulla, kun mennään aamulenkin sijaan ajamaan yksi verijälki, jonka tänään kotimatkalla vedin metsään. Saatiin nimittäin paikka ensi viikonlopun mejä-kokeeseen. Ihmeiden aika ei ole ohi.

Mutta palatakseni agilityyn, ratapiirrokset ovat täysin hämärästä ulkomuistista piirretty, mutta kyllä niistä idean saa ja ehkä pystyy paremmin hahmottamaan selityksiäni. Kaiken kattavasti täytyy sanoa, että Elviira oli näissäkin kisoissa todella järkevä. Teki töitä ja yritti tosissaan. Postaus on järkyttävän tylsä ja nälkävuosia pidempi, mutta se lukekoon loppuun, joka jaksaa. Ketään tuttuja ei ollut katsomossa, joten en jaksanut vaivata vieraita kuvaamisen suhteen. Tehtiin siis hommia ja saatte tyytyä kirjalliseen selontekoon.

A-agirata


Kisat aloitettiin lauantaina agiradalla. Alussa Elvi jäi hyvin ja menin kakkoselle ottamaan vastaisella ensin pituuden ja takaakierron ohi ja käänten pakkovalssilla kakkoselle. Siitä kolmoselle vienti, nelosen takaakierrolle heitto, sokkarin kautta vitosen takaakierrolle ja puomille. Kaasu pohjaan ja persjättö puomin alastulon jälkeen ja ehdin hyvin. Kääntyi kivasti kepeille. 8-putken kautta hypylle, josta heitto putkeen. Irtosi yllättävän kivasti tuonne kymppiputkeenkin, ollakseen Elvi. Kiireen tuntua tuli, mutta ehdin sokkariin okserille. Kun Elviira ponnisti, lähdin rankasti kääntämään valssiin, että saisin sen mukaan 12 hypylle, mutta takimmainen okserin rima tuli siitä hyvästä alas. Ei muuta kuin jatkettiin matkaa Aalle. Aan jälkeen valssi 14 aidalle, heitto takaakierrolle ja saksalaisella 16.hypylle, 17 ja ennen putkea persjättö. Keinun kautta loppusuoralle. Radalla tippui myös toinen rima, mutta en enää kuollaksenikaan muista, mikä se oli. Ohjausvirheestä se kuitenkin johtui, sillä olin monessa ohjauksessa myöhässä.

Hei olisiko voinut olla jopa 12, sillä seisoin Elvin edessä silloin kuin sitä sinne käänsin. No, joka tapauksessa tultiin maaliin fiiliksellä, jes, hyvä rata, 10 rv. Kunnes katsottiin tulostaulua, jossa luki 20 rv. Ei pienintäkään käsitystä, mistä nuo kaksi muuta vitosta tulivat (arvostelulapun mukaan nimenomaan vitoset eli ei kiellot). Rimoja en kuullut tippuneen muita ja kontaktit otti. Tosin huomasin medien kisoja seuratessa, että järjestäin koirat, joilla oli juoksukontaktit, saivat vitosen puomilta, vaikka olisivatkin osuneet. Kun taas pysäyttäjät, joiden koirat luisuivat ensin pois alakontaktilta ja sitten peruuttivat siihen takaisin, säästyivät virheittä. Tuomaripeliä sanon minä. Vauhti oli 3,9m/s luokkaa.

B-agirata

Päivän toiselle radalle lähdettiin hieman hämmentyneenä edellisen radan tuloksesta, mutta silti hyvillä mielin. Kiinnostavia tekemispaikkoja tälläkin radalla. Alun pituus ei tuottanut mineille ongelmia, mutta valitettavan moni maksi lähti kääntymään ohjaajan perään ja hyppäsi pituuden sivusta ulos hyllyttäen heti toisella esteellä. Elvi suoriutui hyvin ja alussa teinkin kolmosen takaakierron jälkeen valssin neloselle, siitä vitosen saksalaiselle ja keinulle. Keinusta Elviira lähti todella mahtavasti putkeen, olin itse vielä suunnilleen putken toisen suuaukon kohdalla, kun Elviira pyyhälsi jo oikeasta päästä sisälle. Kasille käntyikin sitten jo ihan linjassa ja ysin päätin ohjata vasemmalta, vaikka arvasin, että keppikulma on haastava. Niinhän se olikin, mutta Elviira jumahti kymmenesosasekunniksi ensimmäiseen väliin odottamaan minua, ei siis liikahtanut väärään suuntaan vaan juoksi oikein sisään ja jäi ensimmäiseen keppiväliin, kunnes se näki, että lähdin vasenta puolta mukaan. Ei virhettä. Hypyn kautta putkeen, Aalle, Aan jälkeen persjättö ja putkeen.

