Ensiaskel

Maailman vaikein juttu on sivuttain liikkuminen. Ollaan joskus saatu Elviirasta irti sivuaskeleita, kun se on edessäni ja se hakee kosketuskepillä suuntaa. Mutta sehän ei sitten auta meidän koiratanssia millään tavalla, sillä edessä (kasvokkain) oleminen ei ole positio.

NYT, kuin taikaiskusta, se yhtäkkiä tapahtui. Ja vielä kaikista epätodennäköisimmällä puolella eli vasemmalla sivulla, jossa pääasiallisena tarkoituksena on istua. Aina. Pieni alku, mutta iso askel oikeaan suuntaan! Kyllä me tästä saadaan positio marssiohjelmaan. Niin ja uusi suunta. Vielä, kun ne onnistuvat sitten esityksessäkin ;)

Eilisessä postauksessa fiilisteltiin talvikuvia, vaikka todellinen tilanne on tällainen. Märkää, kuraista ja niin likaista. Mutta toisaalta kaikki tarkenee pitkilläkin lenkeillä ja sekä illalla että aamulla on valoisaa! Venlan toisesta etutassusta löytyi taas märkäkelien jäljiltä hiivaa. Taistelu jatkuu, neljättä kuukautta...