Minna Kirveskosken agilityseminaari

Osallistuttiin Venlan kanssa LAKKEn järjestämään OneMind Dogs kouluttajan Minna Kirveskosken agilityseminaariin Lapualla.

Elviiran mielestä oli just näin reilua, kun Venla pääsi koulutukseen.

Aluksi kaikki saivat tutustua itsenäisesti rataan (32 estettä). Tokihan kolmentoista ihmisen noin pitkässä rataantutustumisessa kestää, mutta minun mielestäni hommaan olisi voitu asettaa aikaraja. Tuntui ainakin, että siihen kulutettiin hurjan paljon aikaa. Sen jälkeen istahdettiin alas kuuntelemaan Minnan luentoa. Varmasti hyödyllinen paketti agilissa aloittaneille/alkutaipaleella oleville, mutta itse en saanut tästä osuudesta mitään uutta irti.

Asiaankuuluvat muistiinpanovälineet

Ehdin luennon aikana pohtia OneMind Dogsia ja OMD-metologian hypeä. OMD:n lait, säännöt, opetukset, käskyt ja muut viisaukset ovat ihan samoja juttuja, joita oikeasti taitavat ja kunnolliset kouluttajat ovat osanneet kouluttaa ja opettaa paljon ennen OMD:tä ja sen jälkeenkin. Ja myös perustella, miksi niin ohjataan ja koska. Myös taitavat ja edes puolikkailla aivoilla varustetut ohjaajat ovat ne osanneet napata koulutuksista mukaansa käytäntöön, Mistä OMD on sitten niin erityinen? Siitä, että he ovat onnistuneet tuotteistamaan ja jäsentämään hyvän agilitykoulutustavan siten, että se elättää. Ja siitä todella suuri hatunnosto, että heillä on ollut visiota, halua ja intoa tehdä Suomen koiraharrastuskentältä nähden jotain isoa ja erilaista. OneMind Dogs on jenkeissä iso juttu ja jenkkiläisyys näkyy vahvasti OMD:ssä.

Palatakseni seminaariin, luennon jälkeen kaikki lämppäsivät koiransa ja tehtiin minuutissa rataa kukin vuorollaan niin pitkälle kuin ehdittiin. Venlan vire oli vähän alhainen tänään. Luulen, että sekin joutuu niin paljon jännittämään ulkona peilijäällä lenkkeillessä, että jumittaa vähän sieltä jos täältä. Mentiin sitten oma minuuttimme, palkkailin muutamaan kertaan, sillä ei otettu niitä keppejä vieläkään radan osana. Minuuttimme jälkeen koutsi kysyi kolmea asiaa, jotka menivät hyvin. Ja oli pakko sanoa. Kysymys kuuluu, miten voi pakollakaan sanoa kolme hyvää juttua, jos niitä ei ollut? Eka minuutin aikana hyvää oli, et Venla pysyi startissa. Muuten vire, oma ohjaukseni, liike, irtoaminen, esteiden suoritus jne. jne. eivät vain olleen sillä tasolla, millä olemme. (Kyllä, katsoin myös videolta jälkeenpäin ja olin oikeassa, ei muuta hyvää sanottavaa. Tai no, ehkä sen olisi voinut sanoa, että Venla suoritti esteet oikeassa järjestyksessä ohjauksestani huolimatta.).

Tällä Kirveskoski halusi vain painottaa, että ohjaajien täytyy pystyä sanomaan hyviä asioita itselleen ja suorituksista, muuten negatiivisista tulee ns. totuuksia. Toisaalta joo, samaa mieltä, mutta itse olen realistinen ja analysoin erittäin mielelläni tilanteita (jos on hyviä juttuja, sanon sen, mutta en jää tyytymään niihin) ja sen mukaan teen toimintasuunnitelmia jatkosta. Mutta osalle porukasta ihan hyvä pointti. Tämän minuuttikierroksen jälkeen tutustuttiin Minnan johdolla vielä rataan ja lämpättiin jälleen koiria.

Päivä eteni jotenkin hirvittävät hitaasti ja oltiin saatu kulutettua reilut neljä tuntia seitsemän tunnin seminaaripäivästä siinä vaiheessa, kun itse treeniaika kunkin koiran kanssa alkoi. Jokaiselle koirakolle riitti siis 10 minuuttia treeniaikaa. Jos olisin joutunut maksamaan koulutuksesta koko summan (kouluttajille seura sponsoroi ison osan maksua), en olisi mitenkään päin ollut tyytyväinen. Kymmenen minuutin treeni! Ehdimme Venlan kanssa esteelle nro 13. Toisaalta hyvä, että saatiin hioa sitä minun ja Venlan välistä kuilua (Ven osaa, mä osaan, mutta ei osata yhdessä), mutta miten paljon olisimmekaan saaneet irti vaikka parinkymmenen tai jopa lähes puolen tunnin yksityisajasta? Treenattiin myös oman sijaintini lisäksi kepeillä avustamista, vaikka olin kyllä tuosta kohdasta eri mieltä. Esteosaava koira ei olisi tarvinnut apuja ja itseasiassa Elviiran kanssa olisin ollut vain enemmän tiellä. Mutta kulutettiin siihen aikaa ja totesin, että Venla ei näe minun käsiäni ollenkaan. Se ei siis tule näppeihin missään vaiheessa. Sama pätee kolmentoista puolivalssia. Pitäisköhän treenata?

Alla videopätkää, jotain hyvää, jotain huonoa. En ala pilkkomaan palasiin. Pilkotaan joku parempi treeni. Pientä vastinetta saatiin rahoille, vaikka koutsi ei ollutkaan ihan omaan makuuni. Mutta auttoi kyllä Venlan ymmärtämisessä. Tuntuu se silti vaan niin liian erilaiselta. Emme lannistu, vaan positiivisesti eteenpäin. Treenataan enemmän. Huomenna mennään heti paikkaamaan viikkotreeneihin seurakaveria. Ja tiistaina Venni on Evi tosikoiden viikkotreeneissä. Elvi on kokovartalojumissa liukkaiden kelien ja HTM-kisojen ansiosta.