Sitten teinkin vähän omia kuvioita, kun en vaan saa Elviiraa muuta kuin puolivalssilla 15-aidan kaltaisiin kohtiin ja puolivalssi olisi tuossa kuviossa ollut jatkon kannalta auttamattoman hidas. Eli toteutus oli sitten heitto 14 takaakierrolle, päällejuoksu persjättö, 15 takaakierto päällejuoksu, persjättö, 16 aita, valssi (ja tässä valsissa olin jo toooodella myöhässä), tuuppaus 17 aidalle ja lähdin täysiä juoksemaan 19 putkea kohti, jota ennen piti ehtiä tehdä vielä yksi sokkari. No, voitte kuvitella, kun heitän Elvin 17 hypylle ja lähden itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan, pysyykö se rima ylhäällä? No ei pysy. Kuitenkin rata puhtaana loppuun eli tuloksena 5rv, nopeus 3,7 tuntumassa.

C-hyppyrata

Lauantain viimeinen rata oli hyppäri. Alku tuntui rataantutustumisessa hankalalta, mutta ei sitten Elviiran kanssa ollutkaan. Renkaalle kutsumaan, heitto kolmonen, nelosen takaakierrolle, persjätön kautta vitosputkeen. Kiirellä persjättöä tekemään putken jälkeen, pituus, tyrkkäisy seiskan takaakierrolle. Pelkäsin, miten käy kasin, mutta estevälit olivat sen verran pienet, että Elvi ei tarvinnut kuin vastaista kättä hypätäkseen kasin oikein. Ysin takaakierron kautta putkeen ja muuria kohti. Muurin palikat pysyivät paikoillaan, mutta kuului kynsien raps, siitä vitonen. Jatkettiin kepeille, autoin alkuun, hyvä minä!

Sitten tultiin taas suoraan putkeen ja Elviira sata lasissa suoraan eteenpäin putkelta kohti 16 estettä. Karjumalla sain sen taas kääntymään 14 hypylle, mutta sitten jo oma ohjaukseni oli niin surkea, että Elviira ei todellakaan ennen hyppyä tiennyt meidän tekevän niistoa. Rima alas. 15-hyppy suoraan ja 16 aidalle taas niisto, heitto 17 aidan kautta putkeen. Sitten teinkin ihan hiljaisen puolenvaihdon ja menin kyttäämään 19 aidalle, koska Elvi tulee putkesta. Tulihan se, sata lasissa ja suoraan kohti 15 hyppyä, sillä sille puolellehan olin jäänyt. Kutsulla mukaan, helppo loppu, 20 hypyn jälkeen valssi ja nostan katseeni viimeisellä hypyllä kohti maalia ja noin neljä metriä viimeisestä aidasta seisoo suorassa linjassa jackrusseli omistajineen. Elviirahan lanasi viimeisen hypyn ja lähti hyökkäykseensä. Napakalla sivulla kääntyi kuitenkin metriä ennen russelia ja tuli sivulle. Toivottavasti täti pelästyi sen verran, ettei enää tule "katsomaan rataa" maaliin. Järki hoi..

Tuloksena siis 15 rv, aika jossain 3,8 hujakoilla. Tällä radalla oli Elvissä selvästi huomattavissa väsymystä ja oma ohjaukseni oli paikoitellen aika surkeaa.

D-hyppyrata


Sunnuntain ensimmäiselle radalle lähdettiin niin, että Elviiralla oli täysi räyhä päällä, kun oltiin edellisenä päivänä jo oltu paikalla, niin jokainen mutka kenttää kohti oli tuttu ja lämppäämisestä ei tahtonut tulla mitään. Lähdössäkin jätin Een paikoilleen ja otin yhden askeleen, jolloin Elvi jo sätki lähteäkseen. No, onneksi tuossa alussa ei ollut kiire, joten otin ehkä pari metriä etumatkaan ja jo lähdettiin. Odotin Elviiran mukaan ensimmäisen hypyn yli ennen kuin lähdin kiihdyttämään (hyvä ohjaaja!), mutta kylläpä se makeasti irtosi putkeen. Lukitsi sen jo ensimmäiseltä aidalta.

Minulla oli hyvin aikaa sokkariin putken jälkeen, siitä heitto nelosen takaakierrolle vasemman kautta, siitä päällejuoksu-sokkarin kautta vitosen pyöritys. Muistin odottaa, rima pysyi ylhäällä! Siitä vauhdilla kutoselle ja melkein myöhästyin persjätöstä putken jälkeen. Ehdin nipin napin ja Elvi kääntyi kivasti seiskalle. Putken jälkeen tein valssin ja siitä kepeille. Renkaan kävin avittamassa, sillä Elvi viime hallitreeneissä, joissa rengas ollaan viimeeksi nähty, juoksi koko ajan läpi kauemmalta puolelta. Tuolla oli hyvä ja selkeä rengas, hyvin siis meni. Putkeen ja putken jälkeen taas persjättö.

Sitten mietin tuota 12-hyppyä, että en voi niistää sitä, koska niisto kääntäisi sen väärään suuntaan jatkon kannalta. Pakko siis pyörittää 12 hyppy ja kuin ihme ja kumma, onnistui. 13-hypyn haki hyvin, lähti takaakierrolle ja sitten tultiin okserille, joka edellisenä päivänä tuli alas. Ajattelin etukäteen, että jos ohjaan sen kääntäen, rima tippuu todennäköisemmin eli ohjasin ns. suoraan, olin lähes hyppyjen välissä, kun Elviira oli ylittänyt okserin ja molemmat rimat ylhäällä. Tässä vaiheessa kävi mielessä, nytkö se nolla tulee! Meinasi tehdä tiukkaa, sillä Elviira ampaisi 17 suorasta putkesta niin kovaa ulos, että hyppäsi hypyn ja oli jo jatkamassa pituudelle, kun sen sieltä hypyn ja pituuden puolestavälistä sain valssilla käännettyä viimeiseen putkeen. Persjättö putken jälkeen ja riskillä toiseksi viimeiselle esteelle niisto.

Onnistui, viimeinen rima pysyi ylhäällä eli tässä se oli. Elviiran ihka ensimmäinen nollatulos agin kolmosluokasta. Jeeeeeee!!!! Sijoitus kolmas, nopeudella 3,85m/s.

E-agirata


Viikonlopun viimeinen rata oli sitten agirata. Alussa Elvikin jäi suosiollisemmin, niin pääsin kakkoshypylle asti starttaamaan. Siitä kääntö kolmosputkeen ja ohjaus nelosputkelle. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun Elviira tulee nelosputken kaltaisessa tilanteessa putken suun ohi (siis se entinen Elvi, joka ei mene putkiin), joten jäi varmistamaan ja kääntämään sen ysikympissä sinne. Miksi en lähtenyt liikkelle siinä vaiheessa, kun näin, että se putken lukitsi? Tavasta vai tottumuksesta, tiedä häntä, mutta olin karusti myöhässä vitoselta. Ehdin kuitenkin sokkariin ja siitä kääntö vitosen kautta kohti suoraa putkea.

Se entinen Elvihän on aina tehnyt niinkin, että putkestä käännytään heti sinne suuntaan, missä minä olen. No nyky-Elvi toimii niin kuin mikä hyvänsä hyvä koira, juoksee suorasta putkesta täysiä eteenpäin, jos ei muuta sanota. Ja eihän sille ole koskaan putkijarrua opetettu, joten ei paljon sanottu. Rankalla Elviira TÄHÄN -käskyllä sain juuri ja juuri käännettyä Elvin ennen kasihyppyä valsiin, siitä seiskan yli, valssilla kasi ja kepeille. Keppien jälkeen putkeen, renkaaseen ja keinulle. Keinunkin malttoi odottaa, mutta sitten. Olin niin huolissani siitä, miten ikinä ehtisin juosta Elvin eteen tekemään persjättöä puomin jälkeen, että aloin ajatella sitä jo keinun jälkeen. Mukamas tyrkkäsy kolmentoista takaakierrolle, vilkaisu kohti puomia, vilkaisu takaisin koiraan ja eiiiiiiiii, suoraan hyppäsi.

Otettiin siitä hylätty, puomin, pituuden ja hypyn kautta pihalle. Onhan se kuitenkin kehitystä, jos viikonlopun viidestä radasta vain yksi on hylätty. Kertoo myös siitä, että olen saanut itseäni psyykattua pois siitä "jos tulee ratavirhe, peli on menetetty"-mentaliteetista.

Ei tullut lelua tai muutakaan käytettävää palkintoa tälle koiralle.
Muutamia yleisiä huomioita. Elviiralla on melkoista tasainen vauhti: 3,7-3,9 radasta riippumatta, mikä on positiivinen asia, sillä siitä pystyy kiristämään. Ja toisaalta, noilla ajoilla ehditään ihanneaikaan. Nyt halutaan kuitenkin keskittyä siihen, että saadaan virhemarginaali pienemmäksi. Vähemmän noita 20 rv:n ratoja, enemmän 0 rv:n ratoja. Toisekseen mielestäni on mahtavaa, miten ennen iilimatona jalassa kiinni roikkunut koira on lakannut puremasta, irtoaa, lukee rataa ihan innoissaan, suutahtaa, kun ohjaan väärin, mutta suorittaa silti parhaansa mukaan, ei sikaile ja ihan oikeasti yrittää parhaansa, koko ajan. Agility on Elviiran kanssa maailman paras laji!

Ensi viikonloppuna on vielä karumpi agilityrupeama edessä, sillä kisataan Janakkalassa. Elviira NELJÄN startin verran sunnuntaina ja itse juoksen samaisena päivänä vielä kolme ykkösen starttia Tellervo-tibben kanssa. Hullua. Mutta hauskaa.

Kisajärjestelyt olivat muuten onnistuneet, kisapaikka oli kiva ja hyvät lämppäys/jäähdyttelymaastot, ilmo toimi ja kuulutus oli hyvä. Mutta radanrakennus oli tuhottoman hidasta, mikä omalta osaltaan myöhästytti päiviä. Siinä vaiheessa kun ollaan jo tunnin verran aikataulusta myöhässä sateessa ja merituulen raikkaudessa, ei paljon naurata ketään. Ja toisekseen seura oli hehkuttanut mahtavia palkintoja netissä ennakkoon, mikä melkein nauratti, kun itse astelin palkintopöydän ääreen Elviiran kanssa. Vaihtoehtoina oli Hauhaun markettikuivamuonaa tai pokaali. Kiitin ja sanoin, etten tee kummallakaan mitään, jolloin palkintojenjakaja tuuppasi jostain toisesta laatikosta Marimekon käsipyyhkeen ja namipussin kouraani ja sanoi ota tosta, anna vaikka lahjaksi. Olihan siellä toki niille aikaisemmin palkituille radoille ollut kanafileesäkkejä, älypelejä, leluja ja lahjakortteja, mutta kummasti ne olivat menneet ensimmäisten neljän palkintojenjaon aikana kaupaksi melko tehokkaasti.. Elvi oli hieman pettynyt, kun ei saanutkaan lelua, mutta innolla jakoi pihvitikun Vennin kanssa takapaksissa ja kävi nukkumaan kotimatkaa varten.

Uusia koitoksia ja itsemme voittamisia kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti